Tänä vuonna olimme varanneet mökin Ylä-Tenon takkatuvilta kolmeksi viikoksi, joten mittava kalareissu - ainakin ajallisesti - oli tiedossa.

Matkaan lähdimme 9.7 ja autokuntaamme kuuluivat lisäkseni vaimoni Leila, poikamme Mika ja tyttärentyttäremme Kati. Olimme suunnitelleet yöpyvämme matkalla ja olin varannut mokin Soma-Campingista. Perillä Juoksengissa olimme puoli kahdeksan aikaan ja ehdimme käydä ennen nukkumaan menoa uimassa Tornionjoessa, jonka vesi oli todella lämmintä.

10.7. Pika-aamiainen ja olimme liikkeellä jo varttia yli seitsemän. Reitti kulki Enontekiön Hetan kautta Kautokeinoon. Stoppi Alta-joen sillalla, jossa saimme todistaa kalan fileointia. Matka jatkui Karasjoen kautta Karigasniemeen, jossa menimme Kalastajan majataloon tankkaamaan itsemme ja syönnin jälkeen ajoimme majapaikkaamme. Varusteemme desinfioitiin asiaan kuuluvasti, koska olimme aikeissa mennä myös Norjan puoleiselle rannalle. Ensimmäinen vuorokausi perillä alkoi sateen ja viikkorauhoituksen merkeissä.

11.7. Sade oli jatkunut ilmeisesti koko yön ja mielestämme se tiesi hyvää, koska vesi oli melko lämmintä pitkään jatkuneiden helteiden takia. Kalaa kuuleman mukaan oli joessa ja sitä oli myös saatu perholla. Törmäsin illalla mielenkiintoisen näköiseen perhoon nimeltään "Sarkahousu". Nimi oli tullut suoraan runkomateriaalin alkuperästä, eli sarkahousuista. Perho muistutti yleisväritykseltään, ja muutenkin, oliivia Sarvijaakkoa.

Onget kokosin jo hyvissä ajoin aamupäivällä, koska muutakaan tekemistä ei tuntunut olevan. Päivän mittaan olivat peukalon nivelet lujilla kun odottelimme iltaa ja kalastuksen aloittamista. Olikohan minulla sittenkin pientä poltetta. Kello 19 aloitimme ja ensimmäinen ilta meni muistellessa Spey-heiton tekniikkaa. Lämmintä oli ja kaamea hiki, eikä tuntumaa kaloihin saatu. Paremman puutteessa teimme makkaratulet ja menimme ajoissa nukkumaan.

12.7. Aamulla painuin joelle pikkuonki mukanani tarkoituksena narrata jokunen harjus. Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen mittaharjus oli rannalla. Pussin puutteessa kiikutin kalan mökin jääkaappiin ja menin jatkamaan ongintaa. Kolmas heitto ja otti parempi "harri". Rantautin kalan ja vasta siinä vaiheessa huomasin, että olinkin saanut titin. Ja perhona 12-kokoiseen nymfikoukkuun sidottu vihreällä thoraksilla ja sinisellä takarungolla sidottu "ottikone". Ensimmäinen lohi-merkkinen kala sitten vuoden 2000. Ihmettelin hetken aikaa saamaani "väärää" kalaa ja lopetin onkimisen. Kauppareissun jälkeen menimme uudelleen ongelle ja sain yhden harjuksen ja emäntä karkuutti titin. Ensimmäinen lupa oli kalastettu ja heti kalaruokaa tiedossa. Reissu ei olisi voinut paremmin alkaa.

Illalla aloitimme toisen luvan "kotipoolissa". Yhtä tumman kalan hyppyä lukuun ottamatta tapahtumia ei ollut. Ainoa positiivinen asia oli päivällä puhaltaneen myrskytuulen tyyntyminen.

