Yleistä. Inarijoki on Tenojoen latvahaara jonka nimi muuttuu Tenoksi, Karasjoen alapuolelta, muutama kilometri Karigasniemestä pohjoiseen. Se on keskikokoinen joki joka sopii erinomaisesti perhokalastukseen ja on helposti kalastettavissa ja kahlattavissa. Inarijokeen nousee runsaasti tittiä ja runsasvetisinä vuosina myös jonkin verran isompiakin lohia. Sen vesi on erittäin kirkasta.

Välineet. Kalastan 15-jalkaisella 9-10 luokkaisella kahden käden vavalla, vaimollani 12,4-jalkainen 8-9 luokkainen, mutta myös yhden käden vavalla tulee hyvin toimeen. Kesällä 1999, jolloin vaimoni aloitti perhokalastuksen, hän kalasti yhden käden 9-jalkaisella 7 luokkaisella vavalla ja vuonna 2000 hän taltutti samaisella vavalla kaksi tittiä. Harjusonkina olemme käyttäneet 5-6 luokkaisia yhden käden vapoja.

Siimoina Inarijoella käytetään yleisesti kelluvaa tai Intermediate-siimaa. Joissain poikkeustapauksissa, jolloin vesi on korkealla, voi ajatella jotain nopeammin kärjestä uppoavaa. Ehkä myös syvempien monttujen "ronkkimisessa" voi kärkiuppoavasta olla hyötyä. Tosin omien kokemusteni perusteella lohi nousee melko syvältäkin hakemaan perhon, joka on hieman pintakalvon alla. Kuten esim. kesällä 2001 juhannuksen jälkeisellä viikolla, titti nousi hakemaan Klinkhämerin Kuoppanivassa. Harjuksenpyynnissä sattunut "vahinko".

Kalastustekniikka. Olen käyttänyt tekniikkaa, jossa heitän n. 45 asteen kulmassa virran poikki ja korjaan melko voimakkaasti ylävirran puolelle. Odotan hetken, että tunnen siimassa virran imun ja pyrin uittamaan perhoa sen nopeudella. Tapa on toiminut Inarijoella kohtuullisen hyvin, mutta myös muilla tekniikoilla on varmasti saatu saalista.

Kalastuspaikoista ja muusta kalastukseen liittyvästä kannattaa kysellä kokeneilta kalastajilta ja luulisin esim. Kettusen Pasilta saatavan asiallista palautetta. Olen myös itse kesäisin Inarijoella tai Tenolla ja minultakin voi tulla kyselemään. Autan mielelläni ja minut tavoittaa myös numerosta 0400-427812. Sähköpostiosoitteeni on ilkka@perho.info.

Kalastuskausi. Kalastuskausi alkaa 1.6 ja päättyy 20.8. Kalastusvuorokausi Inarijoella alkaa klo 19.00. Viikkorauhoitus alkaa sunnuntaina klo 19.00  ja päättyy maanantaina klo 19.00. Rauhoitusaikana kaikki kalastus on kiellettyä.

Kalastusluvat. Kalastusluvan hinta on ollut vuoteen 2007 saakka 20 €/vrk rannalta kalastajalle ja 35 €/vrk soutukalastajalle. Perhelupa on maksanut ensimmäiseltä perheenjäseneltä 20 €/vrk, ja puolisolta sekä alle 16 vuotiailta perheenjäseniltä 5 €/vrk kultakin. Alle 16-vuotias kalastaja voi kalastaa Inarijoella myös virveliongella, jossa on heittokoho ja perho. Uistimen tai muunlaisen heittopainon käyttö on kielletty. Vuoden 2008 lupien hinnat varmistuvat maaliskuun aikana.

Kalastuslupia myyvät Karigasniemen alueella ainakin Kalastajan Majatalo, Kylätalo Sáivu ja Ylä-Tenon takkatuvat. Lupa oikeuttaa kalastamaan ainoastaan Suomen puolella jokea, ja esim. kahlaaminen vastarannalle kalastustarkoituksessa, edellyttää Norjan valtionkortin lunastamista. 18 – 64-vuotiaalla kalastajalla tulee olla Suomen valtion kalastuksenhoitomaksu maksettuna ja maksusta on pyydettäessä esitettävä todiste.

Norjan Valtionkortti. Kalastettaessa Norjan puoleisella rannalla on ostettava Norjan Valtionkortti. On erilaisia tapoja lunastaa tuo kyseinen kortti. Itse olen tilannut SUKL:ista kaavakkeita ja maksanut luvan kotikuntani pankin kautta. Toinen tapa on vaihtaa itselleen Norjan kruunuja ja käydä maksamassa lupa Karasjoen postissa. Luvan hinta on 210 Nok/henkilö, tai 340 Nok/perhelupa. Perheluvan voi lunastaa perheen aikuinen ja 16-18 lapsi, tai luvan haltija ja hänen puolisonsa. Maksettaessa luvat Karasjoella saa varautua 10% kirjoituspalkkioon. Kortin lunastaminen Internetissä onnistuu osoitteessa www.inatur.no. Sivusto toimii tällä hetkellä ainoastaan norjankielisenä. Huomioitava on että Norjan valtionkortti vastaa meikäläistä kalastuksenhoitomaksua, eikä sellaisenaan oikeuta minkäänlaiseen kalastukseen.

Alamitat. Lohen, taimenen ja nieriän alamitta Inarijoella on 25 cm ja harjuksen 30 cm. Alamittainen kala on laskettava viipymättä takaisin.

Desinfiointi. Mikäli kalastat Norjan puolella, varusteesi on desinfioitava ennen kalastuksen aloittamista. Desinfioinnin suorittaa luvanmyyjä, joka kirjoittaa siitä myös todistuksen, joka on pidettävä mukana. Desinfiointi on maksullista ja on maksanut 5 €. Varusteiden yksityiskohtaisesta desinfioinnista voi kysyä desinfiointipisteessä, mutta esim. uusia, käyttämättömiä varusteita ja siimoja ei ole ainakaan aiemmin tarvinnut käsitellä. Mikäli siirryt Inarijoelle jostain toisesta vesistöstä, etkä ole varma varusteittesi "puhtaudesta” tai mikäli ne ovat kosteita, tulee desinfiointi aina suorittaa. Pieni vaiva ja rahanmeno, etkä ainakaan levitä lohiloista.

