Fishmaster Finland Oy:n keväällä aloittamat perhokalastuskurssit Merikarvianjoella saivat jatkoa 16-18.9.05 kun vuorossa oli alunperin pelkästään naisille suunnattu kurssi. Jo hyvissä ajoin kaksi rohkeaa, Sari ja Tuuli ilmoittautuivat mukaan ja ennen ilmoittautumisajan päättymistä – koska majoitustilaa oli vapaana - Tuulin mies Sami hyväksyttiin myös mukaan Tuulin taustajoukoiksi. Ihan kalkkiviivoilla vielä vaimoni Leila ilmoittautui mukaan ja näin olikin kurssi täynnä.

Kurssilaisista sen verran että Tuuli oli noin vuoden verran harrastanut perhokalastusta. Sarilla puolestaan oli viidentoista vuoden virvelikalastajan kokemus ja jo muutaman vuoden perholla kalastanut Leila halusi hioa Spey-tekniikkaansa, sekä testailla erilaisia siimoja kahden käden vavalla.

Tutustumisen jälkeen aloitimme Sarin ja Tuulin kanssa nurmikolla perehtymällä yhden käden ongella heittämiseen. Tuuli pääsi varsin nopeasti sinuiksi opetusvapojemme kanssa, mutta Saria kiusasi virvelikalastajan "perusvika", eli ranne taipui takaheitossa liiaksi, eikä heittäminen tahtonut ottaa sujuakseen.

Samaan aikaan Sami ja Leila olivat joella, jossa vettä riitti. Melko pian myös Tuuli sai "luvan" aloittaa heittämisen oikeassa elementissään ja me Sarin kanssa kokeilimme erilaisia kikkoja saadaksemme myös hänen heittonsa kuntoon. Välillä näytti kyllä siltä, että molemmat – niin oppilas kuin opettajakin – vaipuvat vähintäänkin lievään epätoivoon, mutta periksi ei annettu. Keskusteltiinpa leikkisään sävyyn siitäkin, että pitäisikö hänen "notkea" ranteensa lastoittaa, saadaksemme sen pysymään haluamassamme asennossa. Niin pitkälle emme sentään menneet ja illan jo alkaessa hämärtyä päätimme jatkaa aamulla ja lupasin yrittää keksiä jotain.

Saunan jälkeisellä iltapalalla, savulohen, salaattien ja tarjoamani yhden synttärikonjakin innostamina kurssilaisten välille virisi vilkas keskustelu päivän tapahtumista ja myös kunkin siihen astisesta kalastusharrastuksesta, ja Tuuli kertoi omasta perhokalastusopettelustaan Sarille - mutta myös meille opettajille - hyvän vinkin. Aloittaessaan omaa perhokalastajan uraansa hän piti etusormea vavan takana ikään kuin tukena ja Sarin kerrottua asiasta minulle, päätimme aamulla ottaa kyseisen tavan käyttöömme.

Ja eikös vaan heti aamusta hänenkin heittonsa alkanut mennä jengoilleen ja ennen pitkää kaikki kurssilaiset olivat rantavedessä heittämässä perhoa mahdollisten paikalla lymyävien kalojen pään menoksi. Rantavedessä siksi, että joki oli ääriään myöten täynnä, eikä edes mahdollisuutta kahlata syvempään ollut.

Kun kurssilaisten heitto yhden käden ongella alkoi sujua hyvin, Jouni ehdotti josko kurssilaiset haluaisivat kokeilla myös kahden käden ongilla, ja kun kellään ei ollut vastaväitteitä vaan jokainen halusi kokeilla, vaihdettiin onget hieman järeämpiin. Kurssin vähemmän kokeneet Sari ja Tuuli, olivat jälkeen päin sitä mieltä, että kahden käden ongella heittäminen on helpompaa, kuin yhden käden. Myöskään Sami ei ollut aiemmin heittänyt kahden käden vavalla, mutta hän pääsi heittorytmin kanssa sinuiksi hyvin äkkiä.

