Perhokalastusmatka Gaulalle 11-20.8.2006

                                      Kirjoittanut: Ilkka Lehtinen

Matkaan lähdimme Leilan kanssa ja jo perinteisesti SeaWind yhtiön laivalla. Laivamatka meni tälläkin kertaa mukavasti ja rauhallisesti, kuten aiempinakin kertoina. Aamiainen, kuten asiaan kuuluu ja ennen pitkää pääsimme ajamaan liikenteellisesti hiljaiseen Tukholmaan. Lienee niin, että suuri osa tukholmalaisista oli seuraamassa yleisurheilun Euroopan mestaruuskisoja. Oma osuutensa lienee ollut myös varhaisella lauantaiaamulla. Niin tai näin, ajo Tukholman halki sujui tällä kertaa todella nopeasti. Sama liikenteellinen rauhallisuus leimasi koko matkaamme Ruotsin halki, eikä esimerkiksi pitkiä autojonoja esiintynyt lainkaan, kuten joskus aiemmin.

Ruokailun hoidimme jälleen Noppikoskella, joka sijaitsee suunnilleen matkan puolivälissä. "Peikkoravintolan" ruoka on kohtuuhintaista ja hyvän makuista, joten siitä on tullut matkoillamme sellainen lähes "pakko pysähtyä"-paikka. Ruotsin ja Norjan rajalla oli yhtä hiljaista, kuin aiemmillakin matkoillamme, eikä rajan valvojista näkynyt merkkiäkään. Eafossenilla pysähdyimme ottamaan muutaman valokuvan vähävetisestä koskesta ja Eggafossenilla katselimme hetken aikaa hyppiviä lohia, joita näkyikin tällä kertaa lukuisa määrä. Suurin osa kaloista oli pieniä, arviolta alle parikiloisia, mutta kaksi isompaakin kalaa satuimme näkemään. Sellaisia "oikeita", reilusti yli viisikiloisia lohia.

Störeniin päästyämme veimme kahluuvarusteemme desinfioitaviksi ja ennen iltaseitsemää saavuimme majoituspaikkaamme Hagen kartanoon. Majapaikan pihapiiri on entisestään edelleen siistiytynyt ja keittiöön oli ilmaantunut uusi liesi sekä kahvinkeitin. Lisäksi entinen perunakellari oli muuttunut tyylikkääksi kattilahuoneeksi Muut saman viikon kalastajat olivat tulleet jo ennen meitä ja olivat tutustumassa pooleihin Jounin opastuksella. Viikon ainoana pariskuntana saimme majoittua yläkerran upeaan "hääsviittiin" ja iloksemme voimme todeta, että myös yläkerran WC oli jälleen toiminnassa.

Alun perin oli tarkoitus, että olisimme Jounin apuna perhokalastuskurssilla, mutta kurssilaisten vähäisen määrän takia pääsimme "rivikalastajiksi" kahden lupsakan kuopiolaisen, Pasi Nevalaisen ja Wesa Koistisen ryhmään. Se, että kurssilaisia oli pieni määrä, ei tarkoita ettei kalastajia olisi ollut "tupa" täynnä. Ei suinkaan, sillä melkein kaikki varattavat paikat olivat täynnä. Yhdeksän suomalaisen lisäksi paikalla oli yksi amerikkalainen ja kaksi ranskalaista perhokalastajaa.

Jo tullessa olimme panneet merkille veden vähäisyyden ja asia varmistui aloittaessani illan kalastuksen Sanden-poolilla. Kohtaan, jota aiemmin on kalastettu, pääsi nyt kahlaamaan lähes kuivin jaloin, mutta pooli näytti siitä huolimatta erittäin hyvältä. Tein yhden laskun, mutta lämpimän, hiostavan ilman ja matkaväsymyksen takia en enempää. Kuopiolaiskalastajat jäivät lähtöni jälkeen vielä yrittämään, mutta kahden kalan hyppyä lukuun ottamatta ei ensimmäisenä iltana muita tapahtumia sillä poolilla ollut.