Rannaltakalastajan kannattaa ottaa huomioon muutamia asioita. Luonto on karua ja korjaa jälkiä hitaasti, ja esim. jäkäläkangas rikkoutuu helposti jalan alla, joten käytä jo olemassa olevia polkuja. Itse olen jaksanut kantaa rantaan viemäni roskat sieltä pois, ja olen myös siivonnut muiden sinne jättämiä. Myös siiman- ja teipinpätkät olen pistänyt reppujakkaran taskuun. Reppujakkara onkin oiva varuste, jossa kulkevat niin eväät, kuin perhorasiatkin. Sinne mahtuu myös Trangia tai muu keitin, jolla on mukava pöhäyttää kahvit kalastuksen lomaan. Leiritulen voi Suomen puolella käytännössä tehdä jokaiselle kivi- ja hiekkasärkälle, ja rantapusikoista löytää kevättulvien jäljiltä polttopuuta, eikä eläviä puita tarvitse katkoa nuotiotarpeiksi. Vielä eräs asia. Kannattaa välttää kulkemista vakituisten asumusten pihapiirissä, siten et häiritse paikallisväestöä, etkä aiheuta kenellekään harmia.

Rannaltakalastajan tulee myös antaa tilaa soutukalastajalle, eli väistää, mutta Inarijoella en ole juurikaan törmännyt kyseiseen kalastustapaan. Penttisen Erkki on lähes ainut soutukalastaja esittelemilläni paikoilla ja hän soutaa yleensä Kuoppanivan alapäätä tai Koikkinivan alapuolella olevaa "järviosuutta".

Kalastaja joka haluaa harrastaa rauhassa, löytää esittelemistäni paikoista todennäköisesti haluamansa. Niinä vuosina kun olen Inarijokea kalastanut, ainoastaan ylempi Kuoppanivoista ja Sammalniva ovat olleet rankemmin miehitettyjä. Itse en koe kovinkaan järkeväksi lähteä Lappiin asti jonottamaan vuoroaan, mutta kuka sellaisesta pitää, löytää sen Tenon suosituimmista paikoista.

Perhot. Inarijoella ovat lohelle toimineet ainakin keltavihreät, keltaiset ja vihertävät sidokset, kuten Rautanaula, sen eri variaatiot, Yellow Gosseboom ja tietenkin oliivi Sarvijaakko. Monilla muillakin, tunnetuilla ja tuntemattomilla sidoksilla sieltä on saatu kalaa, mutta yleisimmin joella käytetään ns. "kuumia" perhoja.

Viidakkorumpu on erittäin tehokas ja kun yhdellä perholla on saatu kala esim. Tenon puolella, Inarijoen kalastajilla on kuin taikaiskusta samanlainen siimansa päässä. Koska kesäaikaan siellä ei tule kovinkaan hämärää, pimeästä puhumattakaan, en ole kokeillut erikseen ns. yöperhoja. Aurinko ei laske kesäkuussa lainkaan, menee vain tunturin laen taakse piiloon joksikin aikaa ja silloin on hieman hämärämpää. Itse olen keskittynyt päiväkalastukseen ja jättänyt suurimman osan öistä nukkumiselle.

Harjukselle on Nalle Puh eri kokoisina ollut tosi toimiva sidos, lisäksi Klinkhämer-tyyppiset kalvoroikkujat ovat myös kelvanneet. Uppoperhoista pienet, hyvinkin eri tyyppiset ja -väriset sidokset toimivat. Oma kokemukseni on, että uppoperho vaatii ajoittain erittäin aktiivista, jopa "hermostunutta" uittamista. Lisäksi harjus voi olla keskellä päivää hyvinkin aktiivinen, mutta useimmiten vain kirkkaalla säällä. Olen kokenut sellaista, että puolipilvisenä päivänä kun aurinko paistaa, harjus ottaa tosi hyvin. Heti kun aurinko menee pilveen, syönti loppuu kuin seinään ja kun aurinko taas tulee näkyviin, syönti alkaa yhtä rajuna kuin ennenkin. Mainittakoon, että Inarijoen harjus ei ole kovinkaan suurta, mutta tiedän Kuoppanivastakin saadun yli 700 grammaisen.

Rautua? Mikäli haluat saada saaliiksi rautua tai siikaa, joudut hankkimaan eri kalastusluvan Luomusjärvelle (Luophmusjavri), joka sijaitsee Kevon kansallispuiston alueella. Lupaa myydään ainakin Kalastajan Majatalossa ja sen vuorokausihinta oli 10 € v. 2007. Ylä-Tenon takkatupien isännältä Penttisen Erkiltä voi myös kysellä mahdollisuutta päästä hänen kanssaan järvelle. Itselleni sellainen on onnistunut, mutta olen takavuosina asunut takkatuvilla neljänä kesänä ja tutustuimme toisiimme.

Huomioon otettavaa. Joka kevät Inarijoen uoma muuttuu ainakin hieman jäiden ja kevättulvan voimasta. Olen laatinut esittelyni usean vuoden kokemusten "keskiarvon" perusteella. Useimpien kohteiden kohdalla muutokset ovat melko pieniä, mutta suuriakin muutoksia saattaa syntyä. Kuten esim. ylemmän Kuoppanivan uoma, jota en ollut tuntea kesällä 2002.

Lisäksi olen miettinyt asioita suunnilleen "normaaliveden" korkeuden mukaan. Vuoden 2000 jälkeen sellaista ei ole esiintynyt kuin satunnaisesti. Sen jälkeisinä vuosina kevään tulo on ollut poikkeuksellisen nopeaa myös pohjoisessa ja Inarijoen vesi on kalastuskaudella ollut vähissä. Vuonna 2002 heinäkuussa satoi kuitenkin erityisen paljon, ja vesi nousi Kuoppanivankin kohdalla yli 70 senttiä, ja alempana tietenkin vielä enemmän. Samalla se muuttui myös roskaiseksi ja likaiseksi. Hyppiviä, ylös pyrkiviä lohia näkyi silloin melkoisia määriä, mutta yhtä pientä tittiä lukuun ottamatta ne eivät olleet kovinkaan ottihaluisia.