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että Jouni oli luvannut jokaiselle kurssilaiselle kirjoittaa "heittostipendin" jos perho tavoittaisi vastarannan. Ei siihen Samilta kauaa mennytkään, mutta kun maestro ei itse nähnyt suoritusta jäi kyseinen stipendi saamatta. Asiassa oli tietenkin hieman vitsin makua, mutta Sami heitti tosi kauniisti. Hänellä taisi olla "rytmiä veressä". Päiväruokailun jälkeen Jouni vei heidät kolme Holmankosken alapäähän tositoimiin. Leila jäi heittämään kotipoolia ja myös minä heittelin siinä jonkin aikaa. Kurssilaisten palattua reissustaan he jatkoivat mökin edustalla ja itse keskityin saunan lämmitykseen ja iltapalan kattamiseen.

Saunomisen ja jo mainitun iltapalan jälkeen iltaa istuessamme vaihdoimme kuulumisia päivän harjoituksista ja jokainen kurssilaisista vaikutti tyytyväiseltä siihen asti oppimaansa. Hyvä niin. Jouni esitteli samalla myös putkiperhon sidontaa kurssilaisille.

Sunnuntain aamiaisen jälkeen Jouni lastasi taas kurssilaiset autoon ja vei heidät ensin Holmankoskelle ja sen jälkeen he olivat käyneet myös Puukoskella. Heitto oli jokaisen kohdalla selkeästi parantunut eilisestä ja jokainen oli itseensä, heittotaitoonsa, mutta myös opettajaansa tyytyväinen. Sunnuntai-iltapäivällä ruokailun jälkeen sovimme kaikki yhdessä kurssin päättyneeksi. Tuuli ja Sami lähtivät kohti Vantaata ja me muut, siivottuamme jälkemme, kohti Turkua.

Kaikki kurssilaiset olivat kurssiin (opetus, ruokailut, ym.) tyytyväisiä ja Sari – niin virvelikalastaja kuin olikin ennen kurssia – suunnitteli hankkivansa perhokalastusvälineet, ennen kuin kiinnostus lajia kohtaan pääsisi sammumaan. Tätä kirjoittaessani tiedän, että hankinnat ovat vireillä, mutta varsinaisia ostoksia hän ei vielä ole tehnyt.

Speyheittokurssi 23-25.9.2005

Toinen – teemana Spey-heitto – kurssi oli heti seuraavana viikonloppuna, eli 23-25 9. ja sille oli ilmoittautunut kolme kurssilaista, Martti Jyväskylästä sekä pariskunta Päivi ja Pasi Helsingistä. Martilla oli takanaan jo kolmen vuoden perhokalastuskokemus, mutta ainoastaan yhden käden perhovavalla, Pasilla noin vuoden mittainen kokemus myös yhden käden perhovavalla ja Päivi ei ollut vielä perho-onkea edes kokeillut. Mainittakoon vesitilanteesta sen verran, että joen pinta oli laskenut edellisestä viikonlopusta n. 25 cm, mutta sitä oli edelleen reilusti liikaa kunnolliseen kalastukseen.

Aloitimme myös tämän kurssin saman kaavan mukaan, eli ensin nurmikolle ja vasta kun heitto sujuisi, sen jälkeen joelle. Martilta ja Pasilta heitto oikeni heti alkuunsa kuten odottaa sopiikin, mutta Päivi joutui hieman pidempään harjoittelemaan. Hän koki ensimmäisen opetusvavan hieman raskaaksi (7-luokkainen 9-jalkainen), mutta vaihdettuamme hänelle vitosluokan 8-jalkaisen vavan heitto alkoi sujua ja jonkin ajan kuluttua myös hän pääsi testaamaan heittoaan veteen.

Hetken villalankaperholla heittämisen jälkeen vaihdoimme hänelle oikean perhon ja kun Jouni vielä hieman jalosti hänen heittoaan, sitä olikin ilo katsella. Ilta kului kurssilaisten kalastaessa mökin edustalla ja saunan lämmettyä päästimme heidät "piinasta". Kursseilla jo totutun tavan mukaan tarjosimme saunomisen jälkeen perjantain iltapalaksi savulohta ja valikoiman erilaisia salaatteja.