Seuraavana aamuna kuulin Jounilta, että Huhtelan Pekka oli illalla saanut Bruahölenistä kilon meritaimenen, joten ei ihan huono alku kalastusviikolle. Aloituspoolinamme olivat Gyllteigen ja Gyllsaga, mutta jälkimmäisen jätimme suosiolla väliin vähäisen virtaaman takia ja suuntasimme Gyllteigenille. Leila aloitti, eikä aikaakaan kun hänen perhossaan oli kala kiinni. Valitettavasti se irtosi noin minuutin kuluttua. Kalastimme sen jälkeen pari laskua kumpikin, mutta ilman tulosta. Puolen päivän aikaan tulimme ruokailemaan majapaikkaan ja tarkoitus oli jatkaa sen jälkeen Sandenilla. Kuten sitten vatsat täysinä teimmekin.

Parin laskun aikana ei kalallisesti ollut tapahtumia, mutta aika eriskummallinen muunlainen tapahtuma kylläkin. Nimittäin metsäkauris ilmestyi yllättäen lähelleni tarkoituksenaan ylittää joki. Huomattuaan minut eläin pelästyi (mitä minut tuntevat eivät ihmettele) ja juoksi vajaat sata metriä alavirtaan ylittäen joen sieltä. Mikähän lie eläinparan pelästyttänyt niin, että keskellä kirkasta päivää se ei säikkynyt poolilla olleita ihmisiä. Muut ryhmämme jäsenet istuivat poolin laavulla ja Leila sai tapahtumasta muutaman hienon valokuvan. Outo, mutta mieleenpainuva tapahtuma kuuman ja hikisen kalastuspäivän ratoksi.

Illalla vuorossa oli Bruahölen jonne menimme pienten "kauneusunien" jälkeen. Pasi ja Wesa olivat ehtineet ennen meitä, mutta aloitimme poolin ihan ylhäältä, kun taas he kalastivat poolin alapäätä. Parin laskun jälkeen siirryimme Svingeniin. Ennen sinne menoamme juttelimme kavereidemme kanssa ja samaan aikaan saimme katsella muutamia ison kalan möyrähdyksiä vastarannan kallioiden edustalla. Kalastimme Svingeniä laskun kumpikin, mutta yhtä kalan hyppyä lukuun ottamatta hiljaista oli sielläkin. Palasimme Bruahölenin laavulle ja teimme makkaratulet. Hillosta odottaessani tein vielä lyhyen laskun poolin puolivälissä, mutta tyhjää, niin tyhjää, tälläkin kertaa. Kun makkarat olivat valmiita, Leila yllätti minut loihtimalla repustamme pullon valkoviiniä. Se olikin oivallista "kyytipoikaa" juustokabanossille ja pidimmekin melkoiset kekkerit hämärtyvässä illassa. Kaiken kaikkiaan loistava päivä, vaikka kaloja emme rantaan asti saaneetkaan. Panimme illan aikana merkille, että vesi laskee melkoista vauhtia ja jos pian ei sada, seuraavien viikkojen kalastajat joutuvat "kuivaharjoitteluun". Valitettavaa, mutta totta. Toivottavasti viikon aikana tulisi vettä, siis taivaasta.

Seuraavana aamuna, eli maanantaina aloituspoolinamme olisi ollut Sanden, mutta nukuimme hieman pidempään ja jätimme sen mahdollisuuden väliin. Sen sijaan lähdimme yhdeksän maissa käymään Gaulfossenilla. Mukaamme lähtivät porukan amerikkalaisvahvistus Al Ampe, sekä hänen ruoka- ja kalastuskaverinsa Rauno Hautajärvi. Kävimme samalla reissulla myös Störenin Natursenterissä katselemassa akvaariokaloja, sekä siellä näytillä olevia vanhoja perhokalastusvälineitä. Palattuamme teimme yhdistetyn aamu- ja päiväpalan, joten ruokailut voisi vähäksi ajaksi unohtaa.

