Kirjoittanut: Ilkka Lehtinen

16.7. Liikkeelle lähdimme tällä kertaa Paimion kirkon pihamaalta. Reissu alkoi tyttärentyttären rippikirkon jälkeen ja päivän aikana ajoimme Keminmaahan Törmä-Campingiin, jossa yövyimme. Porukkamme koostui tänä kesänä Leilasta, Mikasta, tyttärenpoika Jalista, tyttäristämme Hannasta ja Sadusta, Sadun miehestä Villestä, heidän pojastaan Henristä ja allekirjoittaneesta. Matkaa teimme kahdella täysinäisellä farmariautolla ja tunnelmaa riitti ahtaudesta huolimatta. Yhteyttä autojen välillä pidimme Walkie-Talkie-puhelimien välityksellä. Tosi kätevää ja lisäksi ilmaista.

17.7. Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa, käväisimme Joulupukin maassa, ruokailimme Ivalossa ja illansuussa olimme perillä Karigasniemessä. Majoituimme tuttuun tapaan Ylä-Tenon Takkatuvilla, josta olin varannut kaksi isoa mökkiä porukkaamme varten. Mökit ovat mukavasti rantapenkereellä ja niistä on näköala joelle. Viikkorauhoituksen päätyttyä kalastimme Leilan ja Jalin kanssa muutaman tunnin, mutta ilman saalista. Ilta oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Vettä oli tullessamme joessa oikein sopivasti.

18.7. Aamulla menin "kukonlaulun" aikaan joelle, mutta saaliiksi sain vain pikku harjuksia, jotka vapautin. Iltapäivällä lähdimme ajamaan Kvalsundin sillan pieleen tarkoituksena kalastaa Jäämeren seitä. Ilman lämpötila oli + 8 astetta ja tuuli riivatun kovaa. Noin tunnin aherruksen saaliina oli yksi ylös otettu Leilan saama sei ja muutama pieni vapautettu. Kaamean vilun lisäksi. Illalla ajelimme takaisin majoitukseen, emmekä enää ottaneet uusia lupia. Koko päivän ajan oli tuulista ja sateista.

19.7. Vietimme luppoa huilaten ja käyden mm. kaupassa. Erään merkille pantavan seikan huomasin jo tullessamme. Suomen puoleinen hiekkatie oli erinomaisessa kunnossa ja Mustankosken alapäähän, ampumaradan kohdalle, on ilmestynyt kunnolliset kaiteelliset portaat. Samanlaiset johtavat myös Kuoppanivan pysäköintialueen kohdalta ylös penkan päälle. Käväisin myös Mustajokisuussa katsomassa, olisiko Ränniin rakennettu samanlaiset, mutta ei ollut. Rinne on kovasta kalastuspaineesta johtuen entistä rapautuneempi.

Tien varren ojia on myös kaivettu ja ns. tienvarsiparkit eivät enää onnistu muutamaa paikkaa (lue Ränni) lukuun ottamatta. Kuoppanivan kohdalle on rakennettu pysäköintialue vanhaa soranottopaikkaa vastapäätä ja alueen laidassa on maahan upotettu kunnollinen roskasäiliö. Lieneekö niin, että kalastavaa turistia on pikku hiljaa alettu arvostaa Inarijoen varrella. Ainakin kalastajan kulkua kahteen mainittuun paikkaan on helpotettu. Asialla on ollut Lapin Ympäristökeskus ja Rännistä puuttuvat portaat sen takia, että maat omistaa yksityinen.

Vesitilanteessa ei ole tapahtunut muutosta. Jokaisena päivänä on hieman satanut ja ehkä sen johdosta vettä riittää "normaalikesää" enemmän. Yöt ovat olleet melkoisen kylmiä, eivätkä päivätkään mitään varsinaisia hellepäiviä. No, kalastuksen kannalta se on ainoastaan hyvä asia, ei tule "riehuessa" niin hiki. Kalastajia ei hirveästi ole näkynyt, mitä nyt Rännin tienvarsiparkissa välillä viisikin autoa.