Palvelut. Karigasniemessä ei ole kalastustarvikeliikettä, joten Ivalon suunnasta ajettaessa kannattaa siellä pysähtyä paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä tekemässä viime hetken hankinnat. Liikkeessä on myös joskus ollut perhokalastajillekin mukavia kesätarjouksia. Paikallisen Osuuspankin toiminta lopetettiin kesän 2003 jälkeen, eikä paikkakunnalla ole pikapankkia, mutta pankkikortilla voi nostaa rahaa ainakin Kalastajan Majatalosta. Alkon tuotteita haluaville K-Pohjanrinne on paikallinen "etäpääte", josta voi tilata tarvitsemiaan tuotteita. Asiasta voi kysellä paikan päällä enemmän.

Kauppoja Karigasniemessä on kolme, (K-Market, K-Extra ja Tarmo-kauppias). K-Marketin (Härkönen) ja Tarmo-kaupan pihassa on bensiinimittarit ja hinnat ovat yhdenmukaisia. Itse olen suosinut K-Market kauppaa, lähinnä Plussa-kortin takia, mutta myös palvelu on ollut melko ystävällistä. K-Marketissa oli takavuosina myös pieni siima- ja koukkuvalikoima, mutta tämän päivän tilannetta en tunne.  Lisäksi pienen matkan päässä Kaamasen suuntaan on rautakauppa Härkönen, jossa on yllättävänkin hyvä valikoima, myös kalastajan tarpeisiin.

Paikallisten asukkaiden kanssa kannattaa mielestäni olla mahdollisimman vähän tekemisissä, koska melko suuri osa on kateellisia kalastaville turisteille. Kateudelle lienee osittain myös katetta, sillä hyvinä lohivuosina huhut hurjista saalismääristä ovat kulkeneet "kylällä". Eivätkä ole olleet edes pelkkiä huhuja, vaan ovat perustuneet tapahtuneeseen. Myös juttuja kalastajista jotka lähes yksinään täyttivät "edesmenneen” lohikombinaatin pakastimen, olen joutunut kuulemaan ja näkemään. En kuitenkaan voi enkä edes halua yleistää paikallisten käyttäytymistä, koska tunnen monia erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia paikkakuntalaisia.

Tie kummallakin puolella jokea on kohtuullisen kuntoista hiekkatietä. Tosin, kun Karigasniemestä lähdetään ajamaan Angelin suuntaan, saa muutaman kilometrin ajaa melko hyväkuntoista pikitietä. Päällysteen päätyttyä tie jatkuu sorapintaisena, mutta yleensä hyvin hoidettuna. Mielestäni Suomen tieviranomainen pitääkin hieman parempaa huolta tiestä, kuin Norjan vastaava. Paikalliset asukkaat, mutta valitettavasti myös osa kalastajista Suomen puolella, ajavat melkoista vauhtia. Asia joka kannattaa pitää mielessä.

Alueen majoitus. Kahtena ensimmäisenä Inarijoen kesänäni asuin Kalastajan majatalossa, ja sen jälkeen neljänä kesänä olen majoittunut Ylä-Tenon takkatuvilla. Kalastajan majatalossa on hieman eri tasoisia ja –hintaisia vaihtoehtoja, mutta sen käyttämistä puoltaa keskeinen sijainti ja hyvä ravintola. Tarkoitan ennen kaikkea ruokahuollon kannalta. Paikassa on loistavat aamiaiset ja kokemukseni mukaan myös erittäin hyvä ruokalista.

Palvelu on ystävällistä ja ruokailutilat ovat erillään muusta ravintolasta. Takavuosina ravintolan baarissa istunut ”shamaani”porukka on siirtynyt tai siirretty muualle ja ravintolan yleisilme on huomattavasti kohentunut. Kahvilan puolella on asiakkaiden käytössä Internet-yhteys, mutta rajoitetulla käyttöajalla. Majatalon keskeisen sijainnin ja hyvien palvelujen takia mahdollinen varaus kannattaa tehdä erittäin hyvissä ajoin ennen matkaan lähtöä. Tiedän monia, jotka pois lähtiessään varaavat jo seuraavan vuoden paikkansa. Majatalon valintaa puoltaa myös se, että siellä majoittuu joka kesä useita Inarijoen konkareita, joilta voi saada kullanarvoisia neuvoja. Majoitusta voi tiedustella numerosta 016-676171. Lomakarigas ja Camping-Tenorinne ovat myös aivan Karigasniemen keskustan tuntumassa.

Ylä-Tenon takkatuvat sijaitsevat Karigasniemestä 12 kilometriä Angelin suuntaan. Lomakylässä on kolme isoa hyvätasoista mökkiä, joissa on olohuone, kaksi makuuhuonetta, väri-TV, WC, pesuhuone ja oma sauna. Lisäksi luonnollisesti keittomahdollisuudet ja olohuoneissa takka. Jokaisesta mökistä näkyy joelle. Lisäksi on kaksi pienenpää mökkiä joista toinen, kelomökki, on hieman erillään pienen lammen läheisyydessä. Niissä on keittomahdollisuus, TV, mutta ei WC:tä. Toinen pikkumökeistä sijaitsee aivan rantapenkereen reunalla, kuten kolme isompaakin. Alueella on myös yhteinen WC ja iso sauna, jonka isäntä lämmittää lähes joka päivä ja siellä voi myös käydä aamupesulla. Mökeissä majoittuville palvelu on ollut maksutonta. Isäntäväki on ystävällistä ja avuliasta ja voin suositella paikkaa. Lisää tietoa saat soittamalla numeroon 016-676200.

