Spey 15-22.4.2007

                                               Kirjoittanut Reijo Kaartinen

15.4.

Muistan vielä hyvin, miten vuosi sitten uskottelin itselleni, että kunhan tämän pakollisen "kerran elämässä" reissun legendaariselle Spey-joelle olen tehnyt, voin keskittyä taas tutumpiin kalastuskohteisiini Pohjolassa. Nyt kuitenkin reissu oli taas järjestettynä ja odotusta täynnä hyppäsin aamu neljältä Express-bussiin, joka vei minut Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Täältä Lontoon kautta Aberdeenin, jossa Jouni oli minua vastassa. Suomesta lähtiessä oli ollut yöpakkasia, mutta täällä oli parikymmentä astetta lämmintä ja kaikkialla vihreää.

Jouni oli aiemmin päivällä tuonut edellisen viikon asiakkaansa lentoasemalle, ja uutiset heidän kalansaalistaan olivat melko rohkaisevia mm. seitsemän kilon springer ja kolme muuta nousulohta, yksi talvikkolohi sekä melkein parin kilon taimen. Tunnelmaa nosti vielä sekin, kun terminaalin matkatavarahihnalla näkyivät tutut vapaputki ja varustelaukku. Alkavan viikon kalastusporukkaan liittyisi vielä kolme kalastajaa Tukholmasta, joten heitä odottelimme pari tuntia terminaalin pubissa.

Tukholman pojat saapuivat aikanaan, mutta heillä oli käynyt huonompi tuuri, sillä vapaputkia ei kuulunut ja selvitystöiden jälkeen selvisi, että vavat olivat sekaannusten vuoksi jääneet Heathrown kentälle. Poikia lohdutti hieman se, että Jounin ja minun varavavat riittäisivät tarvittaessa heille. Lentoyhtiö lupasi toimittaa vavat ensitilassa perässämme Aberlouriin.

Aberdeenista Aberlouriin automatka kesti puolitoista tuntia ja matkan aikana ehdittiin hyvin tutustua uusiin kalakavereihimme Stefan Salinariin, Magnus Loggeen ja Ture Anderssoniin. Tutustuminen kävi helposti, sillä pojat olivat sen verran kovia höpöttämään, eikä kielimuureista ollut tietoakaan. Kalastusalueemme Lower Wester Elchies ja käytössämme oleva perinteinen skottitalo Elchies House toivottivat meidät tervetulleeksi lämpimällä auringonpaisteella. Koska oli sunnuntai ja rauhoituspäivä, emme päässeet vielä kalaan, vaan majoittumiseen oli hyvää aikaa.

Illansuussa sovimme lähtevämme joen vastakkaisella puolella olevaan Aberlourin kylään syömään ja ruokaostoksille. Talon lähettyvillä olevalle lammelle oli kuitenkin ilmestynyt muutamia henkilöitä harjoittelemaan spey-heittoja ja jäimmekin hetkeksi seuraamaan miten yksi porukasta 18 jalkaisella ja täysipitkällä spey-siimalla heitteli käsittämättömän pitkiä siivuja. Jouni uskoi tunnistavansa miehen joksikin maailmankuuluksi kilpaheittäjäksi. Valitsimme ruokapaikaksi The Mash Tunn (Mäskisammio) –nimisen, entuudestaan tutun pubin, jossa nautimme oivan ruoan kyytipojaksi myös paikallista single malt viskiä. Koko porukka oli kuitenkin erittäin väsynyt matkasta, joten sovimme aamulla herätyksen kello 07. Poikien vapoja ei ainakaan vielä oltu tuotu.

16.4.

Ensimmäisen kalastuspäivän aamu valkeni puolipilvisenä. Päivän mittaan tuuli ajoittain yltyi ja ilma oli selvästi viilentynyt eilisestä. Ensin tukeva pekoniaamiainen ja sitten varusteet kasattiin ja vavattomat saivat lainavavat ja siirryimme joelle, joka on vain parin sadan metrin päässä talosta. Jouni oli edellisenä iltana hieman esitellyt pooleja ja esitteli nyt loput. Vesi joessa oli parisenkymmentä senttiä alempana kuin vuosi sitten, joten kalastettavat paikat olivat lähes täysin toiset kuin vuosi sitten. Itse valitsin aloitukseen kellusiiman, jonka kärkeen pätkä uppoavaa peruketta.

