Ruotsi, Ljungan 9-13.5.2007

                                                          Kirjoittanut Reijo Kaartinen

Tutussa treffipaikassa Turussa tapasimme tulevan Ljunganin reissun kalakaverimme Markku Taurin Porista/Vänrästä sekä Jussi ja Kari Brunströmin Inkoosta ja matkanjohtaja Jouni Rauhan. Porukalla haettiin kaupasta kärryllinen ruokaa ja matkattiin Sea Windillä veden yli Ruotsiin.

9.5.

Iltapäivän alussa saavuimme perille ja majoituimme Runen mökkiin Västbossa ja hätäisimmät olivat jo puolessa tunnissa joella. Ilma oli puolipilvinen, lämpöä kymmenisen astetta ja puuskaista tuulta. Joen vesi oli selkeästi normaalia alempana, virtaama noin 80 kuutiota sekunnissa ja veden lämpötila oli 6 asteen paikkeilla.

Jussi ja Kari aloittivat kotipoolin yläosasta ja Markku alaosasta. Jouni opasti tulokkaita ja itse aloitin poikien perässä kotipoolin yläosasta. Tovin heittelyn jälkeen Jussi sai kotipoolin keskivaiheilta nätin meritaimenen, joka tosin ei aivan täyttänyt alamittaa ja päästettiin kasvamaan, mutta antoi kuitenkin nuorelle kalastajan alulle roimasti lisää virtaa pattereihin.

Markulla kävi alanivassa muutaman kerran meritaimen tukistelemassa siiman päässä ja itse tartutin myöhemmin kotipoolin alaosasta arviolta reilun kahden kilon taimenen, joka kuitenkin irtosi jo lähes kuivilla. Illansuussa samassa paikassa minulla oli tovin vielä toinen nätti kala kiinni.

Iltahämärissä kotipoolin vastarannalla seilasi majava, joka oli ilmeisen tietämätön naapurimökissämme majailevista majavanmetsästäjistä. Illansuussa Rune toi Jounille Sundsvallin Sanomat, jossa oli haastattelu Jounista edellisen viikon asiakkaineen. Joku radiotoimittajakin olisi tullut jutuntekoon, mutta tiemme eivät kohdanneet. Karillakin oli tapahtumia, joten lupaavan tapahtumarikas aloituspäivä. Illalla lämpesi sauna.

10.5.

Kolea, pilvetön aamu, josta tuli oikein nätti ja kohtuullisen lämmin päivä. Koko porukalla ajoimme joen alaosan pohjoisrannalle, jossa Jouni, Jussi ja Kari menivät Järnvägsforsenille. Markku ja minä menimme alimmalle koskelle Tolvnackeniin. Itselläni oli heti jonkin aikaa hyvän kokoinen taimen kiinni, joka kuitenkin irtosi. Jouni oli saanut Dingersjön kiviriutalta puolitoistakiloisen meritaimenen, joka päätyi syötäväksi.

Vastarannalta Mjösundista näimme saatavan muutaman kalan. Puolenpäivän aikaan lähdimme kämpille ruokatauolle ja osa joutui lähtemään täydentämään täkyvarastojaan Sundsvalliin saakka.

Iltapäivällä suuntasimme Mjösundiin jossa hiekkasärkillä oli vastassa Kanadanhanhet, jotka uhittelivat siihen tyyliin, että jouduimme häätämään ne pois voimakeinoin. Kyseessä ei ollut pesimispuuhat. Markku sai puolitoistakiloisen meritaimenen joka päätettiin ottaa ruokakalaksi, itse sain pois päästettävän, samoin Kari ja lisäksi oli joitain hyviä tärppejä. Illansuussa kalastelin vielä kotipoolissa ja jälleen onnistuin karkuuttamaan hyvän kalan.

11.5.

Pilvinen, kolea aamu. Jouni, Jussi ja Kari lähtivät Prästholmarnaan, joka on kalastusalueen yläosassa ja hienoa, erämaisempaa seutua. Markku ja minä jäimme kotipooliin. Jouni sai prästholmarnasta puolitoistakiloisen ja toinen, hiukan isompi irtosi viime metreillä rannassa. Itse heittelin veneestä ja parin laskun saldo oli kaksi vajaan puolentoista kilon meritaimenta ja lisäksi kolme tärppiä. Toinen kaloista pääsi pataan saakka. Markulla oli myös tapahtumia ja ruokatauolla söimme erittäin herkullista meritaimenta.

Iltapäivällä Jussi, Kari ja minä lähdimme Mjösundiin, jossa Jussi heti alkajaisiksi nappasi kahden kilon taimenen Mjösundin "liikenneympyrästä". Kyllä oli pojalla suu muikeana. Toinenkin kala kävi nykimässä, mutta ei pysynyt kiinni kuin hetken aikaa ja irtosi hypättyään komeasti ilmaan.

Päivä pysyi koleana, eikä muita suurempia tapahtumia ollut. Tai on ollut paljonkin, mutta ei olla enää niitä laskettu. Illalla kotipoolin majava näyttäytyi jo valoisan aikaan, jälleen tietämättömänä, että naapurin majavamiehet olivat ampuneet jo kaksi majavaa.

12.5.

Pilvisestä koleasta aamusta kehkeytyi lämmin, kirkas päivä. Jouni, Jussi ja Kari lähtivät Järnvägsforsenille ja Tolvnackenille, mutta eivät saaneet kaloja ylös saakka. Markku ja minä jäimme jälleen kotipooliin ja hiljaista oli meilläkin. Ruokatauon jälkeen suuntasimme Mjösundiin ja ihmettelimme kovasti autioita rantoja. Missä olivat kaikki paikalliset? Syy oli tietysti Ruotsin lätkämatsi, jossa niille kävi huonosti. Runenkaan kanssa ei oikein päässyt juttuihin Ruotsin kiekkomenestyksestä. Yksi pikkutaimen saatiin ylös saakka ja päästettiin takaisin kasvamaan, muutoin oli aika hiljaista.

13.5.

Viimeisen päivän aamu lämmin ja aurinkoinen. Aikaa olisi kalastaa puolille päivin, sitten kamat kasaan ja kotimatkalle. Jussi ja Kari lähtivät vielä Mjösundiin ja me muut kalastimme kotipoolissa.

Itse sain vajaa puolitoistakiloisen kämpän edustalta veneestä ja Jouni sai Västbonackenilta veneestä kolmekiloisen hienon taimenen. Ylösotossa tuli jopa kalustotappioitakin kun vapa katkesi Jounin yrittäessä ottaa kuvia samalla kun väsytti kalaa toisella kädellä. Kalastuksellisesti lupaava aamupäivä, mutta aika loppui jälleen kesken ja oli aloitettava pakkaus ja kämpän siivous.

Kalaa syötiin takuulla tarpeeksi ja jäi jopa kotiin tuotavaksikin tuoretta. Seura oli mainiota, ja erityisesti jäi mieleen Jussi 13 v, josta on tulossa hurja kalamies, tai siis on jo ja ainakin nyt oli taitavampi kuin isänsä Kari. Perhoista Sillen toimi hyvin ja muutoinkin sini-hopea-valkoinen yhdistelmä.

Reijo Kaartinen