Keväällä aloitettuun perhokalastuksen alkeiskurssiin liittyi myös viikonlopun mittainen matka Merikarvianjoelle ja se toteutettiin otsikon ajankohtana. Kurssilaisia ilmoittautui mukaan viisi ja ohjaajia koko viikonlopuksi kaksi ja toiset kaksi perjantaista lauantaihin.

Menomatkaa tehtiin useammallakin autolla, koska kimppakyytien yhteensovittaminen oli tällä kertaa hieman monimutkaista. Autossani tuli kaksi nuorta kurssilaista ja kaksi jo aikuisikäistä ajelivat perässäni omalla autollaan.

Köffille saavuimme hieman ennen kuutta ja siellä meitä odotti ryhmäkalastuslupa, jonka olin aiemmin päivällä sopinut Kalakierroksen isännän Mika Pitkäsen kanssa. Puhelimessa sopimani hinta ei lupaa kirjoitettaessa pitänyt yhtä sovitun kanssa, mutta maksoin lopulta hieman kalliimman hinnan ryhmämme luvasta. Sen jälkeen olikin enää pieni matka majoitukseen, joka sekin oli hieman erilainen verrattuna viime vuotiseen.

Mäkipuron Juho oli remontoinut Jokimökkiä melko rankalla kädellä. Sauna on saanut kokonaan uuden ilmeen, lattialämmityksen ja suihkun. Itse tupaan on ilmestynyt entisen valurautakamiinan tilalle vuolukivitakka, keittiön nurkkaukseen astianpesukone sekä kunnollinen ruokatarvikekaappi. Mökin, kuten myös luhtiaitan kuisteille on asennettu hienot ulkovalaisimet ja ympäristö on entisestään siistiytynyt. Jos oli mökki jo ennen näitä lisäyksiä mukava, nyt se on suorastaan herraskainen.

Kurssilaiset majoittuivat pihassa olevaan luhtiaittaan, eikä aikaakaan kun ensimmäiset olivat joessa. Samalla Antero, Jyrki ja Pentti ajoivat pihaan kukin vuorollaan ja näin oli koko porukka koossa. Saatoin siis itse lähteä kauppaan hankkimaan suuhunpantavaa. Perkonojan Juho lähti kaveriksi ja hyvä niin, koska yhdeksän henkilön viikonlopun syömiset eivät ihan mahdu yhteen muovikassiin.

Kaupan pihassa törmäsin sattumalta Pitkäsen Mikaan, kerroin lupahämmingistä jota hän kovin pahoitteli. Korvaukseksi sain yhden vuorokauden kalastusluvan, jonka annoin myöhemmin Jyrkille luovutettavaksi seuramme joulujuhlan arpajaisvoitoksi.

Palattuamme kauppareissulta, Jyrkillä oli kala kiinni mökin edustan poolin alapäässä. Ensimmäinen maun antaja mahdolliseen kalakeittoon. Perjantai-ilta kului "kotipoolia" kalastettaessa, mutta saalista joki ei enempää antanut. Liekö keli ollut hieman liiankin kaunis, vesitilanne ainakin oli kalastuksen kannalta hyvä

Omaa kalastustani haittasi tulehtunut akillesjänne, enkä tehnyt yhtä laskua enempää. Illalla lämmitin saunan ja iltapalaksi grillasimme "suolilohta", eli makkaraa sekä söimme muutenkin kunnollisen iltapalan. Ensimmäinen ilta oli osaltani mennyt lievän hulinan merkeissä, mutta nyt oli aikaa rauhoittua katseleman kaunista auringonlaskua.

Lauantaina aamupalan jälkeen Antero, Jyrki ja Pentti suuntasivat nuorten kurssilaisten kanssa Stäävitille. Minä jäin potemaan särkevää kantapäätäni ja seurakseni jäivät kaksi aikuista kurssilaista, Juho ja Jouko. Antero sai kosken yläosasta kirjolohen, joka oli hieman reilumman kokoinen, kuin Jyrkin eilen saama. Aaltosen Pentti sai samasta paikasta  39 cm:n taimenen, jonka hän alamittaisena päästi takaisin kasvamaan. Kurssilaisten perhot kelpasivat valitettavasti ainoastaan alamittaisille kaloille, eivätkä myöskään Jyrkin tarjoamat perhot kelvanneet sillä kertaa.

Stäävitiltä "joukkue" siirtyi Holmankoskelle, mutta mitään erikseen mainittavaa ei tapahtunut. Aikansa sitä kalastettuaan kurssilaiset ja ohjaajat tulivat takaisin majoitukseen, jossa teimme kunnon lounaan ja hyvin kalastajille peruna-ateria maistuikin. Toivottavasti ruoka ei loppunut kesken, kattilat kuitenkin ammottivat tyhjyyttään ruokailun jälkeen.

Vatsat täysinä siirryimme porukalla Piinukoskelle kokeilemaan, että josko siellä olisi parempi tuuri. Pääsääntöisesti oli mittakalojen osalta hiljaista, mutta tapahtui sentään jotain muistiin kirjattavaa. Aaltosen Pentti oli kosken niskalla kelaamassa siimaa kelalle, kun perhossa kävi oikein kunnon posahdus. Tuloksena oli menetetty tinseliperho sekä katkennut peruke. Kohdalla olleiden silminnäkijöiden mukaan kala oli ollut todella iso, mutta se ei tietenkään kalastajaa paljoa lohduttanut. Mennyt mikä mennyt.

Piinukoski ei tällä kerralla näyttänyt ihan parhaita puoliaan, vaikka vesitilanne olisi sitä kyllä edellyttänytkin. Muiden kalastaessa oli itselläni aikaa ottaa pienet torkut lämpimällä rantapenkalla ja vaikka tyyny olikin hieman kovanlainen, mukava oli loikoilla muiden "riehuessa".