Jouni aloitti Tukholman poikien kanssa alavirrasta ja itse aloitin alueen keskivaiheilta, viime vuotisilta ottipaikoilta Millford-poolista. Myöhemmin siirryin ylävirtaan Sandy Hole-pooliin, jonne Jounikin tuli perässä. Ehdin kalastella kymmenisen minuuttia, kun perhoa vietiin lohimaiseen tyyliin. Kala pysytteli pitkään pohjan tuntumassa, eikä tehnyt mitään suurempia ryntäyksiä. 12,6 jalkaisella sai vääntää ihan tosissaan, sillä kala oli hyvän kokoinen. Aikanaan kirkas springeri alkoi väsyä ja lopulta Jouni nappasi sen haaviin. Täinen, 82 senttinen, noin kuusi kiloinen kirkas lohi sai kuitenkin pakollisten kuvausten jälkeen takaisin vapautensa. Kala otti pieneen kulta-mustaan putkiperhoon. Ei hullumpi alku, ajattelin. Tunnin kalastuksen jälkeen ensimmäinen lohi!!

Ennen kalan vapautusta paikalle sattui tulemaan myös gilliemme Jimmy, jonka kanssa käteltiin kalaa ja jälleennäkemistä. Puolen päivän jälkeen pidimme porukalla taukoa jokirannassa olevassa taukomökissä, jossa siinäkin on lähes kaikki mukavuudet. Lastasimme itsemme täyteen paikallista makkaraa grillattuna. Ruokatauon päätteeksi jokirantaan ajoi jonkin huolintaliikkeen pakettiauto, joka toi poikien eksyneet vavat. Pakettiauto oli täynnä muutakin matkatavaraa, joten sillä kuskilla oli puuhaa loppupäiväksi. Koko päivän, kuten viikon muinakin päivinä, Kuningattaren Battler Brittonit treenasivat joen yllä.

Koko päivä oli ankaraa kalastusta koko alueella, mutta muita tapahtumia ei ollut. Illansuussa kalastus lopetettiin hyvissä ajoin ja siirryimme jälleen kylälle ostoksille ja syömään. Liikkeelle kannattaa lähteä hyvissä ajoin, koska viikolla pubien keittiöt sulkeutuvat viimeistään kello 21. Ja herrasmiehethän eivät tunnetusti kalasta pimeällä. Tällä kertaa suuntasimme Aberlour Hotelliin, jossa itse nautin paikallisesta perinneruoasta Haggiksesta. Tämä erikoisuus jakaa jopa paikalliset kahteen leiriin, ja viikolla näin mm. t-paidan, jossa luki " haggis on turisteja varten".

17.4.

Herätys jälleen seitsemän aikoihin, aamu oli kolea ja sateinen. Tukholman pojat loihtivat runsaan, mutta edellistä huomattavasti terveellisemmän aamiaisen. Päivän mittaan kolea keli vaihteli puuskaisesta tuulesta ja sadekuuroista auringonpaisteeseen. Tänään kuten muinakin päivinä, aina kun aurinko pilkahti ja tuli lämpimämpi hetki, alkoi aivan hillitön suurikokoisten päivänkorentojen kuoriutuminen. Tämä taas villitsi lohen poikaset ja joessa lukuisat taimenet. Päivänkorentoja syömässä näimme jopa kaksikiloisia taimenia.

Kalastelimme kaikki eri puolilla aluetta päivän mittaan ja puolenpäivän paikkeilla pidimme taukoa rantamökissä syöden Stefanin valmistamia herkullisia tonnikala-majoneesileipiä. Lohista ei muuta havaintoa kuin Magnuksen tekemä näköhavainto Sandy Holessa. Illansuussa jälleen kylälle syömään ja tällä kertaa oli taas vuorossa Mäskisammio. Rankan päivän, hyvän ruoan ja parin viskin jälkeen porukka oli taas valmis untenmaille hyvissä ajoin.

18.4.

Edellisenä päivänä säätiedotukset olivat luvanneet ilman edelleen kylmenevän, ja sen huomasi tänä aamuna. Kirkas ilma ja lämpötila lähellä nollaa. Koleaa ilmaa pahensi vielä kova tuuli.