13.7. Aamulla lähdimme Levajoen suulle Norjan puolelle tarkoituksena onkia harjuksia. Tenon "kuuluisa" harjuspaikka oli ihan kuollut, eikä yhtään nyppyäkään saatu saaliiksi. Parin tunnin tahkoamisen jälkeen lopetimme tyhjän pyytämisen. Samalla päätimme, että Levajoen suu saa olla meidän puolestamme rauhassa tämän kesän jälkeen. Ei liene paljoakaan järkeä ajaa 250 kilometriä tyhjän takia. Ajoimme takaisin Utsjoen kautta ja kävimme samalla hieman ostoksilla paikallisessa "marketissa". Kotiin päästyämme painuimme joelle ja sain nätin harjuksen, joten kalakeiton ainekset alkoivat olla melkein koossa. Illalla tuli kaamea sade ja ukonilma, joten lopetimme kalastuksen.

14.7. Jatkoimme kalastusta aamulla. Leila lähti lohiongelle, mutta minulla kaiversi mieltä puuttuvat soppaharjukset. Sainkin aika pian nätin harjuksen ja myös Leilan lohiperhoon otti harjus. Hän oli myös aiemmin karkuuttanut rantavedestä titin Kipittelimme mökille ja teimme maittavan keiton harjuksistamme. Lienee makuasia, mutta mielestämme harreista tulee paremman makuinen keitto kuin lohesta. Ruokailun jälkeen otimme pienet päiväunet ja niiden jälkeen painuimme takaisin joelle. Hiljaista oli lukuun ottamatta yhtä tukevaa tärppiä. Samana iltana Leilan sisar tuli perheineen vierailulle ja pidimme luppoa kalastuksesta koko seuraavan vuorokauden.

16.7. Vieraamme olivat tuoneet tullessaan 6 mukavan kokoista seitiä, joista Leila teki uunipellillä maittavaa syötävää. Oikein hyvän makuista kalaa. Ruokailun jälkeen saatoimme vieraamme Kiellajoelle, jossa joimme pullakahvit. Samalla tietenkin varmistimme, että he varmasti lähtivät etelään. Takaisin palattuamme otimme kahden vrk:n luvat putkeen, joten voisimme kalastaa rauhoituksen alkamiseen saakka yhtäjaksoisesti. Illalla kalastimme kolmisen tuntia ja Leila sai yhden mittaharjuksen, mutta minulla oli hieman hiljaisempaa.

17.7. Aamulla kalastimme kotipooliamme ja myös ylempää Kuoppanivaa, mutta yhtä alamittaista harjusta lukuun ottamatta ei mainittavaa. Orastava ukonilma oli ehkä syynä kalojen passiivisuuteen. Puolen päivän jälkeen ajoimme mökille ruokailemaan. Jääkaapissa oli saamani lohen puolikas josta Leila teki meille maittavan aterian. Toisen puolikkaan olin aiemmin graavannut.

Myöhemmin iltapäivällä suunnistimme Niukkakosken alapäähän Norjan puolelle. Matkalla törmäsimme Lindgrenin Raipeen (Suomi ja sisärata), joka tuli porukkaamme. Harjus oli jostain syystä kovalla otilla ja sain aika pienessä ajassa 8 melko hyvää kalaa. Annoin saaliistani kaksi Raipelle, joka lupasi savustaa ne. Lisäksi hän sai itse yhden, jonka hän lupasi laittaa antamieni kalojen seuraksi.

En ole koskaan aiemmin kokenut sellaista harjuksen syöntiä ja kalastus alkoi jo tuntua jopa tylsältä, koska jokaisella heitolla oli kala kiinni. Tosin osa niistä lähti omille teilleen, enkä ihan jokaista saanut ylös. Leilalla oli Niukkakosken rännin alapäässä ollut titti hetken aikaa kiinni, mutta kala ei pysynyt koukussa rantautukseen saakka. Luvan loppuajan heitin vielä kotipoolissa, mutta hiljaista oli. Alkoi rauhoitusvuorokausi ja seurailin hetken aikaa TV:stä Kalevan kisoja. Oli myös itselle aikaa rauhoittua.

