Gaula 19.- 30.08.06          Kirjoittanut Mauri Seppänen

Laskeutuessamme Gaula-joen laaksoon, mietiskelin tulevaa kahden viikon kalastusjaksoamme joella. Lisää virtaa ajatuksiimme oli antanut ystäviemme Leilan ja Ilkan tapaaminen Ruotsin puolella. Heidän kalastusviikkonsa samassa paikassa oli ollut hieno, tapahtumia oli ollut mukavasti ja lohtakin oli tullut. Aivan väkisin kaasujalkaan meinasi tulla lisäpainoa, mutta silti maltoin mieleni ja Lean toppuuttelujen säestyksellä onnistuin pitää vauhdin kurissa Norjan kapeilla teillä.

Ensimmäisen viikon kalastus tapahtuisi edellisenä vuonna tutuksi tulleen Juuson ja hänen kaverinsa kanssa, joten saisimme purkaa suurimmat lohestuspaineemme pois tuttujen kavereiden kanssa. Toisella viikolla Jouni oli antanut tehtäväksemme pitää Lean kanssa lohenkalastuksen kurssin, joten mielenkiintoinen kalastusjakso oli tiedossa.

Perille päästyämme teimme totutut rituaalit eli kalastusvälineiden desinfiointi ja kaupassa käynti. Aikaa jäi vielä sen verran mukavasti, että kävimme syömässä pizzeriassa. Voisimme aloittaa kalastuksen heti perille päästyämme. Lopultakin Hagen pihassa ja Jouni Rauha oli meitä vastassa, joten heti kysyimme vielä viimeiset kuulumiset ja tärkeimmät uutiset kuten veden korkeuden ja lämpötilan. Sen jälkeen kun olimme saaneet tavarat autosta purettua, vavat kasattua ja vähän hengähdettyä, olimme valmiit lähtemään joelle.

Viikko 34

Kävellessämme joelle ensimmäistä kertaa reissun alussa on mukava tuntea se kutina ja polte kun tiedossa on lohenkalastusta. Aloitus poolimme oli Sanden joten sinne sitten suuntasimme. Laavulle saapuessamme huomasimme veden olevan kohtuullisen matalla joessa, kuten Jouni oli sanonut. Pooli oli kuitenkin erittäin hyvin kalastettavissa. Ensimmäistä kierrosta heitellessä saapuivat paikalle Juuso ja Mikko. Ryhmämme viides jäsen Pekka saapuisi sen verran myöhään illalla Hageen, että hän aloittaisi kalastuksen vasta seuraavan päivän aamuna. Illan kalastuksen tuloksena ei ollut muuta kuin lohien hyppyjä, mutta niitä näkyikin vähän joka montussa, joten kalaa joessa oli ja se antoi uskoa tulevalle viikolle.

Sunnuntai ja maanantai menivät samoissa merkeissä, lohet kävivät aina ilmoittamassa olemassa olostaan, mutta mikään ei kelvannut, vaikka yritys kyllä oli kovaa. Syyksi emme muuta keksineet kuin veden lämpötilan, joka oli kohtalaisen korkea, 17–18 astetta. Maanantai-illan pienet kuurosateet saivat veden hieman nousemaan ja raikastumaan.

Tämä pieni sade sai aikaan sen, että kirkkaiden kalojen hyppyjä alkoi näkyä, joten jonkun verran uusien kalojen nousua oli tapahtunut. Niinpä Juuso saikin tiistaiaamuna Svingenistä kauniin kirkkaan 2.0 kg titin. Tämä antoi uskoa taas kaikille ja yritys kasvoi kaikilla huomattavasti, mutta silti Juuson titti jäi päivän ainoaksi tapahtumaksi.

Tiistain ja keskiviikon välisen yön sade oli nostanut veden virtaaman n. 30 kuutioon sekunnissa. Tämän nousun pitäisi jo vaikuttaa enemmän ja niin kävikin, kirkkaita kaloja näkyi ihan mukavasti. Niinhän siinä kävi, että Juuson askelmerkit olivat parhaimmin kohdallaan ja hän sai Sandenista hienon kirkkaan 4.2 kg lohen.

Jälleen kerran oli mukava seurata sitä vilpitöntä iloa, jonka lohen saaminen tuottaa. Tämän jälkeen vesi lähti taas nopeaan laskuun ja lämpötila vedessä pysyi kohtalaisen korkeana n. 17 asteessa. Muutamia tärppejä oli vielä ja torstai meni helteessä kalastellen.

