Kauden 2005 avajaisissa Merikarvianjoella oli ollut vettä runsaasti, jolloin kalastus oli ollut vaikeaa, mutta kaloja saatiin silti kohtalaisen hyvin. Toukokuun puoleen väliin mennessä vesi oli jo laskenut reilusti ja nyt reissummekin aikana se laski kymmenisen senttiä. Veden lämpö oli kohonnut 13 asteeseen ja virtaama oli noin kymmenen kuutiota sekunnissa.

Kevään mittaan kirkkaita meritaimenia oli tullut oikein mukavasti, kalojen ollessa keskimäärin 2-4 kiloisia. Meritaimenten perään mekin lähdimme viikonlopuksi, vaikka vesi olikin jo melko lämmintä siihen hommaan. Kalastuksen keskitimme Holmankoskelle ja sen alapuolisille koskille, koska ylemmillä koskilla oli melkoinen ruuhka näin viikonloppuna. Ajatuksena oli toisaalta myös se, etteivät meritaimenet enää välttämättä nousisi kovin kauas jokisuulta.

Minä ja Kari kalastelimme kevyillä 12 jalkaisilla lohivavoilla ja Karin kaksitoistavuotias poika Miikka kalasteli uistimella, sekä välillä myös perhovavalla. Meritaimenia me emme löytäneet, mutta kymmenkunta kirjoa kylläkin, joista osa syötiin paikanpäällä. Samaan ajankohtaan joelta kylläkin tuli muutamia kirkkaita taimenia, joista kaksi koukutti Jounin kurssiporukka.

Karin  poika Miikka onnistui tartuttamaan elämänsä ensimmäisen perhokirjon Stäävitissä, joka saatiin myös ylös tyylikkäästi, isän auttaessa haaviamisessa. Kyllä oli poika tohkeissaan 1,3 kiloisesta kalastaan. Pojan reissun kruunasi pari muuta kirjoa, sekä 1,4 kiloinen jokitaimen Salmelankoskesta.

Tänä keväänä sekä viime syksynä saadut hyvät meritaimensaaliit antavat uskoa kalastuksen paranemiseen Merikarvianjoella entisestään, varsinkin kun nyt joen ylemmille koskille oli istutettu yhteensä 62000 lohen ja meritaimenen poikasta. Näitä kalavauvoja oli valitettavasti perhoissa kiinni jatkuvasti, ja valitettavan monen matka mereen loppuu vahingoittumiseen ennen aikojaan. Kuitenkin niistä varmaan pieni osa palaa merivaelluksen jälkeen takaisin jokeenkin kalastajien iloksi.

Varsinkin viikonloppuisin Merikarvianjoella on melkoinen kalastuspaine, joka suosituimmilla koskilla saattaa aiheuttaa ristiriitojakin. Olen itse valitettavan usein törmännyt siihen, että toisia kalamiehiä ei kunnioiteta tarpeeksi. Selkeässä poolissa kiilataan eteen lupaa kysymättä ja heitellään uistimia perhosiimojen yli. Joelta puuttuu vielä herrasmiesmäinen kalastuskulttuuri. Toivottavasti asia kuitenkin paranee vähitellen. Toki onhan se totta, että ahnein saa eniten, mutta sellainen käytös ei kuitenkaan kuulu kalavesille...