Perhokurssi ja Merikarvian matka 2007

Keväällä 2007 Varsinais-Suomen Perhokalastajat järjestivät jo lähes perinteisen perhokalastuksen alkeiskurssin, jolle osallistui ilahduttavasti 8 innokasta kurssilaista. Vetäjinä toimivat Aki Vauhkonen, Antero Jaska, Jyrki Mellanen, Asko Saarinen, Mauri Hämäläinen ja allekirjoittanut. Kurssiohjelma noudatti tavanomaiseksi muodostunutta, sisältäen sidonnan- ja heitonopetusta, varuste- ja hyönteisoppia sekä myös käyttäytymisen alkeita. Parina kurssi-iltana olimme myös veden äärellä, ensin Aurajoen Halisissa ja myöhemmin Aurajoen Nautelankoskella.

Keväällä suunniteltu yhteinen matka Merikarvianjoelle peruuntui, koska yhteisesti sopivaa viikonloppua ei saatu löytymään kalenterista. Niin sitten sain tehtäväkseni varata mökin Merikarvialta ennen koulujen alkamista ja ajankohdaksi tuli 10.-12. 8. Kohteena oli tällä kerralla Niittyniemen Lomamökit ja Merikarvianjoen Puukoski. Syy Niittyniemen mökin varaamiseen liittyi henkilökohtaiseen tarpeeseeni tavata Kimi Niittyniemi.

Sovittuun ajankohtaan perjantaina 10.8 Heikki ja Raoul Lehtonen ajoivat pihaamme, josta matka jatkui meidän autollamme, Heikin ajaessa oman autonsa talliimme. Maskun Esson pihasta otimme mukaamme Kärkkäisen Teemun ja Aaltosen Kimmon, joka lähti matkaan Uudestakaupungista, olimme sopineet tapaavamme Ihodessa, kuten sitten tapasimmekin. Hörppäsimme "hevosbaarissa" myös kunnon sämpyläkahvit evääksi ja matkan ratoksi.

Siitä Heikki jatkoi Kimmon juttukaverina hänen autossaan, minun ollessani nuorempien kurssilaisten kuskina. Poriin päästyämme kävimme ruokaostoksilla ja Köffiltä luvat hankittuamme olimme puoli kuuden maissa perillä Puukosken rannalla. Innokkaimmat olivat melko nopeasti koskessa, toki hieman sitä ennen silmäilimme jokea ja palautin kurssilaisten mieliin muutaman käytösasian. Lehtosen Heikki keskittyi makkarasopan tekoon ja itse suuntasin tapaamaan Kimiä, joka antoi "viimeiset" ohjeet Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin nettisivujen päivitykseen. Homma kuuluu nykyisiin toimiini yhtenä eläkepäivieni puuhista.

Palattuani en enää mennyt joelle, eikä kurssilaistenkaan perhoihin ollut tarttunut muutamaa pikku särkeä ja ahventa enempää. Kimmo oli saanut myös n. kymmensenttisen hauen, mutta ei kurssilaisten yhteisistäkään kaloista kuitenkaan ruokakaloiksi ollut.

Seuraavana aamuna, aamiaisen jälkeen, käväisin reilun tunnin ajan kokeilemassa välisuvannon yläpuolella, mutta toiseen jalkapohjaani pesiytynyt ilkeän näköinen ja erittäin kipeä ihottuma sai minut lopettamaan melko pian. Muut jatkoivat eri paikkojen kalastamista, mutta itse ajoin Merikarvian Apteekkiin, josta sain "rohtoja" sekä farmaseutilta ohjeen olla pukematta enää kahluuhousuja sen viikonlopun aikana. Olipahan aikaa olla kurssilaisten apuna. Heikki pyysikin jossain vaiheessa näyttämään hieman rullausheiton alkeita ja ne omaksuttuaan jäi kalastamaan kosken niska-alueelle.

Iltapäivän aikana käväisin pikaisesti myös "tankkaamassa" lisää leipää sekä juustoa, joiden menekki oli ollut hyvä ja sinä aikana Raoul oli saanut nätin taimenen, jota hän ylpeänä – syystäkin – esitteli. Koska en kalastanut, oli minulla aikaa keskittyä kurssilaisten ruoan valmistukseen ja hyvin näytti yksinkertainen menú toimivan, ainakin mitä tulee ruoan menekkiin.

Kokeilimme mökin edustan nurmella myös mukanani ollutta kahden käden vapaa ja aika nopeasti Kimmo sekä Heikki pääsivät jyvälle alaheitosta ja sen tekniikasta. Kimmo jopa "roiskaisi" siiman suoraksi molemmilta puolilta, Heikin tyytyessä heittämään ainoastaan oikealta puolelta.

Illan jo hämärtyessä lämmitimme Kimmon kanssa saunan ja kaikkien saunottua Heikki loihti kätköistään pullollisen hyvää punaviiniä, jota olikin iho puhtaana mukava nautiskella mökin kuistilla keskustellen päivän annista. Nukkumaan menokin siinä saattoi hieman venähtää, mutta aikanaan tasainen kuorsauksen ääni täytti mökin.

Sunnuntaiaamuna Raoul, Teemu ja Kimmo lähtivät jälleen joelle, vaikka oli alkanut sataa melkoisesti. Ilma oli kuitenkin enemmän kuin lämmin ja innokkaat kalastajat väittivät, ettei sateesta ollut mitään haittaa. Me Heikin kanssa istuskelimme kuistilla ja keskustelimme välillä vilkkaastikin erilaisista perhokalastukseen liittyvistä asioista. Taisipa siinä maailmakin tulla ajoittain hieman parempaan jamaan, jos välillä huonompaankin.

Olimme sopineet lopettavamme yhden aikoihin ja muutaman minuutin yli sovitun jätimme siistin mökin jälkeemme ja lähdimme kotia kohti. Ihodessa joimme jälleen kahvit, jonka jälkeen heitimme Kimmolle hyvästit, hänen jatkaessaan matkaansa Saloon. Teemusta erkanimme samaisella Essolla, josta olimme hänet ottaneet mukaamme ja hyvissä ajoin iltapäivällä olimme Paattisilla, josta Heikki ja Raoul jatkoivat kotiinsa. Taas oli yksi etappi uusien perhokalastajien saamiseksi harrastukseen mukaan onnellisesti takana. Liekö osaltani tässä muodossa viimeinen, sen tulevaisuus näyttää.

Erinäisten yhteensattumien takia jouduin olemaan kurssilaisten kanssa viikonlopun yksin. Asia, josta en ole edelleenkään kovin mielissäni. Tosin, Hämäläisen Maurilta tai Vauhkosen Akilta en edes kysynyt, olisiko heillä ollut aikaa olla kavereinani. Muut kurssin ohjaajat olivat onnistuneet hankkimaan itselleen "korvaavaa" ohjelmaa kyseiseen viikonloppuun.

Onneksi kurssilaiset olivat tällä kerralla erittäin oma-aloitteisia, mukavia sekä oppivaisia ja aika heidän kanssaan vierähti todella vaivattomasti ja rattoisasti. Niinpä haluankin raporttini lopuksi kiittää Heikkiä, Kimmoa, Teemua ja Raoulia. Kanssanne oli todella mukavaa Merikarvialla. Toivottavasti voitte omalta osaltanne sanoa samaa opettajastanne. Ehkäpä, jonain päivänä, tapaamme jonkun virtaveden äärellä ja voimme muistella kurssiviikonloppua.

Ilkka Lehtinen