Porukka hajaantui taas pitkin aluetta ja itse menin rantamökille analysoimaan vuotavien kahluuhousujeni tilaa. Samanaikaisesti Ture lähti alavirtaan, mutta palasi noin vartin päästä mukanaan 4,5 kiloinen kirkas, täinen lohi. Kala oli ottanut kolmannella heitolla Brrom Island-poolin yläpäästä ruskean sävyiseen putkiperhoon. Jimmy oli aiemmin antanut meille luvan ottaa yhden kalan syötäväksi ja tässä oli juuri sopiva siihen tarkoitukseen. Näillä seuduilla on suosituksena, että ensimmäinen kala on päästettävä takaisin, mutta toisen saa ottaa, kolmas takaisin jne.

Puoliltapäivin Jouni valmisti meille rantamökissä mainiota pastaa ja jauhelihasoosia. Loppupäivä jälleen raivoisaa kalastusta ilman tapahtumia ja itse lähdin hieman aikaisemmin kämpille, koska olimme sopineet, että päivälliseksi syömme Turen saamaa lohta ja lupauduin sen valmistamaan. Muu porukka tuli aikanaan kämpille ja tuore, paistettu lohi teki hyvin kauppansa.

Illemmalla oli kuitenkin vielä käytävä kylällä Hotellissa ja Mäskisammiossa, koska jo viime vuonna käytännöksi oli sovittu, että lohen saaja tarjoaa kierroksen paikallista viskiä koko porukalle. Tänään oli Turen vuoro. Innokkaana golfaajana hän myös uhosi voivansa nyt vaihtaa lajia loppuviikoksi.

19.4.

Aamuyöstä oli sadellut jatkuvammin ja arvuuttelimmekin, mahtaako se vaikuttaa vedenkorkeuteen. Sade kuitenkin lakkasi aamupäivällä muutaman rivakan raekuuron jälkeen, mutta kalsa tuuli kävi pohjoisesta luihin ja ytimiin. Eipä lähtenyt Turekaan golfaamaan. Taas porukka hajaantui eri puolille aluettamme. Vastapäätä alueen keskiosaa paikallinen kalastaja sai uistimella hienon lohen, joka kyllä pääsi pataan. Meidän ainoa tapahtumamme koko päivänä oli yksi näköhavainto Sandy Holessa.

Istuskellessani alueen alaosalla ja katsellessani päivänkorentoja syöviä taimenia, huomioni kiinnittyi vastarannan lammaslaumaan. Yksi lampaista sai jonkin kohtauksen ja pyöri väkkäränä ympyrää, kunnes kupsahti nurin ja jäi makaamaan. Lähettyvillä ollut lammasfarmari huomasi tilanteen ja karautti pois paikalta autollaan. Arvelin, että taisi lähteä noutamaan kättä pidempää. Jonkin ajan kuluttua farmari palasi ja tökkäsi lampaan kaulaan ilmeisesti neulan, jossa letku ja tippapullo, josta farmari juoksutti jotain lampaan sisuksiin. Kun tiputus oli ohi, lammas ponkaisi jaloilleen, ja oli ensiavun jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Päivällä rantamökillä keittelin pojille eilisen lohen lopuista keiton, joka tuntui kelpaavan.Illansuussa päivän kalastusrupeaman jälkeen menimme jälleen kylälle syömään Mäskisammioon, jossa oli kalastusseurueensa kanssa syömässä teeveestä tuttu ruotsalainen kalastusfilmien tekijä Jussi Sjölund. He kalastelivat vastarannan Graighellachien kalastusalueella, mutta tähän saakka melko laihoin tuloksin.

20.4.

Pilvinen, kolea, tyyni aamu, joka päivän mittaan vaihtui kylmäksi ja tuuliseksi. Aamupäivällä Cambells-poolin vastarannalta paikallinen sai uistimella hienon lohen, joka jälleen pääsi pataan. Päivällä rantamökissä lämmitimme pizzoja lounaaksi.

Iltapäivällä kalastellessani Sandy Holessa olin saada sätkyt kuullessani valtaisan posahduksen joesta aivan vierestäni. Vastarannalle oli tullut paikallinen uistinmies jonka tartuttama lohi oli uinut saman tien vastarannalle jalkojeni juureen. Taisi olla miehen kolmas heitto kun kala tarttui ja sen väsyttelyssä meni melko pitkään, ennekuin ohikulkijat tulivat apuun haaviamisessa. Kala näytti vastarannallekin isolta ja huutelin heille tiedustellen kalan kokoa. Vastaus oli 25 paunaa, eli noin 12 kiloa. Tämän kokoiset lohet Speyllä ovat harvinaisuuksia. Tapasimme tämän miehen kahtena seuraavana iltana kylällä pubissa ja molemmilla kerroilla hän oli varsin liikuttuneessa tilassa. Hän kertoi mielellään tapahtuneesta ja kertoi savustuttaneensa koko kalan.