Puolen päivän aikaan menimme Bruahöleniin ja kalastimme poolin yläpäätä laskun verran kumpikin. Sen jälkeen siirryimme mutkan jälkeiselle lähes virtaamattomalle joen osalle, jossa hyppäsi kaloja silloin tällöin. Molempien heittäessä perhojaan saimme kalat innostumaan valtaisaan möyrintään, mutta eivät perhomme sentään kelvanneet. Kalastuksen aikana myös satoi pariin otteeseen ja majapaikkaan päästyämme Jouni kertoi ylävirrassa satavan jo hieman reilummin. Hyvä juttu jos vettä tulisikin hieman lisää. Pikaisten kahvien jälkeen suuntasimme Gyllteigeniin, jossa teimme pari laskua kumpikin. Leilan perhoa kävi joku tukistamassa, mutta muuten ei tapahtumia, paitsi että vettä satoi pariin otteeseen hieman. Tulimmekin pois jo yhdeksän maissa ja päätimme vetää hieman "henkeä" kalastuksen lomassa.

Tiistaiaamuna heräsin jo puoli viideltä, mutta en jaksanut lähteä heittämään yövuoron loppuaikaa. Keitin kahvit ja lähdin hieman ennen kuutta "aamuvuoroon" Bruahöleniin. Kolmas heitto - ja Pam! Maha totaalisen sekaisin. Onneksi repussa oli paperia – kiitos Leilan – ja metsähuussista löytyi apu vaivaani. Takaisin joelle ja laskun tehtyäni muutkin ryhmämme jäsenet ilmaantuivat seurakseni. Rupatellessamme Pasi kysyi äkkiä, että mikä tuolla vastarannalla ui. Katselimme otusta joka lähestyi leiriämme ja huomasimme sen saukoksi. Meidät havaittuaan ja vaarattomiksi todettuaan eläin ui arvokkaasti takaisin vastarannalle omiin hommiinsa jättäen meidät omiimme. Jonkin ajan kuluttua alkoi jälleen sataa ja neljän tunnin aherruksen aikana havaitsimme veden nousseen kolmisen senttiä. Suunta on oikea, mutta sadetta saisi tulla vieläkin reilummin. Pasi ja Wesa kertoivat lähtevänsä Eggafossenille ja lähtivät hieman aiemmin pois.

Lopetimme Leilan kanssa vähän myöhemmin, koska olo alkoi sateesta johtuen olla melkoisen nihkeä. Hyppiviä "iloisia" kaloja näimme tälläkin jaksolla lukuisan määrän, mutta perhoista kiinnostuneita emme ainuttakaan. Päätimme jättää päivävuoron Gyllsaga/-teigen pooleilla käyttämättä ja otimme oikein kunnon "kauneusunet". Tässä iässä pidempikään päiväuni ei tee pahaa, tosin niiden vaikutuksesta ulkomuotoon ei liene todisteita. Illalla suunnaksi Sanden, jonne ehdimmekin heti kuudeksi. Pasi ja Wesa tulivat tehdessämme ensimmäistä laskua. Illan aikana ei muuta tapahtunut, kuin että vesi nousi n. 20 senttiä. Ja teki sen Gaulalle luonteenomaisesti pikavauhtia. Eläintapahtumia oli (jälleen) sen verran, että Leila löysi komean kokoisen ukkoetanan laavun läheltä. Lopetimme noin yhdentoista maissa ja palasimme majapaikkaan.

Seuraavana aamuna oli vuorossa Gyllteigen, jonne kerkisimme noin seitsemän maissa. Heti alkuun Leilan perhoa kävi joku kunnolla tukistamassa, mutta ei taaskaan suvainnut jäädä kiinni. Loppuajan olikin sitten normaalin hiljaista ja kalastamista vaikeutti ajoittain myrkyn lailla puhaltanut tuuli. Onneksi sentään virran suuntaan, joten oli siitä pientä apuakin. Vesi oli edelleen nousussa. Lopetimme puoli kahdeltatoista ja tulimme välillä "tankkaamaan" itseämme.