Merkille pantavaa. Norjan puolella Inarijoen rannat koko mitaltaan ovat luonnonsuojelualuetta, joilla  tulenteko on luvanvaraista. Kannattaa pitää mielessä. Tosin esittelemilläni kalastuspaikoilla on poikkeuksetta ollut nuotion jäljet niille mennessäni. Norjan valtionkortti on siis oltava maksettuna ja mukana, sekä myös desinfiointitodistus jonka saa desinfioinnin jälkeen, ainakin mainitsemistani myyntipaikoista Karigasniemessä. Norjalainen viranomainen ei kalastusasioissa ymmärrä "leikkiä". Lisäksi aiempina vuosina tietä käytti säännöllisesti myös maitoauto, jolla oli melko tarkka aikataulu, ja jota oli syytä varoa. Olen kerran joutunut väistämään sitä ojaan. Onneksi oja sillä kohdalla oli melkein olematon, eikä mitään vahinkoa tapahtunut. Ainoastaan "löysät housuissa"-tunne. Muutenkin norjalaisten tapaa, ajaa keskellä tietä "kuuttasataa", kannattaa varoa.

Tällaisilla evästyksillä luulisin aloittelijankin löytävän itselleen kalastuspaikan ja hieman muutakin. Alueen kartasta ei ole mielestäni haittaa ja sellaisen on ainakin aiemmin voinut ostaa mm. Kalastajan majatalosta. Myös kotipaikkasi kirjakaupasta kannattaa kysellä. Topografisista 1 : 50 000 kartoista nro 3822 NUHPPIR ja 3911 KARIGASNIEMI löydät kaikki esittelyni kosket ja nivat. Näillä eväillä, kireitä siimoja ja leppoisia hetkiä Inarijoen monimuotoisilla rannoilla.

Aloitan kalapaikkaesittelyni alavirrasta ylöspäin. Niin päin siksi, että jos on majoittunut Karigasniemeen ja kalastaa Inarijokea, paikat löytyvät kulkusuunnassa ikään kuin järjestyksessä. Ja kohteliaisuussyistä aloitan Norjan puolelta.

Torvikoski

Monien suosima, kohtuullisesti saalista antava paikka Karigasniemen "kainalossa". Koski on muutaman minuutin kävelymatkan päässä esim. Kalastajan majatalosta ja jos on majoittunut Camping-Tenorinteeseen, se on ihan "jalkojen juuressa". Olen itse kalastanut kyseistä koskea Norjan rannalta, joten esittelyni siltä osin on hieman "toispuoleista". Torvikoskessa on otettava huomioon sillan ylä- ja alapuolinen rauhoitusalue, joka alapuolella on 150 metriä, eikä luonnollisestikaan koske paikallisia kalastajia, ainoastaan meitä "turisteja". Sillan yläpuolinen rauhoitusalue on 50 metrin mittainen.

Kalastus aloitetaan siis 150 metriä sillasta alavirtaan. Ranta on tyypillistä, helppokulkuista kivisärkkää. Joen syvä uoma mutkittelee hieman Suomen puolella keskilinjaa, mutta polvivettä syvemmälle ei kannata kahlata. Koski on mielestäni kohtuullisen "ilmeetön", joskin joitakin hyvän näköisiä kiven huopeita on ja ne kannattaakin kalastaa tarkkaan. Koskessa on Suomen puolella ns. leirimonttu joka on tuottanut monia iloisia yllätyksiä kalastajille ja on helposti löydettävissä Camping-Tenorinteen alueelta.

Hieman sen alapuolelta alkaa niskamainen, reilun sadan metrin mittainen voimakkaamman virran alue, jonka jälkeen veden vauhti hieman rauhoittuu. Kosken jäkeistä suoraa osuutta on pari-kolmesataa metriä, joka on erittäin potentiaalista aluetta ja on helpompi kalastaa norjan puolelta. Sen jälkeen uoma tekee oikea, vasen mutkan. Jälkimmäisen, vasemmalle kaartavan mutkan kohdalla, lähellä Suomen rantaa on syvä pitkä monttu, joka tunnetaan alamontun nimellä. Se on helpompi kalastaa kahlaamalla Norjan puolelta lähes keskelle jokea. Kalastusaluetta on pidempäänkin, mutta en ole kalastanut mutkaa pidemmälle.

Mutiaismutka (Haukikallio)

Paikka löytyy, kun ajetaan Valtakunnan rajalta reilu puoli kilometriä Karasjoen suuntaan ja käännytään vasemmalle hiekkatielle. Viitassa lukee ISKURASJOK ja siinä on myös kullanhuuhtojan kuva. Jonkun matkaa ajettua tie laskeutuu pengertieksi ja heti vasemmalla on aukko pensaikossa ja autolle hyvä paikka. Paikka on saanut "turkulaisen" nimen siitä, että eräs kalastaja sai siitä hyvin tumman asentokalan ja risti paikan kalan värin mukaan. Muissa yhteyksissä paikka tunnetaan ymmärtääkseni Haukikallion nimellä.

Päästäkseen pelipaikoille joutuu hieman patikoimaan kivisärkällä, mutta matka ei ole kovin pitkä. Kalastus kannattaa aloittaa virran mutkan yläpuolelta siten, että kahlaa virran uoman yli eräänlaisen suvannon yläreunaan. Uoma on kapea ja virran vauhti on - vesitilanteesta riippuen – yleensä melko nopea ja jo polvisyvyydessä saa olla varovainen. Paikassa täytyy myös – kuten yleensäkin rannalta kalastajan – ottaa veneliikenne huomioon ja väistää sitä.

Kalastusta jatketaan suvannon reunaa kahlaten ja pyritään heittämään syvän uoman yli. Paikka on sen verran kapea, että se yleensä onnistuu. Virtaus kohdassa on mukava ja perho ui kunnolla Olen kalastanut paikkaa, kuten aiemmin mainitsin eli, heitän n. 45 asteen kulmassa ja korjaan voimakkaasti ylävirran puolelle, Mielestäni tapa toimii kyseisessä paikassa, eikä siimaan jää pusseja.

Edelleen jatkettaessa kalastusta virran uoma kääntyy lähemmäs Norjan rantaa, kohti paikalle nimen antanutta kalliota ja kalastus helpottuu siinä mielessä, että ei tarvitse kahlata kauas. Paikoin siihen ei ole edes mahdollisuutta, vaan syvää joutuu kiertämään rannan kautta. Kalastusta voi jatkaa pitkälle kallion edustalla, mutta itse olen keskittynyt alussa mainitun suvantomaisen alueen kalastukseen. Ja saanut paikasta myös pari tittiä.