Perjantaiaamu oli pilvinen ja oikeastaan ensimmäinen sellainen aamu, joka haisi lohelle. Niinpä Lea saikin 1.3 kg kirkkaan titin heti aamulla kello kuuden aikaan ja seuraavalla laskulla oli vielä hyvä tärppi. Muita tapahtumia ei sitten ollutkaan tällä viikolla kahdella ryhmällä, jotka asuivat Hagessa. Kolmas ryhmä koostui ranskalaisista, jotka asuivat Gyllteigenin talossa. He saivat neljä lohta Bruahölenistä. Lohet painoivat 8.6 ja 4.2 sekä kaksi noin  puolentoista kilon tittiä

Viikko 35

Viimeinen viikko tämän kauden lohen kalastuksesta oli alkamassa ja Lean kanssa lohenkalustuskurssin pitoa tiedossa. Niinpä menimme lauantai-iltapäivällä ottamaan vastaan kurssilaiset Ritvan ja Pekan Störeniin. Kävimme hoitamassa normaalit toimet kuntoon kuten kalastuskortit ja kamppeiden desinfioinnit.

Sen jälkeen kävimme vielä syömässä paikallisessa ravintolassa ja sitten Hagen kartanoon. Perille päästyämme esittelimme paikat talossa ja kuinka siellä toimitaan. Kun Ritva ja Pekka olivat saaneet tavaransa purettua ja asettuneet taloksi, tulimme siihen tulokseen, että voisimme käydä joella ja kalastuksen ohella tutustua pooleihin.

Aloitus poolimme oli Bruahölen ja Svingen. Menimme Svingeniin, koska vesi oli matalla ja siellä oli näkynyt lohen hyppyjä aikaisemmin. Sen illan ainoaksi tapahtumiksi jäivät lohien hypyt ja ukkoskuuro, joka antoi vettä ihan kiitettävästi. Niinpä päätimme lähteä saunaan ja illanviettoon kartanoon, ja tekemään seuraavalle päivälle suunnitelmia lohen päämenoksi.

Menimme sunnuntaiaamuna Sandeniin aikaisin ja huomasimme heti joelle saavuttuamme, että eiliset sadekuurot olivat nostaneet veden korkeuden ja kalastus olisi todella hyvää. Aloitimme kalastuksen kello kuusi ja kalastelimme noin kello kymmeneen. Ainoita tapahtumia olivat jälleen kerran lukuisat lohien hypyt ja se, että vesi alkoi ruveta värjäytyä todella saviseksi. Ensimmäisen kerran meidän olessamme Gaulalla vesi värjäytyi noin kovasti, niinkin vähästä veden noususta. Mutta Jounilta kysellessäni asiaa hän kertoi, että jos sateet tulevat rankkoina ukkoskuuroina niin ilmiö on ihan normaali.

Kello kymmenen aikaan päätimme mennä syömään ja latautumaan Bruahöleniä ja Svingeniä varten. Kahdentoista aikaan saavuimme Bruahöleniin ja huomasimme heti, että vesi oli alkanut kirkastua. Ritva ja Lea päättivät mennä Svingeniin ja minä ja Pekka jäimme Bruahöleniin. Siinä Pekan kanssa istuessamme huomasimme Bruahölenin loppuliun riutan päällä lohien pintakäyntejä. Niinpä päätin mennä heittämään ja sainkin tärpin riutan takareunasta. Sanoin Pekalle, että olisi ollut jo lohi tarjolla, mutta kun ei. Pari kuppia kahvia ja savuke, sen jälkeen uusi lasku, jospa se nyt. Pääsin samoille jalan sijoille, kuin edellisellä kierroksella ja heitto. Kyllä, lohi oli kotona ja rulla pyöri iloisesti ja tartutus. Noin viidentoista minuutin väsyttelyn jälkeen sain lohen rantaan ja pyrstöstä kuivalle maalle turvaan. Lohi painoi 8.25 kg ja antoi hienon vastuksen ja upean väsytysrupeaman.

Tämän jälkeen vesi laski taas nopeasti, mutta kylmemmät yöt pitivät veden lämpötilan noin 15 asteen tienoilla ja tapahtumia riitti. Allekirjoittaneella ja Lealla, lohien karkuutukset ja muillakin ryhmäläisillä tapahtumia, eli näissä merkeissä meni tiistai. Toisen kalastusryhmän pankkimiehet saivat kaksi meritaimenta; 0.6 ja 1.5 kiloa sekä puolitoistakiloisen titin. Keskiviikko oli helteinen päivä ja päätimme jättää kalastuksen iltaan, kuitenkin pienet sadekuurot olivat taas nostaneet hieman veden korkeutta. Keskiviikkona oli yksi kolmen hengen ryhmä lähtenyt pois joten päätimme jatkaa kalastusta villinä kalastuksena, eli sai kalastaa siellä missä halusi loput kaksi päivää. Bruahölen ja Svingen olivat parhaimmat paikat lohen saamiselle veden korkeudesta johtuen.

