Sunnuntai 3.4

Läsäkoskelle puolilta päivin saapuessamme lämpötila oli kymmenkunta astetta plussan puolella ja vain muutama pilvi risteili taivaalla. Oli ehkä turhankin hieno keli menestyksekkääseen ns. sumarikalastukseen.

Pikaisen lupa- ja majoitushärdellin jälkeen pääsimme vihdoin ongelle. Minä ja Sami veneestä käsin hieman Villa Lohen alapuolelle ja Maukka ja Juhku jäivät IIB:n alasaaren kohdalle. Olin lähes varma, että kohta jollain olisi kala kiinni, koska aikaisemmin olimme nähneet muutaman tuikin ja sumareita valui mukavasti virrassa. Odotuksista huolimatta iltapäivämme oli täysin hiljainen, lukuun ottamatta Samin I-poolista saamaa n.35 cm taimenta.

Luovan tauon ja ruokailun jälkeen menimme vielä illaksi kalaan, mutta nyt ei näkynyt edes tuikkeja ja rupesimme jo harkitsemaan saunomista, kunnes Juhku tartutti cdc-pinturiin Myllykosken alapuolisesta virrasta kalan. Hetkisen väsytyksen jälkeen taimen antautui haaviin ja mittauksen jälkeen 51cm taimen sai vapautensa takaisin. Hienoa, päivä oli pelastettu!

Maanantai 4.4

Aamulla herätys kahdeksalta ja pikaisesti aamiaiset naamaan. Muut jäivät vielä laittelemaan kamppeitaan, kun minä hipsin puolisalaa samoille sijoille, joista eilinen kala oli tullut.

Sumareita ei juurikaan näkynyt, kuten ei aamupäivällä yleensäkään, joten rupesin kampaamaan virtaa nymfillä. Hetken kuluttua näin hieman alempana tuikin ja heti perään toisen. Kahlasin alavirtaan päin varovasti ja ajettelin, että kala ottaa nymfiin, jos saisin uitettua sen varovasti aivan pintakalvon alla siitä kohdin, jossa kala oli. Muutaman kerran tätä yritettyäni totesin, ettei kala ollut minun. Samoihin aikoihin Maukka ja Juhku saapuivat vastarannalle ja huutelin heille, että kohdallani on pintonut kala pariin otteeseen.

Istahdin tupakoimaan ja sitaisin samalla Potemkinin siiman päähän. Eka heitto - kala kiinni. Jouduin punnertamaan pehmeähköllä viitosen vavalla hyvän aikaa, ennen kuin sain kalan haaviin. Nätti taimen osoittautui 53-senttiseksi ja koko väsytys tuli taltioitua videolle, yes!

Tunti-pari tuon jälkeen Maukka oli havainnut Villa Lohen vastapäisen saaren alapäässä hienon kalan ja oli yrittänytkin tuota monenlaisella perholla, mutta oli vetänyt vesiperän. Menin itse paikalle ja istuimme hetken, jonka jälkeen kala taas tuikkasi, joten Maukka päätti yrittää vielä kerran. Perhon valuessa ylävirrasta kohti tuikkipaikkaa kala nousi hakemaan pinnasta sumarin puoli metriä perhosta katsoen alavirtaan. Perho valui rauhassa tuikkipaikan ohi ja Maukka oli luovuttamassa, kunnes kala yhtäkkiä ottikin huomattavsti alempaa ja mies vavan päässä ei ollut oikein mukana, joten tuo jäi pelkäksi tälliksi. Tyypillistä pinturilla…

Iltapäivällä soutelimme alemmille pooleille, koska edellisenä kesänä paikkoja tutkiessamme siellä oli mukavia, hidasvirtaisia paikkoja sumariajan kalastukseen.

Aika meni lähinnä paikkojen katseluksi ja mahdollisten heittopaikkojen etsimiseen. Pari tuikkia näimme, mutta ne olivat heittokantaman ulottumattomissa.