Illalla otimme luvat ja käväisimme Laavurännissä (Kesäpaikka), mutta laihoin tuloksin. Parin tunnin tyhjän tahkoamisen jälkeen tulimme kotipoolille, jossa kalastimme muutaman tunnin ilman mainittavaa saalista. Tuuli oli kovaa ja puuskaista haitaten kalastamista erittäin pahoin.

20.7. Aamusta joelle ja varusteena harjusonki. Päivän aikana muutama harjus ja iltapäivällä hetken aikaa titti kiinni harjusperhossa. Ei pysynyt muutamaa sekuntia kauempaa, mutta mukavalta tuntui. Päivän saldona ennen uuden luvan alkua viisi ylös otettua harjusta ja lukuisa määrä alamittaisia, takaisin laskettuja. Ilma on ollut hieman parempi ja lämpimämpi kuin eilen, mutta tuuli on edelleen ollut kovaa ja puuskittaista. Heittäminen on ollut välillä pelkkää tuskaa, mutta yritettävä on.

Eräs mukava asia on tullut tällä kertaa todettua. Sääskistä ei ole ainakaan tähän mennessä ollut mitään haittaa. Muutama inisijä on nähty, mutta ainakaan minua ei ole yksikään pistänyt. Eikä kukaan muukaan ole valittanut sääskien pistoista. On viileästä ja tuulisesta säästä siis jotain hyötyäkin. Vesi on hieman laskusuunnassa, mutta mitään radikaalia siinä tilanteessa ei ole tapahtunut. Isäntäväki lämmitti mökkikylän yhteisen ison saunan, eikä kylpemisen jälkeen kalastus enää oikein maistunut, mutta uni sen sijaan maistui.

21.7. Aamu valkeni yhtä harmaana kuin edellisetkin, eikä sääennusteen lupaamasta hellepäivästä ole vielä tietoakaan. Ennen yhdeksää joelle varusteena harjusonki. Leila tuli lohikepin kanssa ja aloitimme eri puolilla jokea. Sain muutaman harjuksen, mutta kaikki alamittaisia. Noin tunnin aherruksen jälkeen näimme molemmat lohen hyppäävän ja aloimme yrittää sitä yhdessä. Leilan perho kelpasi ja hän rantautti nätisti 1,3 kg:n titin. Tulimme yhdessä pois rannasta, vaihdoin onkeni lohikeppiin ja painuin takaisin joelle.

Noin tunnin yrityksen jälkeen sain ensin mittaharjuksen ja pian sen jälkeen 1,8 kg:n naaraskalan. Hieno alku tälle päivälle ja luultavasti harjuskeitto lohella höystettynä maistuu. Kala fileiksi, pakkaseen ja takaisin joelle. Toinen lasku ja kala kiinni. Titti painoi 1,5 kg. Se pääsi fileinä edellisen seuraksi ja minä takaisin "töihin". Kolmas lasku ja taas kala kiinni, mutta nyt enää kilon painoinen. Sen pakastimme kokonaisena, koska niin pientä kalaa ei kehtaa fileoida. Loistavan makuista kalasoppaa syötyäni painuin taas hommiin, enkä kauaa yrittänyt kun taas tarttui.

 Nyt hieman isomman tuntuinen, mutta se irtosi hetken teutaroituaan. Olisikohan tullut hieman hosuttua sen kanssa, koska aiemmin saamamme kalat olivat todella kunnolla kiinni perhossa Joelle oli tullut myös pari muuta kalastajaa ja toisella heistä oli kala hetken kiinni, mutta sekin irtosi. Illan päätteeksi Leila toi vielä 1,8 kg:n kojamon poolin alapäästä. Aika eukko, ainakin minun mielestäni ja melkoinen päivä kaiken kaikkiaan. Joki näytti tänään meille parhaan puolensa ja ylös saatujen kalojen lisäksi näimme lukuisan määrän hyppiviä lohia. Perhoista sen verran, että keltavihreät, keltaiset ja keltasiniset, melko isot (nro 6:n 3-haara) sidokset toimivat harmaasta päivästä huolimatta.