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen Jouni kyseli jälleen kurssilaisten kiinnostusta kahden käden onkiin ja jokainen ilmoitti haluavansa kokeilla. Niinhän Spey-kurssilla tietenkin pitääkin, vaikka Päivi heitti jo illalla yhden käden ongellakin nättejä Spey-heittoja, kuten myös kaksi hieman kokeneempaa kurssilaista. Sopivien onki/siimayhdistelmien löydyttyä Jouni näytti kurssilaisille kahden käden ongella heittämisen alkeet ja melko nopeasti jokainen omaksui heiton tekniikan ja rytmin.

Kurssilaiset kalastivat kotipoolia ruokailuun saakka, jonka jälkeen Jouni vei heidät Holmankosken alapäähän. Paikka on varsin hyvä opetustarkoitukseen, koska pitkälle ei tarvitse (sillä vesimäärällä ei pääse) kahlata ja takaheittotilan puutteessa paikassa on vähän pakko käyttää Spey-tekniikkaa. Itse jäin tälläkin kerralla mökin edustalle kokeilemaan yhtä Jounin testivapaa ja siinä hieman erilaisia siimavaihtoehtoja.

Sovittuun aikaan kurssilaiset ja opettaja palasivat syömään ja ruokailun jälkeen Jouni, Päivi ja Pasi lähtivät tutustumaan Salmelankoskeen. Martti jäi kotipoolille, mutta jonkun aikaa siinä kalastettuaan kysyi minulta tietä Salmelaan ja meni muiden perässä. Aikanaan Jouni ja Martti palasivat takaisin, mutta Päivi ja Pasi olivat jääneet Salmelan sillan yläpuolelle "kiusaamaan" näyttäytynyttä lohta. Kun he vihdoin palasivat saimme kuulla, että ei ollut perho kelvannut. Kala oli kuuleman mukaan innostunut hyppimään oikein kunnolla, mutta ei sitten muuta.

Illalla lämmitin taas saunan kurssilaisille, mutta itse jouduin sen makeat löylyt jättämään kumpanakin iltana väliin. Syynä kuusi tikkiä kyynärvarressa, josta oli torstaina poistettu jonkunlainen pahkura. Saunan jälkeen totutun tavan mukaan iltapalaa, joka tällä kertaa oli "luonnonsuoleen" pakattua lihaa, eli makkaraa lisukkeineen. Kursseihin kuuluneen ohjelman mukaan Jouni esitteli jälleen perhonsidontaa.

Sunnuntain aamupala klo 8 ja sen jälkeen Jouni lastasi kurssilaiset jälleen autoon ja suuntana Holmankoski. Minä puolestani jäin kotipoolille ja kokeilin välillä yhden käden ongella perhona "Tuiskunen-Special", mutta joko joessa ei ollut kaloja, tai sitten "liitsi" ei ollut se oikea ottiperho. Ilmeisesti sillä virtaamalla perho ei ehtinyt painua riittävän syvälle edes upposiimalla.

Olimme sopineet päiväruoan yhdeksi ja päättäneet Jounin kanssa tarjoavamme lohikeittoa, jonka valmistin toisten ollessa kalassa. Ajallaan he saapuivat ja kyselin mahdollisesta saaliista. Ei mitään, sanoi maestro, mutta Pasi kertoi hänen saaneen n. 600 gramman hauen. Aika vaatimatonta pääopettajalta jättää tuon kokoinen saalis kertomatta. No, lohenkalastajan saama hauki irrotti meiltä muilta makeat, mutta hyväntahtoiset naurut. Mainittakoon kuitenkin, että paikallisilta saamani tiedon mukaan hauki Merikarvianjoesta alkaa olla harvinaisempi saalis kuin jalokala konsanaan, joten maestron saalista ei missään nimessä pidä väheksyä.

Ruokailun jälkeen Päivi ja Pasi lähtivät vielä Salmelan sillan kupeeseen katsomaan, josko eilen hyppinyt lohi olisi vielä asentopaikallaan, mutta hiljaista oli ollut. Sillä aikaa Martti pakkaili tavaroitaan ja jutteli kanssamme hyvinkin monenlaisista kalastukseen liittyvistä asioista. Hän oli myös saanut "kipinän" hankkia lohionki ja kyseli minulta kiinnostuneena mm. Inarijokeen liittyvistä majoitus- ym. asioista.. Kolmen maissa joimme vielä lähtökahvit ja saatoimme heittää hyvästit tälläkin kertaa mukaville kurssilaisille.