Ruokailun jälkeen Sandeniin. Vaihteeksi järkyttävä helle ja kaamea tuuli. Kolusimme poolin ylä- ja alaosan, mutta tyhjää tyhjää saimme saaliiksi. Tulimmekin kolmen tunnin tahkoamisen jälkeen lepäämään seuraavaa sessiota varten.

Pienten unien jälkeen jatkoimme kalastusta Bruahölenissä. Ilta oli mukavan viileä päivän helteen jälkeen. Aloitin aivan poolin ylärajalta, mutta päästessäni laavun kohdalle nousin vaihtamaan perhoni hieman värikkäämpään. Olin pannut merkille, että vesi oli melkoisen värjäytynyttä. Vaihdoin Highlanderin tyyppiseen putkeen ja jatkoin kalastusta. Eikä aikaakaan kun perhoni "jäi kiinni". Ensin luulin sen tarttuneen kiveen, mutta hetken kuluttua vapa nytkähti hieman ja tiesin kalan ottaneen. Aika pian se hyppäsikin ja huomasin, että kyseessä oli vähän isompi kala.

Leila ja Pasi tulivat varmistamaan kalan rantautusta ja Wesa kuvasi tapahtumaa, minkä ehti. Reilun viiden minuutin "tepuloinnin" jälkeen Leila sai kalan pyrstöstä kiinni ja nosti sen rantakiville. Vaaka näytti kalan painoksi 7,62 kiloa ja kalattomuus Gaulalla oli kohdaltani vihdoinkin päättynyt. Ja ihan mukavasti, hyvän kokoisella kalalla. Kelpasi siinä tehdä kunnon tulet ja lämmin lihapiirakka punaviinin kera maistui "melko makealta", niin sopimaton yhdistelmä kuin onkin. Majoitukseen palattuamme kalan katselijoita ja kalastajan onnittelijoita riitti, mikä oli meikäläiselle täysin uusi ja osin hämmentäväkin kokemus. Kaikkiaan hieno ja mieleen painuva ilta.

Torstaina jätimme aamuvuoron Sandenissa väliin, koska Leila koki sen kahlaamisen vaikeaksi kipeän selkänsä takia ja itselläni ei eilisen jälkeen ollut kiirettä kalastamaan. Oli hyvää aikaa käydä kaupassa ja hieman jaloittelemassa. Ehdimme myös huilata tovin ennen seuraavaa sessiota, joka olisi jälleen Bruahölenissä. Ilma oli muuttunut melko helteiseksi aloittaessamme kalastuksen. Teimme kumpikin lyhyen laskun poolin alapäässä, jonka jälkeen siirryimme kalastamaan Svingeniä.

Tuuli haittasi jonkin verran heittämistä, eikä Spey-heitto tahtonut oieta. Poolin puolivälin alapuolella hyppäsi kala, mutta Leilan tarjoama perho ei sille kelvannut. Päästessäni "hollille" kala otti perhoni ja saimme sen yhteistuumin rantakiville. Titti painoi. 1,75 kiloa ja otti samaan perhoon kuin eilinen kalanikin. Palattuamme leiripaikalle Wesa kertoi ison kalan olleen kiinni hänen pintaperhossaan, mutta irronneen. Heitimme porukalla vielä Bruahölenin alapäätä, mutta saimme kalat vain hyppimään. Pasi ja Wesa lähtivät pois hieman ennen meitä ja mekin lopetimme kalastuksemme viiden maissa.

Seuraava sessio oli Gyllteigenissä, jonne ehdimme pian kuuden jälkeen. Pasi ja Wesa menivät Gyllsagaan. Teimme kumpikin pari laskua, mutta ilman merkkiäkään kaloista. Joutessani tein tulet ja laitoin nuotiokiville lihapiirakat lämpiämään. Kesken kaiken Kuopion lahjat perhokalastavalle maailmalle saapuivat seuraksemme. Alimmaisella poolilla ei ollut virtausta veden vähäisyyden takia ja he olivat päättäneet liittyä seuraamme. Hyvä niin, koska kaverukset ovat erittäin hyvää seuraa.