22.7. Aamusta lähdettiin ajamaan Matinkönkäälle porukkamme virvelikalastajien pyynnöstä. Tosin asiasta sovittiin jo ennen reissun alkua, mutta toteutus jäi tähän päivään. Paikka on mahtava koskineen ja niiden välisine suvantoineen. Juttelimme myös muutaman paikalla olleen erittäin mukavan kalastajan kanssa ja saimme hyviä vinkkejä alueen kalastuksesta. Eikä aikaakaan, kun Jalilla oli ylös saatuna 40 cm:n taimen. Kaunis joen paikallinen asukki. Ja hetkeä myöhemmin toinen, mutta juuri sen mittainen, että hän laski sen takaisin. Kala oli kyllä mitan täyttävä, mutta hän oli sitä mieltä, että menköön kasvamaan. Olihan hänellä jo hyvä kala ylös saatuna.

Meillä muilla olikin sitten huomattavan hiljaista, eikä muita tapahtumia päivän aikana ollut. Hanna ja Satu loihtivat loistavan nuotioaterian lohkoperunoista ja poronlihasta. Tarvikkeet kääräistiin folionyyttiin Aurajuuston ja sipulin kera ja laitettiin nuotion hiillokselle kypsymään. Täytyy sanoa, että oli se herkullista. Ruokailun jälkeen porukkamme nuorin, Henri 2 v, otti päivänokoset makuupussissa puun alla ja hyvin näytti uni maistuvan. Pari erittäin kohteliasta rajamiestä kävi myös jututtamassa meitä ja virkansa puolesta he tarkastivat kalastuslupamme. Vaikka valtion kalastuksenhoitomaksun tositetta ei ollut mukana, lähtiessä sattuneen unohduksen takia, ei minkäänlaista epäilystä heidän taholtaan ollut sen voimassaolosta. Sen kaltaista virkamiestoimintaa toivoisi kokevan enemmänkin. Päivä oli vaihteeksi lämmin ja muutenkin kaikin puolin onnistunut.

23.7. Alamökin väki, Hanna, Satu, Ville ja Henri pakkasivat autonsa ja suuntasivat etelään. Heidän pohjoisen lomansa oli vain viikon mittainen. Heidän lähdettyään suunnistimme joelle, mutta kolmeen mennessä ei tullut muuta kuin kaamea nälkä. Kämpille lohisoppaa lämmittämään ja syötyä otimme pienet "kauneusunet". Ennen viittä takaisin joelle, jossa puhalsi kaamea tuuli. Siitä huolimatta päätimme kopaista poolin alapään, Leila edellä ja minä perässä. Eikä aikaakaan, kun Leila huusi kalan olevan kiinni. Hienosti hän rantautti 1,2 kilon naaraskalan. Kokeilimme vielä muutaman tovin, mutta kellon puutteessa tulimme pois rannasta, ettemme ainakaan kalastaisi viikkorauhoituksen aikana.

Ehdimme mökille hyvissä ajoin ennen seitsemää, joten siltä osin kaikki hyvin. Ja muutenkin, koska kulunut viikko on ollut erittäin antoisa, vaikka emme ole kalastaneetkaan hirveän paljoa. Keskustelimme kuluneesta viikosta ja totesimme, että kaikki kalat ovat tulleet erilaisilla perhoilla, joten mitään varsinaista ottikonetta ei ole löytynyt. Kalaa on ollut viikon aikana joessa niin, että en ole Inarijoella viettämieni vuosien aikana kertaakaan nähnyt. Mutta se on ollut pelkästään positiivista. Kunnon harjukset sen sijaan ovat loistaneet poissaolollaan ja mittakalojen saaminen on ollut todellisen työn takana. Nyt vietetään rauhoitusvuorokausi ja "teroitetaan kynsiä".