18.7. Istuin aamulla klo 5.15 mökin kuistilla ja kuuntelin käen kukuntaa melko pitkän ajan. Olin luvannut Leilalle, että menemme joskus jäämerelle ja lähdimmekin aamupäivällä ajamaan Lakselviin, josta jatkoimme Ifjordiin päin noin viitisenkymmentä kilometriä. Tarkoituksenamme oli yrittää kalastaa seitä, mutta huonon ajoituksen takia olimme siellä laskuveden aikaan, joten kalastuksen osalta teimme hukkareissun. Matka kuitenkin kannatti jo pelkän maiseman takia, eikä puuttuva kalansaalis harmittanut.

Palattuamme aloitimme kalastuksen Niukkakosken alapuolisella särkällä, mutta muutamaa harjustärppiä lukuun ottamatta oli hiljaista. Parin tunnin kuluttua ukonilma ajoi meidät mökille, jossa olikin paljon mukavampaa. Sadetta on kiva katsella sisältä ja kun vielä laitoimme tulen takkaan, ei olo ollut lainkaan hassumpi.

19.7. Emme kalastaneet, koska jouduimme ajamaan Ivaloon apteekkiin. Verenpainelääkkeeni olivat loppumassa, enkä ollut voinut ostaa (en olisi saanut Kela-korvausta, jos olisin ostanut ne "liian" aikaisin) niitä ennen lähtöämme Turusta. Myös illan vietimme lekotellen, koska olimme käyneet myös ns. "kansanapteekissa" ja vajensimme nautiskellen sieltä ostamiamme "lääkkeitä".

20.7. Aamu oli harmaa ja koska emme olleet ottaneet illalla lupia, vietämme lepopäivää. Illalla otin uuden luvan ja olin hetken joella, mutta ilma oli mennyt tosi kylmäksi ja tuuli oli kova. Korvat alkoivat paleltua, eikä heitto tahtonut oieta kaameaan vastatuuleen, joten en kovin pitkään viihtynyt. Sauna oli mökillä olijoiden toimesta lämmitetty ja kun pääsin sisälle sain mennä suoraan lauteille lämmittelemään. Kylläpä se tuntuikin mukavalta.

21.7. Illalla aloitimme Kesäpaikka nimisessä poolissa, jota paikalliset myös Laavuränniksi kutsuvat. Pooli on rännimäinen ja sen alapäässä on Pidä Lappi siistinä ry:n talkoilla rakentama laavu. Paikallisten antama nimi on hyvin kuvaava. Melko pian alettuamme Leila sai 1,25 kg:n titin, jonka hän rantautti taitavasti. Reilun tunnin kuluttua kalastaessani Leilan perässä, sain 1,75 kg:n titin ja heti seuraavalla laskulla samasta paikasta otti 1.5 kg:n titti.

Leila kokeili vielä jälkeeni samaa paikkaa ja hän sai myös 1,5 kg:n titin. Olipa melko mahdoton ilta. Lopetimme kalastuksen siihen ja olimme mökillä jo ennen iltakymmentä. Viedessämme kalojamme mökkiemäntämme pakastimeen sattui mukava episodi. Penttisen Tuula kysyi, että "oletteko te ostaneet kalaa". Vastasimme, että "ei kun me saimme ne Kesäpaikasta". "Kuka sitä siellä myi" hän kysyi ja selitettyämme asiamme uudestaan hän vasta ymmärsi, että me olimme tosiaankin itse saaneet ne perholla. Oli emännällä silmät renkaina.

22.7. Harmaa sumuinen aamu, eikä iltaisen "teurastuksen" jälkeen ollut kiirettä joelle. Oli aikaa herätä kunnolla. Noin neljän tunnin kotipoolin kalastuksen saaliina yksi mittaharjus. Iltapäivällä lähdimme toisen kerran Ivaloon Suutari-Sepolle (kalastusvälineliike) ja päivitimme hieman varusteitamme. Leilalle ostimme uudet kahluukengät (Vision Extreme) ja perhovavan (Vision 3zone DH 9-10 Line 14’) ja itselleni ostin 7 luokan WF Floating siiman pikkuonkeen, sekä digitaalivaa’an. Samalla reissulla ostimme vielä autoomme uudet renkaat, joten oli siinä "kalastuspäivää" kerrakseen. Palattuamme kävimme ylemmässä Kuoppanivassa vielä pari laskua, mutta hiljaista oli jälleen. Pois tullessamme näimme komean "vanhan homenokan", eli ukkometson, joka lehahti lentoon aivan edestämme männyn oksalta. Oli ollut aika monivivahteinen päivä.