Niukkakosken alapää

Paikka löytyy ajettaessa pengertietä eteenpäin. Pengertien päätyttyä kannattaa pensaikkoa tarkkailla tien vasemmalla puolella, josta löytyy hieman heinittynyt tien pää. Auton voi jättää heti tien sivuun tai voi ajaa hieman eteenpäin pienelle aukiolle jonne mahtuu pari, kolme autoa. Pienen kävelymatkan jälkeen saavutaan kivi- ja hiekkasärkälle, jolta löytää hyviä leirin paikkoja. Paikalla on joka kesä pesinyt Lapintiira, joka tulee varmasti "tervehtimään" särkällä kävelevää kalastajaa ja antaa matkaan oman lisävärinsä. Tämän paikan voi nähdä myös Suomen rannalta. Ajettaessa Karigasniemestä Angelin suuntaan päällysteen päättyessä on oikealla pieni levähdys- ja pysäköintipaikka, jolta näkee hyvin alueen.

Olen aloittanut kalastuksen kosken niskan alta, koska itse niska on matala ja kovavauhtinen. Alkuosaltaan melko kiivasvirtaista, mutta virtaan, ja osittain ylikin, ylettyy melko helposti heittämään. Kahlata ei alussa tarvitse kovinkaan syvään, mutta virta "ryntää" voimakkaasti kohti Suomen rantaa ja jonkun matkaa kalastettuaan joutuu kahluusyvyyttä lisäämään. Voimakkain virta hipoo ihan Suomen rantaa ja hyvällä heittotaidolla perhon saa riittävän kauas ja myös uimaan tarkoittamallaan tavalla. Ilmeisen usein lohi nousee Norjan puoleista virranreunaa ja riittävän pitkällä heitolla perho ui makeimmin juuri kalan nousureitin kohdalla.

Alaspäin mentäessä rannan läheisyydessä on aikamoinen monttu, jonka joutuu kiertämään rannan puolelta, mutta montussa saattaa piillä myös iloinen yllätys. Ns. normaalivedellä perhoa ei saa uimaan siinä, joten sen tarkka kalastaminen vaatii hieman aktiivista uittamista.

Montusta alavirtaan kahlatessa pohja on melko mukavaa, pienikivistä ja suhteellisen tasaista. Virran leveys alkaa kuitenkin haitata, ellei sitten kahlaa kurkkua myöten, mihin en ole uskaltautunut. Virran voima on sitä luokkaa, että minusta on viisaampaa pysytellä hieman lähempänä rantaa. Siinä kohdalla myös virran syvä uoma kääntyy hieman kalastajaa lähemmäs, mutta kalat saattavat oikaista vastapuolta juuri siinä kohdassa.

Suomen puoli voisi ollakin parempi juuri siinä, mutta särkällä oleva mökki pitää kalastajan mieluummin vastarannalla. Poolia voi kalastaa vaikka alavirrassa olevalle pengertielle, mikäli viitsii kahlata takaisin vastavirtaan. Ei mielestäni mitään mukavaa puuhaa. Paikassa on ajoittain myös hyvän kokoista harjusta, jollaisista emännälläni on mukavia kokemuksia. Poolin alapäässä on joskus ollut "lentohiekan" tyyppistä santaa, joka aiheuttaa kahlaajalle epämiellyttäviä yllätyksiä. Kannattaa olla varovainen koska tunne, että jalka ei tapaakaan pitävää pohjaa, ei ole kovinkaan mukava.

Mainittakoon vielä, että kosken yläpäässä on melko usein paikallisen asukkaan verkko jota tietenkin tulee väistää, tosin se on Suomen puolella eikä varsinaisesti ole kalastajan tiellä. Paitsi ehkä matalalla vedellä.

Niukkakosken 'ränni'

Löytyy samoilta leirikiviltä kuin edellinenkin. Joen ranta on tässä kohdassa kaunista, kuivaa niittyä, mikä on melko harvinaista Inarijoella. Jännä yksityiskohta on myös tasalatvaiset katajat.

Kuten nimikin sanoo, paikka on melko kiivasvirtainen, syvä ja rännimäinen reilun 100:n metrin mittainen. Norjan puolella penger on melko korkea, joka kannattaa ottaa heittäessä huomioon, varsinkin jos käyttää takaheittotekniikkaa. Ränni alkaa eräänlaisen kuristuman alta ja paikkaa voi kalastaa heti kun olettaa perhon uivan edes kohtuullisesti. Liian ylhäältä aloittaessa perhon upottaminen voi olla melko mahdotonta.

Paikka itsessään on melko selväpiirteinen ja koko matkalta melko syvä. Huomionarvoista on, että pohja on jostain syystä paljon tummempi, kuin yleensä Inarijoella. Paikassa onkin usein kokeiltu hieman kirkkaampia perhoja, jotka joidenkin kalastajien mielestä erottuvat paremmin. Suomen puoli on matalaa särkkää, mutta normaalivedelläkin sille pääsy on vaikeaa, tai jopa mahdotonta. Ihan rannassa on nimittäin kovavauhtinen tulvauoma, jonka ylittäminen taitaa mennä "urheilun" puolelle. Virtaa katsellessa en osaa ajatella kummankaan puolen olevan toista parempi.

Mustakosken alapää

Paikka löytyy ajettaessa edellisestä puolisen kilometriä ylävirran suuntaan. Oikealle kaartuvassa mutkassa on pieni vanha soranottopaikka, johon voi jättää auton. Tien toiselta puolelta löytyy useampikin polku alas rantaan.

Paikkana todella hieno, kolme kallion kärkeä kurottaa jokeen joista jokaiselta voi heittää perhoa niin halutessaan vaikka "nappaskengissä”. Uoma on todella syvä ja pyörteinen kallioiden kohdalla ja perhon uiminen on vähän niin ja näin. Tosin, jos heittää riittävän pitkälle, perhon ehkä saa pahimpien pyörteiden ulkopuolelle. Kahden ylimmän kärjen välissä on yleensä valtava peili, jossa voi kokeilla vaikka pintaperhoa (en ole kokeillut). Kahlattava alue alkaa heti alimman kallionkärjen alapuolelta ja kahlaamaan joutuu melko syvälle. Se on silti helppoa, koska virta painuu Suomen rantaan ja Norjan puoli on lähes suvantoa.