Kurssilaiset olivat tyytyväisiä kurssiin kokonaisuutena ja tietenkin oppimiinsa taitoihin sekä kurssin pääopettajaan. Ja tyytyväinen saan olla myös minä, jota kurssin kokkina kiitettiin ihan erikseen. Niistä kiitoksista tuli hyvä mieli.

Molemmista kursseista jäi päällimmäiseksi mielikuvakseni sellainen, että ainakin osittain kynnys ilmoittautua kohdennetulle kurssille - esimerkiksi pelkästään naisille - on melko korkea, mutta kurssin päätyttyä jokainen tänä vuonna osallistunut oli sitä mieltä, että ei se sittenkään niin kamalaa ollut. Päinvastoin. Ehkä kynnyksen korkeutta lisää myös pelko, että "mitähän ne opettajat sanovat, kun minä en mitään osaa", mutta mistään sellaisesta ei tietenkään ole kysymys, vaan ihan oikeasta heitto- ja kalastustekniikan opettamisesta. Lisäksi, kun kurssit ovat ns. täyden palvelun kursseja sisältäen opetuksen, kalastusvälineet, kuljetukset eri kalastuskohteisiin kurssin aikana, ruokailut valmiiksi katetussa pöydässä, saunomiset ja majoituksen, uskoisin tämän kesän kurssilaisten rohkaisevan ainakin omaa lähi- ja tuttavapiiriään ilmoittautumaan tulevaisuuden vastaaville kursseille.

Erittäin valitettavaa syksyn kurssilaisten kannalta oli se, että joessa oli vettä enemmän kuin muistan koskaan nähneeni. Asia, jolle kurssin järjestäjä ei voi mitään. Ensimmäisellä kurssilla myös kova, ajoittain jopa myrskyä muistuttanut tuuli antoi oman – ei niinkään mukavan – vivahteensa viikonloppuun. Myös jälkimmäisellä kurssilla tuuli oli ajoittain navakkaa, mutta ilma sentään oli hieman lämpimämpi, ajankohtaan nähden jopa lämmin.

Myös pientä epäonnea mahtui molemmille kursseille. Ensimmäisellä kurssilla Sarille sattui - omista varastoistani - kahdetkin vuotavat kahluuhousut, mutta onneksi Jounilla oli antaa hänelle ehjät. Myös jälkimmäisellä kurssilla Päiville sattui kahluuhousut, joiden sukkaosa hieman tihkui, mutta jälleen Jounin varastosta löytyi pitävät. Myös yksi Jounin vavoista katkesi heittoharjoituksissa.

Kotimatkalla keskustelimme Jounin kanssa ensi vuonna järjestettävistä kursseista ja lupasin olla mukana myös jatkossa. Mutta on sanottava, että oma kalastukseni täytyy kursseilla lähes unohtaa, koska en halua viikonloppuni tuntuvan liian kiireiseltä. Paljon mieluummin panostan vähäiset taitoni kurssilaisten opetukseen ja heidän ruoka- ym. huoltonsa toimivuuteen. Koska kurssien tarkoitus on ennen kaikkea palvella niille osallistujien oppimista, voin ihan hyvin kalastaa jonain toisenakin kuin kurssiviikonloppuna.

Hyväksi lopuksi, haluan omasta puolestani esittää kiitokseni kaikille, tämän vuoden kolmelle kurssille osallistuneille. Kanssanne oli todella mukavaa, kiinnostavaa ja osin myös haastavaakin tehdä yhteistyötä. Toivottavasti tapaamme tulevaisuudessa jossain jokivarressa, tai kuka tietää, ehkäpä vaikka jollain jatkokurssilla.

Ilkka Lehtinen

Lisää tietoa vastaavista kursseista löydät Fishmasterin kotisivuilta tästä linkistä