4.7.2006 tiistai

Matkamme kohti Gaulaa ja kymmentä lohenkalastuspäivää alkoi puoli kolmen aikaan, kun starttasimme Tuupolan Juha-Matin (Juhku) kanssa Tampereelta kohti Turkua vempautuksella Porin kautta hakeaksemme kattoboksin autoon. Samoihin aikoihin etelärannikon kolmikko Stenbergin Mikko (MiSt), Siiran Mikko (Sipuli) ja Laitisen Jarno (Jamppa) aloittivat oman Turku-taipaleensa. Turussa tapasimme Denniksessä pizzan merkeissä ja jatkoimme melko nopeasti Länsikeskuksen Cittariin tekemään ruokaostokset. Laivarantaan saavuimme melko tarkasti tuntia ennen lähtöä, joten liian pitkään ei ollut tarpeen SeaWindin jonossa odotella. Ilta laivan baarissa sujui rattoisasti virvokkeita imeskellen ja MM-fudiksen välierää katsellen.

5.7.2006 keskiviikko

Pääsimme laivasta ulos ensimmäisten joukossa, joten matka kohti Gaulaa alkoi sujuvasti. Maisemat vaihtuivat mukavasti Uppsalan ja Gävlen kautta aina Faluniin asti, mutta siellä Rättvikin tie olikin suljettu ilmeisesti onnettomuuden takia, sillä poliisi ohjasi päättäväisesti autot kääntymään kohti tulosuuntaa. Jouduimme siis kiertämään Leksandin kautta Moraan, jossa nautimme reissulounaan perinteisesti Moraklockanissa.

Funäsdalenissa pidimme seuraavan paussin kahvin ja myhrebullenin merkeissä. Tunnelma nousee aina kun rajaa ylitetään ja aloitetaan lasku Gaulajokilaaksoon, ja niin tapahtui tälläkin kertaa. Lohikuumetta nostatettiin pysähtymällä Eggafossenilla, jossa taltioimme putouksessa hyppiviä lohia videolle. Saavuimme vihdoin puoli kahdeksan aikaan Vårvoldenin camping-alueelle, jossa majottauduimme, desinfioimme kalavehkeet, viritimme vavat kuntoon ja ostimme luvat SJFF:n vesille.

Kalastimme iltakymmenestä aamuyöhön SJFF:n Sone 1:stä ja 2:sta. Meillä ei ollut mitään tapahtumia, mutta Sone 1:llä uistinkaveri sai 5-6 kilon laksin ja Sone 2:n perhoalueella eräs kaveri väsytteli hetken jalkaa, joka suoritti pari hyppyäkin. Valitettavasti kala irtosi noin parin minuutin väännön jälkeen. Perhoalueella pyöri 5-6 miehen rinki, ja pääsimmekin heittämään kaksi laskua iltayön aikana. Kaloja perhopoolissa kyllä näkyi lähes koko ajan. Lämpimät päivät olivat nostaneet veden lämmön 16 asteeseen.

6.7.2006 torstai

Illansuussa pääsimme vihdoin liikkeelle kaupassakäyntien, sight seeing –reissujen, ruuanlaiton ja perhonsidonnan jälkeen ja tällä kertaa valitsimme kohteeksi Aune valdista pätkän, josta kenelläkään ei ollut aikaisempia kokemuksia. Utistuhölen oli poolin nimi. Käväisimme ensin tarkastamassa poolin, ja kun se näytti mielenkiintoiselta, rannalla oli jonkinlainen laavukin ja paikalla oli vain kaksi heppua, päätimme jäädä pooliin kalastamaan. Kalastimme paikkaa viiden kaverin voimin iltakuudesta pitkälle aamuyöhön ilman tapahtuman tapahtumaa.