Rupesi olemaan pikkuhiljaa hiukopalan paikka, joten soudimme takaisin Villa-Lohelle.

Tällä välin Juhku oli saanut 60 cm kalan juuri samasta paikasta, jossa Maukalla oli ollut tälli, sama kalako? ja Oino oli myös karkuuttanut hyvänkokoisen kalan Villa Taimenen kohdalla olevalta niskalta, sekä saanut yhden 35-senttisen.

Illaksi päätimme mennä käymään viitospoolissa, koska kuulemma sielläkin kaloja oltiin nähty. Tuo paikka ei sinänsä näytä kovin kummoiselta tätä vuoden aikaa ajatellen, mutta niin vain siinäkin harjuksia oli, ja pari mukavan kokoista saimmekin.

Tiistai 5.4

Nukuimme hieman pitempään, koska illalla syömisessä, saunomisessa, perhojen sitomisessa ja suun soittamisessa oli mennyt melko myöhäiseen.

Juhku ja Maukka ajoivat autolla viitoselle ja jäimme Samin kanssa majoitteemme lähistölle. Sumareita ei juurikaan näkynyt ja oikeastaan niiden määrä oli vähentynyt koko ajan sunnuntaista lähtien, jolloin niitä oli vielä kohtuudella.

Yläpoolit, eli I-pooli, Myllykosken alapuolinen virta ja IIB:n saaren kohta olivat kaikki aivan kuolleita, edes hieman alempana linjojen alla ei ollut näkynyt tuikkia.

Päätimme Samin kanssa, että lähdemme soutelemaan alas nelospoolille. Maukka soitti, että Juhku oli saanut viitosesta 47cm taimenen ja harjusta tulee ihan määrissä. Meillä ei ollut juurikaan vastinetta.

Lähes saman tien kun olimme saapuneet neloselle, näin suvannon keskivaiheilla varovaisen tuikin. Sitaisin siimaan korkealla kelluvan Elk-siipisen pinturin ja kahlasin varovasti soraikkoja väistellen hieman lähemmäksi. Eka heitto, perho valuu tuikin kohdalle - ja PAM! Sehän otti taas ekalla. Kala veti oikein kunnon syöksyn, vaikka vesi olikin todella kylmää. Varmaan kymmenkunta minuuttia temppuiltuani sain sen mitalle - 56cm, eikä edes kovin laiha. Olipas hyvä alku tälle sessioille.

Istahdin alas ja samalla Maukka ja Juhku saapuivat myös paikalle ja kertoivat, että "hätsi" oli loppunut viitosella. Keskustelumme keskellä huomasin tuikin hieman alempan, toisen ja kolmannenkin. Ajattelin, että kala olisi liian kaukana, joten jäin vielä istuskelemaan. Rupattelutauon loputtua päätin kuitenkin lähteä yrittämään äskeisiä tuikkeja aiheuttanutta kalaa. Jatkoin heittelyä tuolla Elk Hair Nebulosaksi ristimälläni perholla, mutta kala ei osoittanut yhteistyöhalukkuutta. Päätin vielä yrittää Huitilan Matin kehittämällä Potemkinilla, jota taajaan kehutaan. Eka heitto tuolla ja kala kiinni.

Taas varmaan 15 min väsytys ja kala haaviin. Tämä oli karvan edellistä isompi, peräti 58cm. Great!

Tähän oli hyvä lopettaa, joten keskityin vain Samin onkimisen seuraamiseen, koska hänkin oli löytynyt tuikkaavan kalan, mutta kala ei tuntunut huolivan mitään. Hetken perästä soudimme takaisin ylös ja rupesimme pakkailemaan kamojamme ja suntaamaan kohti kotia päin.

Vaikka alkuun reissu tuntui sumarien määrän ja kalojen aktiivisuuden suhteen melko ankealta, niin kaloja tuli kuitenkin loppujen lopuksi ihan kohtuullisesti, vaikkei kovin tasapuolisesti. Keväällä 2006 sitten taas uudestaan?