Vyötärövedessä seistessä ylettyy heittämään virran yli ja perhon saa uimaan virranreunassa melko mukavasti. Voimakas virta käy niin lähellä Suomen puolta, että luulen lohien nousevan sen Norjan puoleista reunaa. Tosin olen todistanut kalan rantautusta myös Suomen puolelta kun itse olin vastarannalla. Suomen puoleinen ranta on erittäin hankalaa kivikkoa ja myös liukasta. Kivet ovat keskimäärin "hevosenpään" kokoisia ja lisäksi rantapenger on jyrkkä ja korkea. Ei ole kovinkaan harvinaista, että varsinkin lämpimällä säällä pieniä maanvyöryjä tapahtuu melko usein. Joskus myös melkoisia kiviä pyörii jokeen asti. En suosittele.

Mustajokisuu

Noin puoli kilometriä edellisestä ylävirtaan. Paikka on helppo löytää, koska tie kulkee Mustajoen yli ja ennen siltaa on vasemmalla parkkialue. Alueella on myös hieno turvekammi ja PuuCee, jotka valmistuivat muutama vuosi sitten. Paikka on vastapäätä sitä kuuluisaa "Ränniä". Täältä voi myös nähdä vastapäisen rinteen rapautumisen ja on hieman helpompi ymmärtää paikan rauhoituspuheet. Rinne on todella jyrkkä ja rapautuu väkisin kalastajien kulkiessa alas ja ylös. Itse pysyttelen sieltä pois.

Yläpäästään helposti kahlattavaa hiekka- ja kivisärkkää. Syvä uoma kulkee lähempänä Suomen rantaa, mutta virran sivua ylettyy kohtuullisesti heittämään tältäkin puolelta. Jonkun matkaa kahlattuaan joutuu nousemaan virrasta pois ja kalastamaan rannalta. Uoma tulee liian syväksi kahlata ja lisäksi kala saattaa uida ihan rantapenkkaa myöden. Rannasta heittäen kalastetaan muutamia kymmeniä metrejä alaspäin, jonka jälkeen voi taas aloittaa kahlaamisen. Kovin syvälle ei tarvitse mennä, vaan kalan mahdollisiin olinpaikkoihin ylettyy melko mukavasti. Paikka voidaan kalastaa Mustajokisuusta aina Mustakosken niskalle asti ja halutessaan voi myös itse kosken kalastaa edellä mainittuihin kallioihin saakka. Koskessa on kohtalaisen paljon paikkoja, joissa voisi olettaa kalan lepäävän kesken nousun. Mustakoski on melko pitkä ja myös jyrkkä, enkä usko lohen menevän yhtä kyytiä koko koskea ylös.

Vasannivan särkän yläpää

En uskalla antaa kovinkaan tarkkaa ajo-ohjetta, koska en ole koskaan mitannut matkaa sinne. Arvioisin, että ehkä reilu kilometri edellisestä ylävirtaan. Joki ei sillä kohtaa näy autoon, joten paikkaa joutuu ensimmäisellä kerralla melkoisesti hakemaan. Tie laskeutuu ennen "parkkipaikkaa" hieman ja kaartuu oikealle. Tarkkaavainen matkailija voi havaita ennen kaarretta suoraan edessään ison kaksihaaraisen männyn. Kohdassa ei ole varsinaista paikkaa autolle, mutta tie on siinä hieman leveämpi, eikä ojaa ole, joten "lievästi penkkaan" pysäköinti onnistuu

Kun (jos) paikan on löytänyt saa katsella jokea melko korkean töyrään päältä. Alas on reippaasti matkaa, mutta sen saa tehdä hienoa hiekkarinnettä myöten. Ylös tuleminen onkin sitten eri juttu. Alhaalla on pienet kallion nokat leiripaikaksi. Melkein kuin Mustakosken alapää pienoiskoossa. Ylävirran puolella joki on melkein kuin järvi, hyvin hitaasti virtaava ja syvä, mutta hieman leirikallioiden yläpuolella alkaa tuntua ja myös näkyä lisääntyvää imua. Kohdassa on ulos virtaan työntyvä kivi- ja hiekkasärkkä jolle voi kahlata, ja jolta ylettyy heittämään melkein virran yli.

Paikka on erittäin hyvä harjuspaikka, josta olemme saaneet saalista mukavasti. Leirikallioista alaspäin kahlatessa on ihan rannan tuntumassa melkoisia monttuja, jotka kannattaa "kopaista" ennen niihin kahlaamista. Paikka on hieman hankala, pohja on täälläkin melko liukas ja kannattaa olla varovainen. Myös veden kirkkaus on aiheuttanut itselleni muutamia yllätyksiä. Edelleen alaspäin mentäessä pääsee kahlaamaan lähemmäs syvää uomaa ja myös kalastamaan sen heittämällä hieman uoman yli. Näin perhon uinti on "makeimmillaan" juuri uomassa. Uoman molemmat puolet ovat melko matalia, joten olettaisin lohen käyttävän nousureittinä itse uomaa. Kalastettava alue on n. parisataa metriä, ehkä hieman enemmänkin. Alue päättyy pitkän ja vauhdikkaan kosken niskalle.

Paikkoja Suomen puolelta kalastettaessa.

Pahakosken suvanto

Paikka on Mustakosken suvannon alapuolella ja näkyy myös tielle, ajettaessa hieman pikitien päättymisen jälkeen Angelin suuntaan. Joki näyttää melko tasasyvyiseltä, siten myös hiukan ilmeettömältä ja virran vauhti on melkoinen. Paikkaa voisi ilmentää sanomalla sitä pitkäksi, matalaksi, lujavauhtiseksi koskeksi. Silloin tällöin paikalla näkee kuitenkin kalastajia, mutta itse en ole kalastanut kyseistä poolia. Uskoisin, että harjuksen kalastajalla voisi olla paikassa hyvätkin mahdollisuudet ruokakalojen hankkimiseksi.

