Perjantai 3.6.2005

Pääsimme aloittamaan kalastusta vasta kolmen aikaan iltapäivällä, kun minäkin saavuin Läsäkoskelle. Sami, Mikko ja Vilkki olivat kohteliaasti odottaneet minua jo jonkin aikaa, ja taisi Samilla ja Mikolla olla jo hiukan poltettakin kalalle. Vilkillä taas ei ollut tapansa mukaan kiire yhtään mihinkään. Viiteen mennessä minulla oli jo viisi tälliä tinselissä Eteläväylästä ja Myllypoolista, mutta yksikään kala ei tarttunut. Tosin mikään niistä ei näyttänyt kovin kookkaalta. Muilla olikin sitten hiukan hiljaisempaa.

Koska isoa kalaa ei tuntunut vielä olevan liikenteessä, päätimme nauttia Vilkin loihtimat hirvikeitot ennen iltasyöntiä. Illan sessiota aloitettaessa muut jäivät Myllypooliin, minä marssin Eteläväylälle. Syönti tuntui alkavan vähän ennen kymmentä, sillä tinselini petti tuolloin koskesta kauniin 49-senttisen kalan. Räpsin muutaman kuvan ja vapautettu kala pyrähti vauhdikkaasti keskivirtaan. Toisella heitolla edellisen kalan jälkeen tärähti taas, ja nyt oli vastus hiukan järeämpää kaliiberia. Tiukempi vääntö päättyy säkitykseen ja otan rannan tuntumassa jälleen muutaman kuvan 58-senttisestä kalasta. Kuvauskohdan valinta on vain totaalisen väärä: hetken päästä takillani vilistää tusinan verran keltiäisiä ja yksi tällää minua leuan alle.

Palaan Myllypoolille kertomaan kuulumisia, mutta Myllypoolin tapahtumat lyövät laudalta omat kokemukseni. Sami tartutti padon alta ison kalan, joka päätti sitten lähteä alavirtaan. Kahlatessaan alaspäin Sami löysi poolin montut kiitettävästi ja kun sekä kala, vapa että mies alittivat kaatuneen puunkin, oli mies lopulta läpimärkä. Kalakin saatiin lopulta haaviin, ja millainen taimen se olikaan: 65 cm ja 3500 g. Olisinpa nähnyt tuon draaman!

Puolen yön tietämillä kalastamme Vilkin kanssa Eteläväylän sillan yläpuolta, kun normaalisti rauhalliselta Vilkiltä pääsee kirosana. Kivien välisessä peilin pinnassa pyörähtää nimittäin kookas taimen. Hetken päästä kala käy uudestaan pinnassa, mutta en vieläkään näe sitä. Vilkki sinkoaa peilin yli tinselin, vetää perhon peilin päälle, ja nyt minäkin näen rannalta kuinka valtava taimen nousee puolittain ilmaan tavoitellen perhoa. Kala tukistaa tinseliä ja Vilkki tuntee kuinka siima hetkeksi kiristyy – ja löystyy taas perhon jatkaessa kaarrostaan kohti rantaa.

Taitaa ilmoille kajahtaa toinenkin kirosana… Uudet heitot eivät saa kalaa enää aktivoitumaan, ja kuin kalastajaa ilkkuen peiliin ilmestyy hetken päästä pari pienempää taimenta pulikoimaan. Hetken tunnelmaan jotenkin sopii, että nekään eivät ole kiinnostuneita salakkajäljitelmästä. Puolen yön jälkeen laitamme pillit pussiin, sillä kalojen aktiivisuus tuntuu loppuvan. Onhan ollut upea ilta: kalat ovat selvästi olleet aktiivisia, sää ei olisi voinut olla juuri parempi ja olemme nähneet isoja kaloja, osan niistä jopa haavissa. Ja ei niitä kaikkia kuulu haaviin asti saadakaan: parhaiten muistaa jälkeenpäin kalat ne, joista näki vain kyljen vilahduksen pinnan alla tai tumman selkäevän silhuetin illan siniharmaata vettä vasten. Tai joiden kokoa ja painoa saattaa vain arvailla niiden muutaman siiman päässä tuntuneen raskaan ja rauhallisen potkun perusteella.