No, sen paremmin ei mennyt muillakaan meidän rannallamme tai vastarannalla. Jokunen kala tosin poolissa näkyi. Lämpimässä ja tyyntyvässä illassa polttiaisia oli liikkeellä aivan valtavat määrät, ja loppujen lopuksi juuri tuo öttiäismäärä sai meidät luovuttamaan aamuyöllä. Rannarin strippaamisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään, kun yhtä mittaa piti huitoa ötököitä pois naamalta. Vårvoldenissa piti oikein peilistä tarkistaa, miltä täyteen punaisia pisteitä tikattu otsa näyttää. Auringon paisteessa veden lämpö vain jatkoi nousuaan 17 asteeseen ja virtaus tietenkin laski.

7.7.2006 perjantai

Koska yökalastus ei tuottanut tulosta ja polttiaisia oli yöaikaan ilmassa kiusaksi asti, päätimme kokeilla päiväkalastusta Aunessa sillan alapuolella Roggosen-nimisessä poolissa. Saimmekin kalastaa omalla porukalla iltapäivästä aina iltakymmeneen asti. Aurinko paahtoi aluksi lähes sietämättömästi eikä kahlaaminenkaan paljon viilentänyt äijiä, koska veden lämpö oli peräti 18 astetta. Vähitellen taivaalle kerääntyi piliviä ja lopulta ukkonenkin paukkui niin lähellä, että kalastuksessa oli pakko pitää taukoa. Ukkoskuurot piiskasivat välillä, mutta rankimmat sateet näkyivät alavirrassa.

Vaikka kalastamamme pooli näytti todella hienolta, ei kalatapahtumia liiemmälti ollut. Jarnolla oli tosin kala hetken kiinni riffling hitch –tuubissa heti ensimmäisellä laskulla, mutta kalastaja taisi olla itse niin yllättynyt menetelmän toimivuudesta, että tartutus ei parhaalla mahdollisella tavalla onnistunut. Poolilla tapasimme suomalaisia, joilla kalastusvarustus oli paremmin säähän sopiva kuin meidän kahluuhousumme – heillä päällä olivat vain verkkarit tai pelkät kalsarit. Kalaakin olivat poolista saaneet paria päivää aikaisemmin, joukossa 9-kiloinenkin. Juuri ennen mökille lähtöä vesi alkoi nousta melko vauhdikkaasti ja rupesi saamaan väriäkin.

8.7.2006 lauantai

Yöllä alkoi sataa uudestaan ja aamulla heräsimme melko rankkaan sateeseen. Sade kesti koko aamupäivän ja saimmekin tehdä lähtöä Vårvoldenista märissä olosuhteissa.

Iltapäivällä aloitimme kalastuksen Hagen Sandenissa erinomaisissa olosuhteissa, sillä kerrankin vettä oli tarpeeksi Sandenin paikoille ja veden lämpö oli laskenut 15 asteeseen. Sadekin oli jo ehtinyt väistyä ja muuttua auringonpaisteeksi. Sipulilla oli yläpesässä ravistus heti ensimmäisellä laskulla ja samassa paikassa MiStilläkin oli kalakontakti. Saalistilaston kohdallamme avasi Sipuli, joka uitti Green Highlanderinsa 2-kiloisen titin suuhun Niskamontussa.

Joukon lohinoviisi Juhku karisti MP-pelot nopeasti harteiltaan 1.8-kiloisella kalalla, joka ei pystynyt vastustamaan Green Buttin hahmoa ja värejä. Kevyt 13-jalkainen vapa oli varsin sopiva kyseisen kokoisille kaloille. Lisäksi Jampalla oli tärpit sekä Maisterin katiskassa että Niskamontulla.

Iltavuoron Hölissä jätimme väliin, mikä jälkikäteen ajatellen oli ehkä virhe. Yön ja aamupäivän jatkunut sade oli nostanut virtauksen Gaulfossenin mittarin mukaan parhaimmillaan yli 130 kuution ja ajattelimme, että virtaus oli kyseiseen paikkaan turhan kova. Meidän vuoromme jälkeen paikalla kalastaneen espoolaisporukan kaksi jalkaa ja karkuutettu lohikokoinen kala todistivat kuitenkin toista. No, täytyyhän sitä joskus syödäkin ja paahtopaisti maistui mainiolta. Fudiksen MM-pronssimatsia seurasimme ja kietaisimme muutamat perhot.