Mustakosken suvanto

Paikka löytyy edellisestä muutama sata metriä eteenpäin (Angelin suuntaan) ajettaessa. Tien vasemmalla puolella on viitta ”Ampumarata” ja paikalta löytyy umpilaavu sekä uskoakseni myös toiletti, eli ”Puucee”. Monet matkailuautolla tai –vaunulla liikkuvat käyttävätkin paikkaa leiriytymiseen. Rantaan pääsee kunnollisia portaita myöten, mutta yhteen paikan kalastuskokemukseeni perustuen en osaa suositella paikkaa. Muistini mukaan kivet rantavedessä olivat melko kookkaita ja myös poikkeuksellisen liukkaita. Mitä kirjoitin jyrkän penkereen kesäisistä kivivyöryistä, kannattaa pitää mielessä. Alueella näkee kesäisin melko tasaiseen tahtiin kalastajia, joten se lienee kuitenkin osan Inarijoen kalastajista suosima.

Kesäpaikka eli Koikkiniva

Ehkä noin 10 kilometriä Karigasniemestä Angelin suuntaan ajettaessa. Paikan löytää helpoimmin siten kun ensimmäinen "molokki", eli maahan upotettu jätesäiliö näkyy vasemmalle kaartuvassa mutkassa oikealla puolella tietä. Autolla pääsee pienen matkan päätieltä, mutta rantaan asti ei kannata ajaa. Ylöspääsy voi olla "saatapeetä" tai voi jopa käydä niin, että joutuu hankkimaan hinausapua.

Paikka jossa on myös yksi alueen laavuista. Keskellä jokea on saari, mutta syvempi, eli nousu-uoma lienee Suomen puolella. Saareen pääsy houkuttelee, mutta voi olla vaikeaa.  Paikka on lähes koko mitaltaan melko nopeasti virtaava, kapea uoma, jonka yltää kalastamaan hyvin. Spey- tai alaheiton hallitsemisesta on apua, koska takana on osittain pensaita, osittain hiekkapenger. Kalastettava alue on reilut 100 metriä ja sen alapäässä, laavun kohdalla, virran voima hieman rauhoittuu. Kannattanee kalastaa melko tarkkaan. Paikka on saanut – näin minulle on kerrottu - nimensä siitä, että aikoinaan eräs paikallisten hieman erikoisena pitämä perhe, vietti kesiään siellä.

Antinniva

Antinniva löytyy helposti 12 kilometrin päästä Karigasniemestä. Tien vieressä oikealla viitta Ylä-Tenon takkatuvat. Kalastettavaa aluetta on useita satoja metrejä. Mikäli et asu mökkikylässä, on syytä kysyä Penttisiltä, eli kylän isäntäväeltä lupa pysäköintiin. Paikan yläosa on helppokulkuista kivisärkkää, joka normaalivedellä on koko mitaltaan näkyvissä.

Särkän yläpäässä on kuristuma, josta olen aloittanut, ja jonka jälkeen virta rauhoittuu hieman. Kohdassa on aiempina kesinä ollut kaksi syvää uomaa, molemmilla puolilla jokea. Suomen puoleinen on ollut matalampi ja kalat ovat käyttäneet nousuun Norjan puoleista.

Mukavasti virtaavaa joen osaa, jossa on muutamia ottimonttuja ja joka noin parin sadan metrin kalastuksen jälkeen muuttuu tosi matalaksi. Paikan voikin kahlata uittamatta perhoa. Tai voihan vaihtaa perhon pienempään ja kokeilla harjuksen kalastusta joka on välillä tosi antoisaa. Tosin Inarijoen harjus ei ole kovin kookasta, mutta oikein maukasta.

Kalastusta voi jatkaa isännän venepaikan yläpuolelta, paikasta johon Pisto-oja tuo tunturista raikasta vettä. Alavirtaan jatkettaessa joki on suora, nivamainen, kuoppainen, melko leveä ja syvän uoman näkee selvästi. Sen myös pystyy normaalivedellä kalastamaan kohtuullisen vaivattomasti, tosin muutamia "happipaikkoja" siihenkin sisältyy. Montut oppii melko äkkiä löytämään, eikä niihin kannatakaan kahlata. Virta on paikoin melko voimakasta ja jo polvivedessäkin voi tulla vaikeuksia. Kalastettavaa suoraa osuutta on useita satoja metrejä.

Edelleen alaspäin kalastettaessa joen syvä uoma kääntyy "Suomeen" päin ja alkaa ehkä alueen paras paikka. Uoma syvenee selvästi ja virran voima myös rauhoittuu. Luulen nousukalojen juuri siinä kohdassa hieman "vetävän henkeä" ennen virtaan lähtöä ja olen saanut paikasta 4,6 kg:n lohen. Paikassa kannattaa olla kahlaamisen kanssa tarkkana, koska siellä on aiemmin ollut samanlaista upottavaa hiekkaa kuin Niukkakosken alapäässä ja se aiheuttaa yllätyksiä. Vuonna 2000 muuan kalastaja joutui heittämään itsensä uimasilleen, kun hänen jalkansa alkoivat upota siihen. Olin varoittanut, mutta… Kohta kannattaa kiertää, kalastaen se rannalta. Syvä, kalastettava alue jatkuu vielä n. 100:n metrin matkan, eikä tarvetta kahlaamiseen enää ole. Ranta on paikoin myös niin äkkijyrkkä, että se ei ole edes viisasta. Tämä poolin osa muuttuu eniten keväisten tulvien ja jäiden lähdön voimasta ja mm. mainitsemaani upottavaa hiekkaa ei esiinnykään joka kesä. Kannattaa silti olla varovainen.