23.7. Kävimme aamulla pari laskua Kesäpaikassa, mutta tuuli ja kylmä ilma eivät kauaa jaksaneet kiinnosta ja kauppareissun jälkeen jäimmekin mökkiin "muutamalle aperitiiville". Ajattelimme odotella parempia kelejä, koska aikaa olisi vielä viikko ja saalistakin olimme jo saaneet paljon yli odotusten. Oli kiva olla sisällä kun ulkona myrskysi.

24.7. Kävimme reilun parin tunnin kalastussession, mutta reipas vastatuuli teki kalastuksesta ikävän tuntuista. Kokeilin sekä harjus- että lohiongella, mutta kummallakaan heittäminen ei ottanut sujuakseen. Kun sitten Räikkösen "mersu" (odotetusti) hajosi, vaihdoin siimaksi kärkiuppoavan ja kävin kotipoolin alapäässä kokeilemassa. Vesi oli noussut n. 10 senttiä ja luulen kalojen olleen aika rauhassa montuissaan, eikä niillä ollut tarvetta ottaa perhoon.

25.7. Harmaa aamu ja vesi oli nousussa edelleen. Laitoimmekin takkaan tulen ja nautiskelimme aamusta. Hieman ennen puolta päivää lähdimme ajamaan Hammerfestin suuntaan Kvalsundin salmen sillan pieleen ja tarkoitus oli kokeilla sein kalastusta uudelleen. Saimmekin kalan "mieheen" (Leila ja minä) ja palasimme mökille melko tyytyväisinä kokemastamme päivästä. Otin vielä illalla luvan ja kopaisin kotipoolin, mutta tyhjän saa pyytämättäkin. Joella tapasin myös tuttuja, nimittäin Grönlundin George oli tullut samaan mökkikylään Lehtisen (ei sukua minulle) Tomin kanssa. George oli myös ehtinyt saada titin ennen tapaamistamme, joten siinä kohtasivat "kalamiehet" toisensa. Vesi oli hieman laskusuunnassa ja ilma oli vaihteeksi mukavan lämmin..

26.7. Kävimme Sammalnivan alapuolella olevalla särkällä (Nimetön särkkä) ja George ja Tomi tulivat hieman myöhemmin seuraksemme. Ainoat tapahtumat olivat piekanan ja kotkapariskunnan liitely yläpuolellamme ja lähdimme muutaman tunnin jälkeen ruoanlaittoon mökille. Ruokailun ja pikku unien jälkeen ajoimme taas Kesäpaikkaan, mutta hiljaista oli sielläkin lukuun ottamatta yhden kunnon harjuksen karkuutusta. Teimme aikamme kuluksi kunnon tulet laavun edessä olevalle nuotiopaikalle ja söimme "vanhoja varastojamme" Mikalle tikkuharjusta ja meille muille halstrattua jäämeren seitiä. Vesi oli edelleen laskusuunnassa, mutta vieläkin sitä oli mielestämme hieman liikaa. Onko sitä kalastajan mielestä koskaan sopivasti.

27.7. Kalastimme Niukkakosken rännin ja sen alapuolella olevan särkän edustan. Saaliina yksi alamittainen harjus, joka laskettiin tietenkin kasvamaan. Vettä oli edelleen aika lailla, eikä joessa mahdollisesti olevilla kaloilla ollut ottihaluja. Ajoimmekin mökille syömään ja ruokailun jälkeinen uni teki terää. Olo alkoi olla sellainen, että joku muu homma kuin kalastus maistuisi hyvältä. Tyhjän joen tahkoaminen ei enää maistunut.

28.7. Yöllä alkoi satamaan ja se jatkui aamulla. Päätimme olla ottamatta enää lupia ja samalla päätimme myös lähteä päivää aiottua aiemmin kotiin päin. Kävimme illalla ystäviemme Rasmuksien luona kahvilla ja rupattelemassa ja saimme "määräyksen" mennä ensi kesänä Luomusjärvelle heidän mökilleen. Samalla voimme sitten kokeilla raudun ja siian kalastusta. Otimme kutsun kiitollisina vastaan.