9.7.2006 sunnuntai

Pääosa porukastamme kokeili yövuorolla Gyllsagaa, jossa kaloja kyllä näkyi, mutta perhot eivät niitä kiinnostaneet. Itse panostin aamuyöhön ja marssin paikalle vasta puoli neljän aikaan. Vahdoin kellusiiman, laitoin oliivin uppo-Bomberin siiman päähän, astelin rantaan ja roiskaisin siimat ulos – ja kala heti kiinni. Titti kuitenkin irtosi rantavedessä. Ackroyd pitkällä haikarahäkilällä sai myös yhden kalan reagoimaan, kun se ponkaisi perhon kohdalta ilmaan kuin ohjus.

Koska kerrankin vettä oli mukavasti Sandenin kalastukseen, odotukset aamuvuorolle olivat kohtuullisen kovat. Tapahtumia olikin melko mukavasti, mutta rannalle asti kalan sai vain MiSt, joka jallitti Yläpesästä 5-kiloisen kalan Blue Charm –putkella. Kala oli muuten MiStin ensimmäinen atlantinlohi, ja tuuletukset olivat sen mukaiset. Jatkoimme kalastusta Sandenin jälkeen suoraan Bruahölenissä, johon saavuin hiukan myöhässä vietyäni MiStin kalan kylmään kämpille.

Sipulilla oli heti startiksi ollut todella iso kala kiinni Höölissä muutaman minuutin ajan. Kala oli pyörinyt sen suuremmin hötkyilemättä Höölin akanvirroissa ja eikä ollut juuri Sipulin vääntämisestä piitannut tai pohjasta ylös noussut. Siinä paritanssissa kalastaja taisi olla vietävän roolissa. Isomus kuitenkin irtosi ilman että siihen saatiin mitään näköhavaintoa, ja siitähän jossiteltavaa riitti. (Erityisesti, kun seuraavana yönä Jarkko Juutila sai Höölistä 20.8-kiloisen kalan!)

Kun itse saavuin paikalle, pääsin heittämään laskun MiStin perässä. Kun olin laskenut taukopaikan kohdalle, Jarno totesi Pupujussi-perhon laskeutuessa veteen: "Kohta tärähtää!" Kolmisen sekuntia myöhemmin jalka tällää kiinni, mutta irtoaa saman tien hypyssä. Seuraava heitto on tyhjä, mutta sitä seuraavalla jalka pomppaa taas ilmaan perhon kohdalta. Neljännellä heitolla sitten perhon kohdalla möyrähtää parempi kala, ja vapa taipuu. Kala tekee muutaman reilumman syöksyn ja onnistun polttamaan sormeni perhosiiman kanssa. Lopulta kala tulee rantaveteen ja Jarno ilmoittaa sen olevan noin kymmenen kilon painoinen.

Vasta siinä vaiheessa alkaa oikeastaan hiukan jännittää, onhan kyseessä ennätyskala minulle, sillä lohikokoista atlantinlohta ei ole kohdalle aikaisemmin sattunut. Ilman suurempia sähläyksiä lohi saadaan rannalle ja punnitaan 10,5-kiloiseksi. Yes, kerrassaan loistava aloitus reissulle! Seuraavat tunnit menevätkin sitten enemmän tai vähemmän euforiassa kalaa kuvaten ja tilanteesta nauttien. Vuoron aikana porukallamme on vielä pari tälliä Höölistä, mutta ne jäävät tarttumatta.

Illalla katsoimme fudiksen MM-finaalia kämpillä, vaikka osalla tosin nahka oli vahvasti silmän päällä valtaosan matsista. Jatkoajan ja rankkarikisan kaikki sentään jaksoivat katsoa. Sunnuntaina sää oli pilvipoutainen, ja päivän aikana virtaama putosi 110 kuutiosta 60 kuutioon.