Kuoppaniva

Monien tuntema paikka, joka on ollut melko hyvän saantipaikan maineessa. Takkatuvilta tietä myöten n. puoli kilometriä ylävirtaan. Paikassa on nykyisin kunnollinen pysäköintialue tien vasemmalla puolella, sekä maahan upotettu jäteastia (molokki). Pysäköintialueen kohdalla on kunnolliset portaat ylös penkan päälle ja polku jatkuu harjun toisella puolella alas rantaan. Rannassa on mökki, joka yleensä on tyhjillään, mutta siitä huolimatta sen piha-alueella kulkemista tulisi välttää.

Kalastus on useimmiten aloitettu hieman mökin alapuolelta. Voimakkain ja syvin virta tulee melko lähelle omaa rantaa, joten kalan voi saada melkein "jaloistaan". Hieman alaspäin mentäessä kotirannassa on aikamoisia monttuja, jotka joutuu kiertämään rannan kautta. Edelleen alaspäin mentäessä voimakkain virta kuristuu melko kapeaksi ja sen pystyy kalastamaan hyvin. Nousukala saattaa ottaa virran alapään imusta. Sen jälkeen veden vauhti rauhoittuu melko nopeasti ja uoma myös syvenee nopeasti. Kahluusyvyys lisääntyy, mutta kahlaaminen muuttuu helpommaksi koska virta kääntyy kohti Norjan rantaa, ja Suomen puolelle jää melkein suvanto.

Paikan alapään luonne muuttui ainakin hieman vuonna 2002 kuten aiemmin olen maininnut ja uoman alapää ja sen kalastus muuttuivat melko lailla. Lähes puoliväliin suvantoaluetta syntyi korkea ja kapeahko pohjapato, jota myöten sopivalla vedenkorkeudella pääsee kahlaamaan lähelle joen puoliväliä. Suomen puolella pohjapadon ylä- ja alapuolella on aikamoiset montut, päätellen veden väristä ja yläpuolisen montun voi joutua kiertämään rannan puolelta. Alimmaisen montun kalastamisesta en osaa paljon kertoa, koska kokemukseni uudesta uomasta rajoittuu yhteen kertaan matalalla vedellä ja silloin virran uoma kiersi pohjapadon kärjen ja itse montussa ei ollut virtausta käytännössä ollenkaan. Sopivalla vedenkorkeudella siinä saattaa kuitenkin olla mukaviakin yllätyksiä. Suvantoalueen alapäässä on paikallisten verkko maanantaista torstaihin ja sitä on syytä varoa. Rannassa on myös eräänä kesänä muuan paikallinen asukas käynyt "vihoittelemassa" kalastajille, valitettavasti kerran jopa haulikon kanssa, joten paikan roskaamista kannattaa välttää.

Káre Ovllán niva

Ajetaan edellisestä reilu kilometri ja tiessä on äkkijyrkkä mutka vasemmalle. Mutkassa, suoraan edessä on parkkipaikka ja myös kunnollinen umpilaavu sekä "Puucee" eli ulkokäymälä. Auto parkkiin ja jokea seuraten hyvää polkua parisataa metriä alavirtaan. Särkkä näkyy melko kauas ja niskan kohdalla on norjalaisen asumus.

Kalastuksen voi aloittaa jo niskan päältä, mutta kahlaaminen on melko hankalaa, Suuria kiviä ja liukasta. Jos vaan viitsii "luistella", saattaa siitä saada kalan tarttumaan. Niskan alta voi jatkaa heti kun perhon saa uimaan mielestään hyvin. Virta menee lähempänä vastarantaa, mutta kalat luultavasti tulevat oman rannan puolta. Paikkaa on melko helppo kahlata, eikä kovin syvälle ole tarvis mennä. Noin sadan metrin päässä niskalta tulee ihan rannan tuntumaan sivuvirran ja päävirran yhtymäkohtaan eräänlainen "piikki", joka kannattaa kalastaa tarkasti.

Edelleen alaspäin mentäessä virta "karkaa" melko kauas Norjan puolelle ja kalastettavaksi jää muutama syvä pyörre ja akanvirta. Kannattaa silti kokeilla. Alaspäin edelleen mentäessä voi jättää pienen pätkän heittämättä ja kävellä rantaa myöten. Virta puskee lähemmäs kotirantaa ja joessa on eräänlainen pohjapato. Sitä myöden pääsee kahlaamaan melko kauas ja heittämään omaa rantaa lähellä olevaan syvään monttuun. Virtaus siinä on melko olematonta, joten ehkä kannattaa olla itse aktiivinen ja yrittää uittaa perhoa. Montun sivussa on samanlaista upottavaa lentohiekkaa kuin Kuoppanivassa, ja taas kannattaa varoa.

Doarrovasnjavvi

Paikka – jota virheellisesti kutsutaan myös Sammalnivaksi - löytyy samasta tien mutkasta parisataa metriä ylävirtaan. Tie kulkee aivan korkean penkan päällä ja paikka näkyy autoonkin erittäin hyvin. Auto kannattaa jättää umpilaavun parkkipaikkaan ja kävellä ne parit sadat metrit. Penkka on jyrkkä ja on syytä olla varovainen. Lisäksi kotirannassa on tulvauoma, jossa on vettä melkein aina. Normaalivedellä särkälle pääsy voi olla hieman hankalaa.

Paikka on mukava tasakokoisten kivien särkkä, johon reppujakkaraleiri on helppo ja hyvä pystyttää. Paikan kalastus aloitetaan särkän yläpään imusta, eikä kahlata nilkkavettä syvemmälle. Kun kuristuma hellittää, voidaan kahlata hieman syvemmälle, koska syvä uoma on enemmän vastarannan puolelle. Virran voima heikkenee, mutta vastaavasti joki syvenee.

Särkkää on helppo kahlata, pohja on melko tasaista ja joki tasasyvyistä, tosin alaspäin mentäessä kahluusyvyys lisääntyy ja rohkeimmat kahlaavat melkein kainaloita myöten. Syvin uoma hivelee vastarantaa eikä sinne taida ylettyä heittämään. Nivan alapäässä ei ole enää laavua. Entisen laavupaikan kohdalla joki on melkoisen syvä ja pyörteinen, mutta alaspäin mentäessä virran voima tasoittuu. Laavusta sen verran, että viimein se onnistuttiin polttamaan ja ainoastaan syvä kuoppa muistutti sen olemassaolosta.