Vaimoni ja minä päätimme laittaa vähän seikkailumieltä peliin ja käydä vielä kerran kalastamassa taimenta tänä vuonna. Koska syksy on ollut leuto ja talvi on odottanut tuloaan Suomussalmen korkeudella, niin miksipä ei. Päiväksi valitsimme 17.11, koska molemmille se näytti passaavan parhaiten ja taimenen rahoitus on ohi.

Kahden yön takainen lumisade oli värjännyt maan valkoiseksi ja pakkasta oli 2-4 asteen välillä, joten kyllä kalastamisen pitäisi onnistua, mietiskelimme ennen lähtöä. Sitten ei muuta, kuin romppeet autoon ja menoksi. Ajomatkaa meiltä Palonkoskelle tulee noin 50 km. Reilun puolen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme melkein perille.

Menomatkalla on silta, jota olimme jo viime keväänä katsoneet, että kuinkahan kauan tuo vielä kestää autojen painon. No nyt metsähallitus oli tullut siihen tulokseen, ettei siitä enää voi kulkea. Se tarkoitti vain sitä, että meidän täytyi kävellä loppumatka ja noin kilometrin marssi laittoi vain mukavasti veret kiertämään pienessä pakkassäässä.

Pienen kävelyn  jälkeen saavuimme perille ja totesimme veden korkeuden olevan hyvän kalastusta ajatellen. Niinpä kokosimme vavat ja menimme katselemaan paikkoja jossa taimen voisi olla. Yleensä taimenet viihtyvät tähän aikaan vuodesta hidasvirtaisilla paikoilla.

Siksi olimme valinneet paikaksi Palonkosken, koska tämä paikka on luonteeltaan sellainen, että yläosan kaksisataa metriä on hidasvirtaista jokea ja alimmainen kahdensadan metrin pätkä vuolaampaa virtaa. Paikassa jossa virta vaihtuu kovemmaksi koskeksi, on hieno niska alue, jossa on useita syviä monttuja, joissa taimenet viihtyvät.

Päätimme aloittaa kalastuksen tuosta mielenkiintoisesta niska alueesta. Lea kohteliaasti sanoi, että voin mennä heittämään ja hän voisi ottaa muutaman kuvan kalastuksestani, sillä onhan se vähän erilaista kuin kesällä. Niin aloitin kalastuksen ja muutaman heiton jälkeen perhoni takana kävi pyörteet ja taimen otti kiinni tosi vihaisesti. Kyllä niitä taimenia joessa näyttää olevan vielä tähänkin aikaan vuodesta. Taimen antoi yllättävänkin kovan vastuksen ajatellen veden lämpötilaa, joka on nollan pinnassa.

Hetken väsyttelyn jälkeen taimen antoi kuitenkin periksi ja nopeasti suoritetun kuvauksen jälkeen vapautin taimenen varovasti jatkamaan kasvua, ehkäpä ensi kesänä sama taimen on pulskemmassa kunnossa kiinni perhossamme.

Mielestäni, vaikka tämä taimen olikin kohtuullisen hyvässä kunnossa, ei taimenia kannata tähän aikaan ottaa, sillä makunautinto ei ole niin hyvä, että se olisi sen arvoista. Jatkoin kalastusta kohti niskaimua ja sieltä löytyi vielä yksi taimen, joka kylläkin oli huomattavasti pienempi ja laihemmassa kunnossa kuin edellinen, mutta mukavan vastuksen sekin antoi.

Niin millaista talvikalastus sitten on? Mielestäni kuitenkin sellaista, että sitä kannattaa kokeilla, kunhan muistaa vain laittaa tarpeeksi vaatetta ja varautuu pieniin ongelmiin jota väistämättä tulee, kun kalastaa ilman ollessa pakkasen puolella. Vaparenkaiden jäätyminen on yksi pieni ongelma ja toinen on, kun lunta on maassa, niin kahluukenkien pohjaan tahtoo kerääntyä isotkin paakut, mutta nämä pienet ongelmathan selviävät seikkailumielellä ja pienellä vaivan näöllä.

Minusta meidän pieni talvikalastus kokeilumme oli oikein mukava ja suosittelen sitä muillekin, jos vain ilmat sallivat ja sää on kohtuullinen, sillä onhan se vähän erilainen kokemus kuin kesäkalastus.