Tarjosimme heille kalastusvuoroa ja Pasi lähti aloittamaan. Eikä pitkälle päässyt, kun kala otti hänen perhoonsa. Mutta kaikkien harmiksi ei pysynyt kuin parikymmentä sekuntia ennen kuin irtosi. Taisi Pasilta päästä jokunen ärräpää hänen tullessaan rantakiville "hermosavuille". Muita kalallisia tapahtumia ei porukallamme sitten ollutkaan ja pian kymmenen jälkeen lähdimme majapaikkaamme. Pimeyskin alkoi hieman haitata kalastusta, joten se siltä päivältä. Taas tapahtumarikas ja muistelemisen arvoinen kalastuspäivä.

Viimeisenä kalastuspäivänä oli tarkoitus ehtiä joelle jo kuudeksi, mutta "pommiin" nukuttiin. Aloitimme vasta noin kahdeksan aikoihin ja kalastimme ensin Bruahölenissä pari laskua, jonka jälkeen kalastimme vielä Svingenin. Ja tänään ilman tapahtumia. Ruokailtuamme menimme Gyllteigeniin, mutta hiljaista oli sielläkin. Iso osa ajasta kuluikin mainioiden kuopiolaiskaverusten kanssa jutellessa, mutta Leila teki vielä viimeisellä tunnilla täyspitkän, tyhjän laskun. Päätimme lopettaa kalastuksen tältä kerralta, kävimme saunassa ja aloitimme varovaisesti jo pakata tavaroita. Viikkomme aikana alueelta saatiin yhteensä 14  lohta ja yksi meritaimen. Viikon suurimman lohen sai ranskalainen Paul Vangerdine. Kala painoi 8.6 kiloa. Viimeisenä iltana myös Markus Rajala sai hienon 7-kiloisen kojamon  jonka hän vapautti.

Ruokatauon aikana tuli jo ensi kesän viikko varattua ja saamme silloinkin nauttia kahden savolaisveijarin seurasta. Pasi ja Wesa varasivat nimittäin ennen meitä saman viikon ja saamme kuuleman mukaan majoittua nelistään Gyllteigen Gårdiin. Eli jos ei ensi vuonna kaloja tulisikaan, ainakin hauskaa seuraa on tiedossa.

Paluumatkalle saimme seuraksemme kuopiolaiskaverukset, jotka kertoivat ajavansa Sundsvallin kautta pohjoiseen. Pysähdyimme katselemaan lohia Eggafossenilla ja joimme kahvit Rörosissa. Tapasimme myös Maurin ja Lean Funäsdalenin lähistöllä ja rupattelimme hetken aikaa heidän kanssaan. Tankkasimme automme Funäsdalenissa ja sen jälkeen savolaisvelikullat polkaisivat kaasua, emmekä nähneet heitä sen koommin.

Oma matkamme Tukholmaan sujui ennakoidun mukaisesti, ehdimme jopa kahvitella Gävle Brossa ja olimme satamassa noin puoli tuntia ennen laivaan ajoa. Illalla pari olutta ja niiden jälkeen nukkumaan. Aamulla Turussa laivan takaportti ei auennut kunnolla ja saimme hetken aikaa odotella ulos pääsyä, mutta ennen pitkää pääsimme viimeiselle etapille kohti Paattista. Kotona olivat lapsenlapset vastassa, mutta se onkin jo toisen tarinan arvoinen juttu.

Kaikkiaan tämän kertainen Gaulan matka oli erittäin onnistunut, varsinkin ryhmäämme osuneiden "oikeetten immeisten" ansiosta ja kun sain vielä kaksi hyvää kalaa, reissusta jää pelkkiä hyviä muistoja. Hienojen valokuvien lisäksi.