29.7. Sade oli aamulla tauonnut, mutta eilisen päätöksen mukaan lähdimme ajelemaan kotiin päin. Olikin mukava lähteä taas pois, koska olimme viettäneet melko vaihtelevan kalastusloman. Ajoimme sinä päivänä Pudasjärvelle ja yövyimme Jyrkkäkosken leirintäalueen kelomökissä. Mökissä oli jääkaapissa tosi iso pakastelokero ja saimme jäiset kalamme mahtumaan sinne, joten kylmäketju ei katkennut. Varasin illalla meille seuraavaksi yöksi mökin Viitasaarelta Hännilänsalmen leirintäalueelta.

30.7. Ajelimme päivän aikana Kajaanin kautta Viitasaarelle ja olimme perillä iltapäivällä. Tuli tehtyä pientä lomamatkailua. Leirintäalueen vastaanotossa saimme taas jäiset kalamme pakkaseen, joten siltä osin kaikki oli kunnossa. Mukavaa saada ystävällistä ja avuliasta palvelua. Mika ja Kati menivät illemmalla uimaan ja me Leilan kanssa nautiskelimme järvinäköalasta.

31.7. Aamulla pääsimme hyvissä ajoin liikkeelle, joimme lähtökahvit, pakkasimme kalamme kylmälaukkuun ja köröttelimme kotiin.

Mitä reissusta sitten jäi "käteen". Saalista saimme riittävästi ja kotiin tuomisina olikin neljä tittiä ja kuusi melkoista harjusta. On kalaruokaa tiedossa. Kalat säilyivät kylmälaukussa loistavasti jäisinä, koska Leila kääri niiden ympärille sanomalehteä ja lehdillä hän myös vuorasi sisältä kylmälaukkumme. Sen ihmeellisempää laitetta ei tarvitse saadakseen kalansa jäisinä kotiin. Pari kertaa tuli käytyä Ivalossa ja myös pari kertaa jäämeren rannalla. Maisemat vuonojen rannoilla ovat jo sellaisenaan katsomisen arvoisia ja lomallahan me olimme, emmekä missään lohenongintatöissä. "Työntekijät" joella ovat oma porukkansa, mutta heistä ei sen enempää.

Kilometrejä kertyi tämän kesän reissustamme 5200, joten tuli kai sitä autossakin istuttua. Mutta huonomminkin voisi lomansa viettää.

Tuttuja turkulaisia tietenkin tapasimme muitakin, eli Jarkon, Jyrkin, Vyrtsin, Harrin ja Askon ja tulipa juteltua myös Syrjäsen Laurin kanssa, kuten ennenkin.

Lisäksi voisin mainita, että "nettiystäväni" Pottalan Jukka Oulusta pölähti eräänä aamuna tervehtimään ja kiittämään hänelle tekemistäni perhoista. Oli aiemmin kesällä saanut niillä myös jonkun titin. Samoin kotimatkamme aikana eräs toinen oululainen kalastaja soitti ja kyseli Inarijoen kuulumisia ja myös kalapaikoista. Valitettavasti olen unohtanut hänen nimensä. Vielä eräs takkatuvilla asunut kalastaja pyysi minua sitomaan itselleen perhoja ensi kesäksi, joten silläkin saralla riittää syksyn aikana pientä puhdetyötä.

Että sellainen kalastusreissu tänä kesänä.

Mökin varasimme jo ensi kesäksi ja aiomme olla Kuoppanivassa pari viikkoa. Tässä tulevan syksyn aikana teemme yhdessä vielä jonkun kalareissun ja minulla itselläni on tiedossa aika kiivas loppukesä, ainakin kalastuksellisesti. Reissuja on tiedossa ainakin Gaulalle, Ljunganille ja kolme kertaa Merikarvianjoelle. Eipä tule aika pitkäksi. Huonomminkin voisi syksynsä viettää.

Ilkka, Leila, Mika ja Kati.