Mökille palattuamme Anteron ja Jyrkin oli lähdettävä kotia kohti, mikä oli tosi valitettavaa. Mutta heillä molemmilla oli tiedossa seuraavana päivänä perhejuhlia, eikä mahdollisuutta retken jatkamiseen ollut.

Heidän lähdettyään Pentti lastasi nuoret kalastajan alut autoonsa ja vei heidät Purupakkaan, joka on nivamainen alue hieman ylempänä joen varrella. Eipä ollut sielläkään mittakaloja noussut, mutta paikka oli kalastajien mielestä hieno, vaikkakaan ei kovin iso.

Päivän aikana kurssilaiset olivat saaneet melkoisen "rautaisannoksen" Merikarvianjoen koskista ja kun sitten illalla lämmitimme saunan ja sen jälkeen puraisimme taas "suolilohta", taisi heille uni maistua.

Sunnuntaiaamuna Pentti heräsi jo ennen kukonlaulua ja sanoi menevänsä kokeilemaan Holmankoskelle. Muiden pikku hiljaa heräillessä laitoin aamupalaa ja kun se alkoi olla valmista, soitin myös Pentin aamiaiselle. Hiljaista oli kuuleman mukaan ollut, mutta olipa tullut kokeiltua, sanoi Pentti.

Aamupalan jälkeen lastauduimme joukolla autoihin suuntana Puukoski. Jäin toimittamaan erästä asiaa Niittyniemen Kimin kanssa ja muut jatkoivat niskan parkkipaikalle. Asiani toimitettuani kävelin kosken rantaan, jossa sain oman onkeni. Pentti oli huolehtinut sen mukaansa rantaan ja tänään minäkin pystyin jo kalastamaan lähes normaalisti, vaikka koko viikonloppuna ei kantapääni ollut ihan kunnossa.

Seitsemän kalastajaa pystyy valtaamaan koskesta melkoisen alan ja kun muita kalastajia ei ollut kuin yksi, oli koko koski hetken kuluttua "vallattu" toimestamme. Tosin herrasmiessääntöjen mukaan, koskessa ollutta kalastajaa häiritsemättä.

Reilut kaksi tuntia tyhjää koskea tahkottuamme totesin kellon olevan jo sen verran, että olisi lähdettävä ruoan laittoon. Saaliina olimme saaneet joitain särkikaloja, muutaman pikku ahvenen ja harjuksen, mutta mukaan otettavaa kalaa koski ei antanut. Liekö ollut niin, että koko viikonlopun ajan vallinnut korkeapaine ja helle olivat tehneet kaloista passiivisia. Niin tai näin, ilman saalista palasimme majapaikkaan, jossa keitin Pentin avustamana makkarakeittoa. Alun perin oli ollut tarkoitus syödä kalakeittoa, mutta meitä kiusasi sen tärkeimmän raaka-aineen eli kalan puute.

Keiton kiehuessa kurssilaiset kalastivat kotipoolia ja kun ruoka vihdoin valmistui, saatoin huutaa nuoret ja innokkaat kalastajat syömään. Ruokailtaessa sovimme, että nuoret voivat kalastaa kello viiteentoista, jonka jälkeen olisi kotiinlähdön aika. Ruokailun aikana arvoimme myös Jyrkin perjantaina saaman kirjolohen pitkäntikun avulla ja "palkintotikku" osui Syrjälän Tommille, joten kala matkaisi Mietoisiin.

Syötyämme nuoret painuivat takaisin jokirantaan ja kun kellon viisarit olivat sovitussa asennossa, he lopettivat ja alkoivat pakata tavaroitaan. Kun olimme siivonneet jälkemme, pakkasimme Emilin, Oskarin ja Tommin tavarat autooni, Pentti pakkasi oman autonsa ja Juho ja Jouko varustautuivat jatkamaan kalastuslomaansa jossain päin Lappia.

Heitettyämme hyvästit Lapin matkalaisille, suuntasimme kotia kohti. Matkalla koukkasimme Pohjanjoen Onnenkosken kautta, jossa join kahvit ja pojat tutkailivat hienon kulttuurimaiseman koskenniskaa ja ihailivat vanhaa kivisiltaa.

Kotimatkalla Tommilla oli kyseltävää perhokalastuksesta niin, että meinasin joutua välillä "keksimään" vastauksia, mutta luulen selvinneeni kyselytulvasta puhtain paperein. Pieni koukkaus Mietoisten keskustan kautta ei kotimatkaa pidentänyt ja hieman ennen arvioitua Turkuun saapumista jätin Emilin ja Oskarin sovittuun paikkaan ja jatkoin loppumatkan kotiini.

Nyt oli koko kurssi saatettu loppuun ja oli aika istahtaa kirjaamaan tapahtumia ylös. Mutta valitettavasti jutun kokoon saamiseen meni hieman enemmän aikaa, kuin olin ajatellut. Mutta nyt se on tässä.

Lopuksi haluaisin kiittää Anteroa, Jyrkiä ja Penttiä suurenmoisesta yhteistyöstä koko kurssin aikana, eikä pidä unohtaa myöskään Askoa ja Mauria, vaikka eivät päässeetkään Merikarvialle mukaan. Kiitos myös kurssin innokkaille kalastajille. Emil, Oskar ja Tommi, olitte iloisia, mukavia ja suvaitsevaisia koko kurssin ajan. Teissä on ainesta perhokalastajiksi, kunhan vain jaksatte pitää intoa yllä.

Kiitos myös teille Juho ja Jouko, kanssanne oli mukavaa vaihdella ajatuksia perhokalastuksesta. Niin, ja kireitä Lapin matkallanne.

Ilkka Lehtinen