Tänäänkin tapahtumat meillä olivat vähissä, mutta yritys oli kovaa kaikilla. Illalla jälleen kylälle syömään, mutta ennakkoon sovitun pubikierroksen siirsimme huomiseen lauantaille. Tukholman poikien kanssa oli myös juttua, että huomenna on viimeinen mahdollisuus harrastaa turismia esimerkiksi käydä viskitislaamossa tai jossain linnassa. Kalastus vei kuitenkin voiton turismista.

21.4.

Viimeinen kalastuspäivä valkeni sateisena mutta hieman lämpimämpänä. Kalastusta jälleen koko alueen laajuudella ja Jounilla ja Magnusilla olikin hyvät tärpit. Muutamia kaloja myös näkyi eri puolilla. Iltapäivällä Millford-poolissa perhooni iski raivokkaasti kala, joka lukuisten hyppyjensä ansiosta pian osoittautui puolentoista kilon taimeneksi. Laskin kalan takaisin kuvausten jälkeen.

Päivällä Stefan laittoi rantamökillä meille herkullisia täytevoileipiä. Gillie Jimmy kävi tervehtimässä meitä päivittäin, mutta tänään hän ei ehtinyt, koska oli menossa sukulaisten häihin naapurikaupunkiin ja kertoi pukeutuvansa perinteiseen kilttiin. Kysyinkin Jimmyltä suomalaisia naisia askarruttavan kysymyksen, että onko kiltin alla mitään? Vastaus oli, ettei tosi skotti pidä kiltin alla mitään.

Illalla menimme jällen kylälle syömään, nyt Mäskisammioon, josta olimme ennakkoon varmuuden vuoksi varanneet oikein pöydän. Tukeva pihviateria sai seurakseen myös hyvää juotavaa. Iltaa vietimme vielä paikallisissa pubeissa pikkutunneille saakka ja hauskaa oli. Kertailimme myös viikon kalastustapahtumia, ja kaikilla oli päällimmäisenä ajatus, että joki, kalastuksen taso, majoituksen taso, ruoka ja seura ovat olleet kohdallaan, saaliista viis??

22.4.

Pois lähdön aika ja läksiäisiksi söin vielä Aberdeen lentoaseman baarissa haggispizzan, jota ei takuulla saa Suomessa. Matkalla harrastimme myös turismia ja poikkesimme kauniilla Graighelachien sillalla. Jäähyväisten yhteydessä Tukholman pojat toivottelivat, että nähdään täällä taas ensi vuonna, mutta nytkään en luvannut kenellekään mitään. Kukaan ei kyllä uskonut minua.

Lopuksi muutamia hajanaisia ajatuksia reissusta. Useaan otteeseen keskustellessamme paikallisten kanssa, heitä kiinnosti, että otammeko saamamme lohet. Kerrottuamme pääasiassa vapauttavamme kalat, kaikki eivät asiaa ymmärtäneet.

Aberlour Hotellin pubin baarimikko selitti paikallisten ajatuksia joka toisen kalan säännöstä sanoin, että olisi kiva ottaa mieluummin se ensimmäinen, jos ei saakaan sitä toista. Jos jollekin porukasta oli saalis pettymys, uskon, tällä reissulla sen korvasi tasokas kalastuspaikka, tasokas asuminen, hyvä seura, ruoka ja juomat, varsinkin jos pitää viskistä.

Maisemat ovat kauniita ja ihmiset mukavia. Kaikkialla näkee tosi paljon koiria, osa rotukoiria mutta suurin osa toinen toistaan monimuotoisempia luomukoiria. Luomukoiria yleisempi eläin oli kuitenkin kani, joita oli kaikkialla. Samoin niiden koloja. Vastamuokatuilla pelloilla näkyi myös runsaasti yöllisiä kontiaisten kekoja.

Gilliemme Jimmy huomasi meidän pärjäävän omillamme kuten viime vuonnakin, joten hän ei tyrkyttänyt neuvojaan, vaan kävi päivittäin tervehtimässä ja varmistamassa, että kaikki on kunnossa; hän on mainio vanha skotlantilaisherra, jonka lukuisten juttujen ymmärtämiseksi oli pinnistettävä kielitaito äärimmilleen.

Reijo Kaartinen