Lauantai 4.6.2005

Ilta Vilkin kanssa venyi pitkälle aamuun asti, joten aamupäivällä uni maittoi. Sami lähti Kotkaan viimeisiä jäähyväisiä jättämään, ja muut onnistuivat vääntäytymään kalalle joskus iltapäivän puolella. Mikko ehtii paikoille ennen Vilkkiä ja minua, ja se palkitaan: Myllypoolista padon alta täräyttää perhoon 57-senttinen kala. Tällä kertaa taimen pysyi kiltisti poolin yläosassa, joten Mikko säästyi Samin kohtalolta. Kun mökin läheisiltä paikoilta ei tapahtumia tule, siirrymme nelos- ja vitospooleille. Lupaavan näköiset paikat antavat tyhjää, vaikka perhoarsenaalia kokeillaan lähes laidasta laitaan.

Sami saapui Kotkan reissultaan parahultaisesti myöhäiselle päivälliselle, jonka pääkomponentti oli taas hirvi, tällä kertaa maksa ja sydän. Ja maistui muuten. Hetken ruokaa sulateltuamme siirryimme asemiin Myllypoolille ja Eteläuomalle odottamaan hurjaa syöntiä, jota ei sitten koskaan tullutkaan. Lauantai-ilta oli paljon perjantaita hiljaisempi, ja hämärä laskeutui aikaisemmin tummasta taivaasta ja sateesta johtuen. Sain Myllypoolin padon alta laihahkon 57-senttisen tinselillä ja Sami onnistui viimeinkin jallittamaan Eteläväylän kaatuneen kelokuusen alta 57-senttisen salakka-ahdistelijan, mutta muuten oli melko hiljaista Vilkkiä lukuun ottamatta.

Sinnikäs padon alapuolen pommittaminen palkittiin useammalla ison mustan putkiperhonstreamerin tukistuksella. Rauhallisen miehen sai epätoivon partaalle kovimmasta kuohusta isoa mustaa tavoitellut hyvinkin 3-4 kilon kala, joka loikkasi perhoa tavoitellessaan kokonaan ilman kuin itseään esitellen. Totesimme, että tuollaisen tapahtuman jälkeen on paras lähteä kämpille mieltä rauhoittamaan.

Sunnuntai 5.6.2005

Hyvästelin Läsäkosken sunnuntaina jo aamukuuden jälkeen, sillä minun piti joutua Turkuun hoitamaan kastetilaisuuteen kummin tehtäviä. Pojat nukkuivat hieman pidempään, vaikka Sami ehti vielä käydä onneaan kokeilemassa Myllypoolissa ja Eteläväylässä. Ei kuulemma ollut taimen päiväaktiivinen.

Hyvä reissu jälleen kerran: paljon tapahtumia ja isoja kaloja, jokunen tuli siis haaviinkin asti. Mainittujen isomusten lisäksi saaliiksi merkittiin viisi kappaletta kaloja kokoluokassa 20-37 cm. Saimme tällä kertaa kokea erittäin laadukasta streamerikalastusta pinnan tuntumasta, ja useamman kerran muutama sydämenlyönti taisi jäädä väliin taimenen iskiessä.

Itselläni taisi olla saatujen kolmen kalan lisäksi kymmenkunta tapahtumaa aina tärpistä jo hetken siiman päässä olleiden kalojen irtoamisiin. Larvat ja pupat eivät muuten herättäneet mitään kiinnostusta kaloissa koko reissun aikana, mikä oli melkoinen yllätys. Hieman hämmästyttävää oli myös se, että kaikki Myllypoolin tapahtumat tulivat aivan padon alta. Aikaisemmin hyvin toimineet paikat alempana eivät tällä kertaa toimineet ensinkään. Mahtoiko aikaisempia kertoja selvästi korkeammalla virrannut vesi vaikuttaa asiaan?