5.-6.4. välisenä yönä totuttuun tapaan ylitimme Saaristomeren ja Ahvenanmeren SeaWindin aluksella. Tällä kertaa meitä oli kaksi autokuntaa. Hämeelinnan lahjat maailmalle, Jukka ja Jarno olivat Jounin kyydissä. Antero ja minä olimme Kokemäen oman pojan Arin kyydissä. Turusta oli illalla jo ostettu autot täyteen ruokaa ja laivalta palan painiketta koko reissun tarpeisiin. Tukholmasta Fliserydin kylään matkaa kertyi vajaat 400 kilometriä, joten perillä oltiin päivällä hyvissä ajoin ja pääsimme majoittumaan Figgölehultin tilan mökkeihin.

Fliserydin urheilukalastusseuran korttivedet sijaitsevat joen eteläpuolella, mutta meillä oli yksin käytettävissä lähes seitsemän kilometriä joen pohjoisrantaa. Jo ajomatkan aikana oli havaittavissa, että Ruotsissakin oli selkeästi kevät myöhässä ja sielläkin oli ollut melko runsaasti lunta. Tosin kevät oli juuri siinä vaiheessa, että kaikkialla oli hirvittävän paljon muuttolintuja, jotka odottivat meren sulamista ja muutoinkin kevään edistymistä voidakseen jatkaa matkaansa mm. Suomeen.

Ennakkoon olimme jo hieman aavistelleet, että joen vesi saattaa olla korkealla ja kylmää. Näin sitten olikin. Tosin ei varsinaisesti pahaa tulvaa, mutta runsaasti jääkylmää vettä. Perimätiedon ja aiempien kokemusten perusteella veden olisi pitänyt olla parisen astetta lämpimämpää, jotta talven joessa sinnitelleet meritaimenet olisivat aktivoituneet. Keväät eivät ole veljiä keskenään, sillä olemme olleet kaksikin viikkoa aiemmin joella ja olosuhteet ovat olleet täysin kohdallaan ja kalojakin on tullut.

Muuten olosuhteet ja puitteet olivat kuitenkin kohdallaan ja kalastuspäivistä tuli pitkiä. Kaikkea ja kaikkialla kokeiltiin. Tuloksena oli runsaasti raitista ilmaa ja kokemusta. Jokainen pääsi hiomaan spey- ja alaheittojaan erilaisin tempuin maustettuna saadakseen perhonsa oikealle hollille Em- joen paikoin vaativillakin rannoilla. Toistemme vapojen testaaminen oli myös antoisaa, koska mukana ollut kalusto oli varsin kirjavaa.

Figgölehultin mökkikylän sähkösauna lämpesi joka ilta ja jotkut hurjat kävivät jopa uimassa sulamisvesilammikossa. Saunan kiukaassa ei alun perin ollut kiviä lainkaan, vaan ne olemme raahanneet sinne joitain vuosia sitten Suomesta.

Paluumatkaan meillä oli ruhtinaallisesti aikaa, joten poikkesimme ihailemaan Ulfsparren kartanon vesiä. Siellä näimmekin saatavan pari kalaa. Alue on niin lähellä merta, että täältä saadaan tähän aikaan vuodesta myös kirkkaita kaloja.

Tämä reissu oli hyvä tapa avata meritaimenkausi ja ensi kerralla todennäköisesti sattuu olosuhteet kohdalleen.