10.7.2006 maanantai

Gaulalle pääsee kalaan joka vuosi ja parhaana vuonna kahdesti, kun taas fudiksen MM-finaali koetaan vain kerran neljässä vuodessa. Finaalista (ja kalastuksestakin) väsyneinä annoimme itsellemme ilman huonoa omaatuntoa luvan nukkua aamuyön ja passata näin ollen Sandenin vuoron, ja ihan kärppänä emme olleet paikalla Höölin vuoron alkaessakaan. Yön aikana vesi oli jatkanut laskuaan ja aamulla veden korkeus olikin jo melkoisen sopiva Svingeniin. MiSt ja Sipuli jäivät Hööliin, kun taas Jamppa, Juhku ja minä taivalsimme pellon reunaa Svingenin kivikoille.

Svingen-spesialisti Jamppa näytti taas närhen munat minulle ja tällä kertaa Juhkullekin. Yhdeksän aikoihin aamusella Gaula Green Buttia haukkasi puolitoistakiloinen tiitinen, jonka Jamppa näki heti mielessään fileinä, vaikka varovasti kalan kohtaloa utelinkin sitä vedestä nostaessani. Pari tuntia myöhemmin Black Sheepiin tömäytti melkoisesti vauraampi kala, jonka kanssa Jamppa saikin vääntää naama hetkittäin irvistykseen vääntyen. Mitään pidempiä syöksyjä eväkäs ei intoutunut tekemään, vaan enimmäkseen junnasi keskivirrassa. Kalan väsyttyä maihinnosto sujui rutiininomaisesti, vaikka melko vauraasta kalasta oli kysymys - itse asiassa Jampan rekordikalasta, kun Atlantilla uiskennelleesta lohesta on kysymys.

Isoa kalaa on hankala vapauttaa, jos päätöstä asiasta ei ole tehty jo etukäteen, ja kun ennätyskalan vapauttamisessa on hiukan isompi kynnys, sai 9,5-kiloinen laksi kiveä päähänsä. Tuloksena loppuvuorokaudeksi Jampalle se punainen kortti, jota jo titin kohdalla ounastelin. Juhkulla ja minulla ei tuon Svingenin vuoron aikana ollut mitään tapahtumaa, Jampalla kalojen lisäksi vielä tällikin.

Iltavuorollamme Sandenissa Jamppa paistoi muurikkapannulla lohimedaljonkeja MiStin kalasta ja nautimme niitä fetasalaatin kera. Kala oli kerrassaan herkullista ja sitä oli vähintäänkin riittävästi, ja kalastus olikin hiukan puolitehoista täydellä vatsalla. Kalatapahtumia ei siis syömisen ohessa ollut. Päivän aikana virtaama nousi taas 50:stä 70 kuutioon ja lämpötila pysyi 14-15 asteessa.

11.7.2006 tiistai

Keskiyön jälkeen vesi alkoi taas hiljalleen laskea, mutta pari laskua Svingenissä varhain aamusella osoitti, että sinne vettä oli vielä hiven liikaa. "Sirkuskalatkaan" eivät yöaikaan olleet aktiivisia. Väsymys alkoi painaa niin, että Svingenin kivillä tuli vedettyä pienet nokoset. Jamppa ja Sipuli pommittivat puolestaan Bruahöleniä ja vieläpä onnistuneesti – aamuyöstä kumpikin narutti Black Sheepillä 1,5-kiloisen titsanderin.

Päiväsessiolla Sandenissa on hiljaisempaa eikä nopeasti laskeva virtaama saa miehiä oikein syttymään. Höölin iltasession sateisessa säässä Jampan perhovalinta osoittautuu oikeaksi: Royal Coachmania viedään Svingen-laskun puolivälissä. Harmillista kyllä, kala irtoaa lyhyeksi jääneen väsytyksen jälkeen.

Aikaisemmin vähän kalastamamme Svingenin niska tarjoaa sekin elämyksiä, sillä Juhku tartuttaa niskalta kirkkaan lohijalan, mutta sekin irtoaa pyöriskeltyään pinnassa. Vettä sataa koko illan reilusti ja useammain tunnin sateessa seisomisen jälkeen huomaan, että kahluutakkini sauma selän ja hupun välistä vuotaa. Hieman ennen puoltayötä vesi lähtee nousuun.