24.7. Ensimmäinen ja reissumme ainoa rauhoituspäivä. Korjasimme Mikan kanssa aamulla mökkitietämme, joka ei tullessa ollut kovinkaan hyvä. Auton pohja raapi monesta kohtaa kiinni, mutta reilun tunnin aherruksen jälkeen tie alkoi muistuttaa jo Highwayta. Tai jos ei ihan, niin ainakaan pohjakosketuksia ei enää tule. Isäntämme tuli myös talkoisiin, mutta hän on vielä enemmän "krämppä" kuin minä ja luopuikin lapiosta, kun pyysin. Kahdesta sydänsairaasta olin se parempikuntoinen ja hän sai tällä kertaa ainoastaan katsella.

Kun luppopäivänä ei ole muuta tehtävissä, kuin pyöritellä peukaloita, lähdimme käväisemään Utsjoella Uulan säästömarketissa. Mennessä "pakolliset" munkkikahvit Porsangerin kioskilla Yläkönkäällä ja paluumatkalla ruokailu Kalastajan Majatalossa. Dalvadas-leike oli todella herkullista ja vatsat täysinä palasimme valmistelemaan illan kalastusta. Aloitimme Sammalnivan alapuoliselta (Nimetön särkkä) särkältä ja yritimme saada hyppivää lohta tarttumaan perhoihimme. Mutta turhaan, mikään tarjous ei kalalle kelvannut.

Palasimme majapaikkaan ja jatkoimme kalastusta mökin edustalla. Paria ison harjuksen hyppyä lukuun ottamatta tapahtumia ei ollut ja lopetimme hieman puolen yön jälkeen. Ilma oli muuttunut todella viileäksi, eikä parista mökillä nautitusta aperitiivista ollut juurikaan haittaa. Oikeastaan päinvastoin. Mainittakoon tässä, että Sammalnivan pysäköintialueelle on ilmestynyt kunnollinen, mutterin mallinen umpilaavu. Se entinen avolaavu lähempänä rantaa on onnistuttu viimeinkin polttamaan kokonaan, eikä siitä ole muistona kuin kaamean kokoinen kuoppa.

25.7. Aamu meni hieman pitkäksi, mutta ennen kymmentä olin joella varusteena harjusonki. Ensin sain pienen harrin, jonka vapautin ja hetken kuluttua perhoon tarttui , jonka sain myös ylös. Kala painoin 1,7 kiloa ja oli jo aika tumma kojamo. Tuuli haittasi edelleen kalastusta, eikä heittäminen ollut ollenkaan mukavaa. Leila tuli myös joelle lohiongen kanssa, mutta hänellä ei ollut tapahtumia. Myös Jali kokeili perho-onkea ja piti kokemastaan, mutta saalista ei hänenkään perhoonsa tarttunut.

Keli on harmaa, mutta vettä ei ole satanut. Näyttää siltä, että virvelin käyttö – niin kiellettyä kuin onkin – on lisääntymään päin Takkatupien poolilla. Tällä reissulla jo toinen virvelikalastaja jokivarressa. Harmillista, jos mökkikylän isäntä ei puutu tilanteeseen. Itse en viitsi moiseen puuttua, koska säännöistä piittaamattomat kalastajat ovat ilmeisesti muutenkin ns. hankalia tyyppejä ja riidan sellaisten ihmisten kanssa saa aikaan vähemmälläkin. Ensi kesän majoituspaikkaa täytynee hieman miettiä, koska emme viitsi asua ja kalastaa paikassa, jossa kalastussääntöjä voi, ja ilmeisesti saa rikkoa. Otimme vielä illalla uudet luvat, mutta Leilan saama kesäflunssa ei innostanut lähtemään viilenevään iltaan.