Alkuillan heitimme Svingenissä ilman tapahtumia ja hämärän jo tullessa menimme Bruahölenin loppuliukuun ja siellä näkyi taas riutan päällä lohien pintakäyntejä. Ensimmäisellä kierroksella ei tapahtunut mitään ja pimeyskin alkoi tulla. Yleensä en heitä pimeässä, koska se ei ole mielestäni kovinkaan hauskaa puuhaa. Nyt kun lohien pintakäynnit vain jatkuivat riutan päällä, päätin vielä mennä kokeilemaan. Niinhän siinä sitten kävi, että 6.5 kg lohi otti ja väsyttely alkoi pimeässä. Muut rannalla olijat etsivät kaikki lamput mitä oli sattunut mukaan tulemaan ja näin saimme valoa sen verran aikaiseksi, että Petri kävi nostamassa väsyneen lohen pyrstöstä rannalle. Aika mielenkiintoinen kokemus, tuo pimeässä väsyttely.

Torstai, kauden viimeinen lohestuspäivä oli alkamassa. Itselläni mieli oli jo hyvä onnistuneen viikon jälkeen, joten päätin vain heittää kierrokset Lean kanssa Svingenissä ja Bruahölenissä. Petri ja Petteri jäivät vielä heittämään ja kuinkas ollakaan Petteri tartutti Svingenin yläosasta 5.5 kg lohen. Hieno tapahtuma viimeiselle päivälle. Muut olivat jo pakkauspuuhissa ja ajatukset kotiin lähdössä, kun Petri aikoi mennä vielä heittämään joelle. Muilla ei oikein ollut enää haluja joelle sillä oli alkanut kunnon norjalainen vesisade ja kotimatkakin ilmeisesti oli jo mielessä. Petrin kohdalla tämä loppuun asti yrittäminen kannatti, sillä hän tartutti ja rantautti Bruahölenistä viikon suurimman lohen, joka painoi 9.5 kg. Se oli todella hieno päätös lohikaudelle 2006.

Lopuksi:

Tämä vajaan kahden viikon lohestusjakso oli yksi parhaimmista lohestusrupeamista, mitä olemme kokeneet Lean kanssa. Ei niinkään lohien määrän suhteen sillä niitähän tuli kappale määräisesti vähemmän, mitä on totuttu saamaan näillä kahdella viimeisellä viikolla. Tarkoitan tällä sitä, mitä muutakin tällaisella lohireissulla on, kuin kalastaminen. Yhteiset hetket illalla saunan jälkeen oleskeluhuoneessa ja rupattelua, pohdiskelua siitä miksi lohi ei ota tai ottaa ja muistakin asioista maan ja taivaan väliltä. Yhteishenki mielestäni hitsautui Hagen kahden ryhmän välille erittäin hyväksi.

Esimerkkinä siitä voi olla vaikkapa se, että kun Petteri tartutti Svingenistä torstaina aamupäivällä 5.5 kg lohen, niin kaikki me muut ryntäsimme kartanosta jokirantaan katsomaan kuinka Petterin käy. Ja sama toistui jälleen illalla, kun Petri sai vesisateessa 9.5 kg lohen. Ensimmäisen viikon kalastus oli todella vaikeaa olosuhteiden takia ja siellä yhteishenki näkyi, kannustimme toisiamme ja uskoimme asiaan. Mieleemme on jäänyt vaikeina hetkinä Petrin otokset Kummelista, jotka saivat naurun riehakkaasti pintaan ja sanonnat "pessimisti ei pety" tai "vaikeuksien kautta tappioon".

Kurssilaiset Ritva ja Pekkakin totesivat viikon olleen hyvän ja jos aivan oikein ymmärsin, niin hekin ovat paikalla taas ensi vuonna, niin kuin me muutkin. Lohestusreissuhan on jo silloin onnistunut hyvin, kun arkiset asiat eivät ole käyneet mielessä. Jälleen kerran saimme kokea sitä tuttua turvallista laatua Gaulalla, mitä olemme tottuneet saamaan elokuisilla lohestusmatkoillamme.