12.7.2006 keskiviikko

Joskus kyljen kääntäminen sängyssä on niin mukavaa, että se vie voiton jopa lohenkalastuksesta. Emme jaksaneet vääntäytyä kalaan ihan kukonlaulun aikaan, vaan saimme hinattua itsemme joelle vasta kahdeksan aikoihin. Vesi oli noussut yöllä reilusti niin, että virtaama kasvoi 40 kuutiosta lähes 100 kuutioon sekunnissa. Veden lämpö tipahti samassa rytäkässä 15 asteesta 12 asteeseen, ja kalaa tuntuikin olevan liikenteessä hyvin. Kahdeksan aikaan vesi oli tosin laskenut jo sen verran, että Yläpesään pääsi juuri ja juuri kahlaamaan.

Ennen yhdeksää Jampan nimeämään EtoPeli-perhooni tälläsikin Yläpesästä pirteä kala, joka ensin ei kovassa virrassa tuntunut liikahtavan juuri mihinkään. Kun sain kahlattua kalan alapuolelle ja tiukkasin siimaa, jalka leiskautti hypyn. Toisessa hypyssä kirkkaan oloinen jalka heittikin hyvästit. Kymmenen aikoihin Jamppa koukutti kaksi tittiä samalla laskulla. Ensin Black Sheepiä puraisi reilu kiloinen titti Keskimontusta ja varttia myöhemmin parikiloinen Niskamontusta. Mukavaksi lopuksi Sandenin vuorolle Sipuli suoritti paikon Niskamontulla: aikaisemman laskun tälliksi jäänyt tapahtuma jalostui parikiloiseksi tiitiseksi, joka sekin nasautti Black Sheepiin.

Myöhäisemmästä heräämisestä johtuen jaksoimme tarmokkaasti jatkaa kalastusta Bruahölenissä ja Svingenissä. Espoolaisten lauantainen onnistuminen korkealla vedellä Höölissä motivoi tietysti meidänkin porukkaamme veden taas ollessa korkeammalla. Heti ensimmäisellä laskullani Höölin uudesta montusta EtoPeli-perhooni ampuu kala voimalla kiinni. Siinä samassa kelalta häipyy koko 50-metrinen rannari ja pohjiakin hyvän matkaa niin, että Loopin Tradin kampi hakkaa kämmenpohjaan kipeäksi (ja mustelmahan siihen muodostuu seuraavana päivänä). Kala lopettaa syöksynsä Höölin kallion juureen kun ei oikein pidemmällekään pääse, ja sen jälkeen alkaakin normaali väsytysvääntö muutamine ryntäilyineen. Lopulta Jamppa nostaa peilikirkkaan 6,7-kiloisen lohijalan rannalle.

Todella kaunis täinen kala tuntuu minusta oikeastaan paremmalta kuin aikaisempi kymppi ja muutama onnenkarjaisu taitaa livahtaa ilmoille. Jamppa muutoin pisti koomisen shown pystyyn joutuessaan nopeasti maastoutumaan rantautustilanteessa, sillä lohijalka ei ollutkaan aivan niin väsähtänyt kuin rantauttajamme luuli. Jamppa suorittu tyylipuhtaan limbotaivutuksen siiman viuhahtaessa pään ylitse. Lisäjännitystä väsytyksen loppuvaiheissa aiheutti perukkeeseen sotkeutunut punottu siima, jonka kala oli onnistunut koukkaamaan mukaansa jostakin Höölin syvyyksistä. No, kun kala on ylös tullakseen, ei siinä punotut siimatkaan ole esteenä. Oman lohijalkani ohella myös Jamppa saa kosketuksen kalaan, kun Svingenin niskalla Jampan perhoa ravistetaan, mutta ravistukseksi se myös jää.

Illalla Sipuli kävi yksin testaamassa Gyllteigeniä ja saikin pidellä hetken kalaa siiman päässä. Sekin irtosi, niin kuin niin moni muukin kala tällä reissulla.