26.7. Aamu valkeni jälleen harmaana ja viileänä. Myös jokunen tippa vettä on satanut yön aikana Aamupäivällä kävin yläpoolilla kokeilemassa, olisivatko harjukset otillaan. Eivät olleet. Leila kävi alapoolilla lohiongen kanssa, mutta yhtä hiljaista oli sielläkin ollut. Vesi on laskenut reilun viikon aikana yli 15 senttiä ja alkaa olla pian ns. "kesävesi". Tuuli oli hieman laantunut eilisestä, mutta puhalteli vieläkin kohtalaisen reippaasti. Ruokailun jälkeen lähdimme Niukkakosken alapäähän, Norjan rannalle.

Leila kalasti kosken rännimäistä osaa ja itse heitin särkän alapäässä, lähellä pengertietä. Leilalla tärppi ja minulla hieman hiljaisempaa. Tulimme seitsemän jälkeen mökille, otimme uudet luvat ja ajoimme Sammalnivan alapuoliselle särkälle. Yksi kunnon tärppi perhooni ja kolme kalan hyppyä. Siinä kaikki, kaamean tuulen lisäksi. Jali ja Mika tekivät nuotion ja laittoivat itselleen ja myös meille lämmintä palan painiketta. Pekoniin käärittyä makkaraa ja lihapiirakkaa. Kylmässä illassa sellainen eväs maistui tosi hyvälle. Ilma kylmeni aika nopeasti ja lähdimme pois. Mökille päästyämme kävin kopaisemassa vielä yläpoolin, mutta ei siinä tuulessa kauaa viitsinyt rehkiä ja tulinkin mökin lämpimään. Löytökorven Aa-Pee kyseli tekstarilla mahdollisuutta yhteiseen kalastuspäivään ja sovimme tapaavamme aamukymmeneltä Sammalnivan alapuolisella särkällä.

27.7. Lähdimme kymmeneltä suuntana Aa-Peen kanssa sovittu paikka. Poikia ei näkynyt, mutta me aloitimme. Ensimmäisellä laskulla poolin alapäästä otti parin kilon titti, mutta kalaa rantauttaessa peruke katkesi enkä saanut kalaa ylös. Liekö siima katkennut tuulisolmusta, vai olisiko kojamon hammas tehnyt tekosensa perukkeelle. Yhtä kaikki, kala ui takaisin syvempään veteen. Reilun parin tunnin kuluttua Aa-Pee ja Micke ilmestyivät tulillemme ja hetken rupateltuaan lähtivät noutamaan kalastusvermeitään autosta. Aloitin laskun heidän lähdettyään ja poolin puolivälistä otti noin kilon titti, joka aloitti hurjan tempomis- ja hyppynäytöksen. Sain kalan lähelle rantaa, mutta niin vain titti ravisti itsensä irti perhosta. Jo toinen menetetty kala tälle päivälle.

Leila sai "itsemurhan" tehneen harjuksen, joka paistettiin Mikalle ja Jalille. Siima oli kiertynyt harjuksen ympäri kidusten takaa ja kiristyi koukun mutkaan. Aika erikoinen tapa saada kala. Toinen, ehkä vielä erikoisempi tapa oli Jalin tapa. Hän rakensi Aikansa kuluksi kepistä, siimanpätkistä ja rikkinäisestä perhosta itselleen "perho-ongen" ja ensimmäisellä yrityksellä parri kiinni koukussa. Riitti meillä riemua hänen yrityksensä ja onnistumisensa johdosta. Mika oli uimassa + 13 asteisessa vedessä vajaan tunnin ja pukeuduttuaan nukahti reppujakkaralle. Lähdimme iltakuuden maissa pois, mutta Aa-Pee ja Micke jäivät särkälle. Kahdeksan korvilla pojat tulivat vielä tervehtimään meitä mökillemme ja kertoivat hiljaista olleen. Heidän lähdettyään kävimme Leilan kanssa heittämässä kotipoolin alapään. Ilma oli ensimmäistä kertaa reissumme aikana tosi hieno. Sininen, pilvetön taivas ja täysin tyyni ilta. Heittäminen oli tosi mukavaa ja Spey-heittokin toimi ensimmäistä kertaa kunnolla vajaan kahden viikon aikana.