13.7.2006 torstai

Aloittelemme Sandenin kalastuksen kolmen aikoihin aamuyöstä, vaikka väsymys painaakin jo reillun viikon intensiivisen kalastusrupeaman jäljiltä ja sängystä ylös pääseminen on melkoisen työn takana. Vuoro alkaa hyvin, sillä jo puolen tunnin kalastuksen jälkeen MiSt jallittaa Yläpesästä lähes parikiloisen titin Aamumato-perholla. Perho sai nimensä edellisen illan sidontasessiossa, kun MiSt kysyi Jampalta millainen perho toimisi aamulla, ja Jamppa sitten kertoi minkälaisen perhon hän sitoisi. Ja sehän pelitti. Viiden kieppeissä Juhkun Silver Sheepiä viedään ja taas Yläpesässä.

Tälläkin kertaa siiman päässä ja lopulta rannallakin on titti, mutta edellistä hieman pienempi. Hyvän setin lopuksi puoli kuuden aikaan Jamppakin onnistuu tavalla, joka lämmittää kalastajan mieltä: summittaisen heittämisen sijasta Jamppa päättää kalastaa Niskamontun vain yhdellä heitolla niin, että heti ensimmäinen heitto pyyhkäisee juuri montun yli. Ja valittu lähestymistapa toimii, sillä Black Sheepiä repäistään siinä samassa rajusti ja lyhyehkön vääntämisen jälkeen rantakivillä on viisikiloinen lohijalka.

Jatkoimme jälleen suoraan kalastusta Höölissä ja Svingenissä, mutta veto on äijistä vähän poissa ja kalatkaan eivät tapahtumia tarjoa. Myös Iltakalastus Sandenilla oli vaisua, sillä kaloja näkyi vain harvakseltaan ja meillä ei ollut tärpin tärppiä vaikka kaikki laskun tai kaksi tekivätkin.

14.7.2006 perjantai

Perjantai tarjosi hyvin vaihtelevaa säätä, sillä eräänkin laskun alussa paistoi aurinko ja lopussa satoi vettä kuin aisaa ja tuuli niin lujaa, että heittäminen oli täysin mahdotonta. Vesi oli laskussa koko päivän ja oli illalla matalimmillaan koko viikon aikana. Viileistä säistä johtuen veden lämpötila oli kuitenkin vain 11-12 astetta ja se oli todella kirkasta. Vettä tihutti päivän mittaan useampaan kertaan ja tuuli riepotteli perhosiimaa ajoittain navakastikin.

Aamuyöllä kolmen jälkeen kävin heittämässä kaksi laskua Bruahölenissä ilman tapahtumia, kalojakaan ei juuri näkynyt. Tuuli esti heittämisen Svingenissä ja vei mehut Höölissäkin nopeasti, joten palasin nopeasti vällyjen alle. Aamulla pääosa porukkaa lähti tutustumaan Gyllteigeniin, josta Sipuli saikin ensimmäisellä laskulla parikiloisen titin Black Sheepillä. Itse heitin kolme laskua Gyllsagassa ilman tapahtumia, ja kalojakin näkyi vain harvakseltaan.

Kunnon pihviaterian jälkeen pääsimme aloittamaan Sandenin kalastuksen iltapäivällä kahden aikaan. Kun muut eivät olleet halukkaita laskua aloittamaan, MiSt loikkasi jokeen ja se palkittiin: yläpesästä pikkuruiseen Gaula Green Buttiin täräytti kala, jota MiSt väsytteli pienenä jalkana ja jonka Sipuli vasta rantavedessä totesi taimeneksi. Olipa siinä sekä kalastaja että apumies yllättyneitä, kun kalan kyljessä oli paljon odotettua enemmän pilkkuja ja se näytti aivan kuin Rio Gallegos –mainoskuvasta repäistyltä. C&R-taimenella oli mittaa 72 cm ja arvioimme sen nelikiloiseksi.

Viimeisenä kalastuspäivänä Jamppakin laittaa kaiken peliin ja sitoo perukkeen päähän Asikaisen Riston sitoman #3/0 levysiipisen Green Highlanderin. Siihen nasahtaakin 1,5-kiloinen titti Keskimontusta ja onkin kiinni niin hyvin, että siitä ei enää C&R-kalaa tule. Aivan vuoron lopussa Jamppa saa kolmeen kertaan nostettua kalan iskuun Yläpesän peilistä viistättämällä reilusti pinta-Bomberia, mutta tartutus ei onnistu.

Höölissä Sipulilla on ensimmäisellä laskulla raju tälli uudessa montussa ja hetken päästä täräyttääkin titti kiinni. Sipuli yrittää vääntää tiitiäisen puoliväkisin rantaan ja se irtoaakin rantavedessä. Laskun lopuksi Green Buttiin tömäyttää kirkas jalka, jonka Sipuli väsyttelee taiten rannalle tuuletusten kera. Kirkkaalla ja täisellä kalalla on painoa viitisen kiloa ja on oiva kruunu kyseiselle laskulle ja koko viikollelkin. Kala lienee kuulunut Hööliin pärähtäneeseen nousuparveen, sillä lähes samaan aikaan Krogstadin puolelta nostetaan rannalle kaksi jalkaa, toinen perholla ja toinen madolla.

Jarnon kanssa kalastimme samaan aikaan Svingeniä, jossa vesi on juuri sopivalla korkeudella. Ekalla laskulla minulla on Green Buttissa hetken kala kiinni, mutta se irtoaa syöksyttyään jonkun matkaa alavirtaan. Koska Svingen ei tällä kertaa muuta tarjoa, heitän vielä pari laskua Höölissä. Sitkeys palkitaan jälleen ja saan viikon päätteeksi puron suun alapuolelta lähes parikiloisen C&R-titin Gaula Green Buttilla. Kalastusviikon päätteeksi Juhkulla on vielä tälli Höölissä vartin vaille puolenyön.

15.7.2006 lauantai

Herätys tapahtui klo 6, tavarat pakattiin autoihin vauhdilla. Koukattiin Hagen kautta ja olimme matkalla kohti Tukholmaa klo 8:30. Moraklockanissa Jarno sai vihdoin eteensä "gräddstuvad pytt i panna", josta oli unelmoinut jo menomatkalla.

Yhteenveto

Viitenä kesänä olen Gaulalla käynyt ja vasta nyt olosuhteet osuivat kohdalleen. Gaula Flyfishingin aluetta viimeisen viikon ajan kalastaessamme niin sää kuin vesiolosuhteet vaihtelivat vauhdikkaasti, mikä tarjosi mielenkiintoisia kalastushetkiä. Kun joessa oli lohtakin hyvin, saimme viiteen mieheen 19 lohta ja meritaimenen, mitä ainakin itse pidän erittäin hyvänä saaliina.

Aikaisemmin lohikokoiset kalat ovat meillä loistaneet poissaolollaan. Onnistumisten kautta usko paikkoihin ja tekniikoihin koheni kummasti, ja uusiakin ottimonttuja löytyi. Lähtökohdat tulevien vuosien kalastukselle tuntuvat hyviltä, sillä onnistumiset kasvattavat itseluottamusta.

Parannettavaa ja puntaroitavaakin jäi. Aikaisempiin vuosiin verrattuna tärpeiksi jääneiden ja pudonneiden kalojen määrä kasvoi hurjasti. Jalkakokoisia kaloja irtosi useampia ja jos kaikki perhoa nakertaneet kalat olisivat tulleet rannalle asti, olisi 40 kalaakin ollut hyvin lähellä. Koska välineet tai tekniikat eivät ole sanottavasti muuttuneet aikaisemmista vuosista ja kaloja irtosi perho- tai koukkutyypistä riippumatta, jää asian tiimoilta pohdittavaa. Jonkun verran keskustelua aiheutti myös poolien korkkaaminen (ts. kuka saa aloittaa ja aloitusvuoron vaikutus tapahtumiin), laskujen nopeus ja perhon uittamisen nopeus.