28.7. Ylösnousu ei ollut ihan notkeimmasta päästä, johtuen eilisestä kymmenen tunnin rehkimisestä. Vääntäydyin kuitenkin mökin kuistille laitettuani kahvin tippumaan. Pari kuukkelia tuli lähikoivuihin, ilmeisesti odottamaan jotain "suuhun pantavaa". Kun sellaista ei sattunut olemaan käsillä, linnut häipyivät nopeasti omille teilleen. Mukava aamuhavainto, joka sai ikään kuin kropankin notkistumaan. Muiden herättyä lähdimme käymään Laavurännissä (Kesäpaikka) ja teimme Leilan kanssa laskun kumpikin. Sain yhden mittaharjuksen, mutta muuten oli hiljaista ja tulimme takaisin mökille. Kalastimme kotipoolia Jalin kanssa, mutta sama juttu. Ja tällä kertaa ei edes mittaharria. Ruokailun jälkeen menimme Leilan kanssa yrittämään hyppiviä lohia, muta tarjouksemme eivät kelvanneet. Kopaisimme vielä poolin alamutkan, mutta ei mitään sieltäkään. Iltakymmeneltä lopetimme ja siirryimme valmistautumaan yöpuulle.

29.7. Ennen kymmentä suuntasimme Sammalnivan alapuoliselle särkälle. Mennessämme siellä oli yksi kalastaja, mutta hän hyväksyi meidät seuraansa. Teimme pari laskua, mutta kahta perhon tukistusta lukuun ottamatta ei tapahtumia ollut. Särkällä ennen meitä ollut kalastaja sai poolin alapäästä nätin, reilun parin kilon kojamon, jonka jälkeen hän kertoi lähtevänsä päiväunille. Jonkin ajan kuluttua tuli pari Kittiläläistä kalastajaa rinkiimme. Itse olin poolin alapäässä ja siellä heitin tämän kesän viimeisen heiton Inarijoella.

Juttelin ylös tullessani kummankin kaverin kanssa ja toivotettuani heille kireitä, sain hyvän kotimatkan toivotuksen. Mukavia ja kohteliaita kalastajia. Leila oli lopettanut oman osuutensa jo aiemmin, mutta lupasi ruokailun jälkeen yrittää tasoittaa "pelin", joka vielä tällä hetkellä on 4-3 hyväkseni. Siis ylös saatujen lohien osalta. Ruokailun jälkeen Leila yritti vielä parin tunnin ajan, mutta lohta ei enää tullut. Pari harjusta hän sai, mutta nekin saivat vapautensa takaisin.

Oli jäljellä enää onkien ja muiden kalastusvarusteiden pakkaus, saunan lämmitys ja aamun odotus. Silloin alkaisi kotimatkamme, mutta ensi vuonna menemme takaisin. Sen verran jäi "hampaan koloon", vaikka reissu olikin täyttänyt kaikki odotukset ja hieman enemmänkin. Yhteenvetona voi sanoa, että tittejä saimme kaikkiaan seitsemän. Kaikki alle kahden kilon, mutta hyviä kaloja jokainen. Kolme onnistuin karkuuttamaan, mutta niistäkään mikään ei ollut kovin iso. Mutta ehkä juuri niistä jäi jotain sinne hampaan koloon, ja jospa sitten ensi kesänä, kuka tietää.

30.7 Aamulla käväisimme Kalastajan Majatalossa aamiaisella ennen etelään lähtöä. Paluumatkalla ruokailimme Sodankylän Neste-huoltamolla. Paikassa on hyvä ruokalista ja tarjolla erinomaista syötävää. Uskallan suositella muillekin matkailijoille. Yövyimme jälleen Törmä-Campingissa ja saimme kalamme siellä yöksi pakkaseen.

31.7. Pika-aamiaisen jälkeen aloitimme tämänkertaisen matkamme viimeisen etapin ja olimme kotona illalla hyvissä ajoin. Inarijoen matka oli tämän kesän osalta ohi ja huomenna odottaisivat työt, mutta se onkin jo toinen juttu.