Yksi syy lisää

                                                                   Kirjoittanut: Reijo Kaartinen 

Jokainen valveutunut kalamies tuntee tosiasian, että lohella on erittäin hyvä haju/makuaisti. Tästä parhaana esimerkkinähän on se, että se kutuvaelluksellaan palaa syntymäjokeensa haistamalla/maistamalla sen. Ravinnon haussa merellä se pystyy myöskin hyödyntämään tätä aistiaan. Olen myös kuullut juttuja katkarapumössöillä maustetuista perhoista, joilla saa höynäytettyä nirsoimmatkin asentokalat.

Muutaman viimeisimmän kesän aikana ovat lohisaaliini romahtaneet nollille, ja tietysti epätoivoisimpina hetkinä olen pohtinut kovasti, että mikä on mennyt vikaan ja mitä teen väärin. Miksi muut saavat kalaa ja miksi itsekin sain ennen?

Näinä epätoivon hetkinä pohdin myös tätä lohen verratonta aistia. Asiaa tarpeeksi pohdittuani, olin aivan varma siitä, että varsinkin miedommassa virrassa uivan perhon lohi myös haistaa. Eli siis haisevatko perhoni pahalle ja mistä se johtuu? Pohdin, että pitäisikö kädet huolellisesti pestä ennen perhon sitomista perukkeeseen tai jo peräti perhon tekovaiheessa. Pitäisikö suuhygieniasta reissullakin huolehtia paremmin. Pureskelenhan siimoja poikki ja kastelen suussani solmuja. Viinakin saattaa välillä haista.

Oikean syyn oivalsin kuitenkin melko helposti. Pienen ikäni olen polttanut tupakkia. Tajusin, että minulla on tupakki suussa jatkuvasti. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että kun rakentelen uutta peruketta tai  sidon perhoa  perukkeen päähän, kädessä tai suussa sauhuaa. Perhohan on suorastaan kyllästetty tervalla ja nikotiinilla, kun heitän sen veteen. Sen täytyy haista kamalalle sitä tavoittelevan lohen nenässä. Lohihan haistaa sen jo monen metrin päästä tai viimeistään ollessaan ottamassa perhoon. Peräti koko pooli lemuaa. Olin siis vakuuttunut, että ratkaiseva syy kehnoihin saaliisiini oli tupakointi.

Kausi 2005 päättyi jälleen surkeasti, joten päätin tehdä asialle jotain. Päätin lopettaa tupakanpolton ja näin varmistaa seuraavana vuonna lohisaaliit. Lopetuspäätös toteutui elokuussa 2005 ja puhtain keuhkoin ja käsin sidoin talvella jopa uusia perhojakin.

Ensimmäinen lohenkalastusmatka huhtikuussa 2006 Spey-joelle Skotlantiin oli heti menestys. Sain saalista yli odotusten.

Seuraava reissu oli kesäkuussa ja sama homma. Rikoin jopa vanhan lohiennätykseni. Heinäkuun reissulla menestys jatkui vaikeista olosuhteista huolimatta. Henki kulki jälleen ja kalaa tuli. Voi tätä onnea!

Mutta sitten suunniteltujen lohireissujen oltua ohi, oli aikaa suoda ajatuksia maallisemmillekin asioille ja muutama pikku juttu alkoi kaivertaa mieltä.

Olinhan polttanut jo ennen näitä huonoja vuosia ja saanut silti lohia?

Moni muukin kaveri polttaa, ja saa silti lohia?

Toisaalta moni tuttu taitava kalastaja on jäänyt ilman saalista, vaikkei sauhuttelekaan?

Olisiko kehnoihin saaliisiin sittenkin jokin muu syy, esimerkiksi se huono suuhygienia?

Voisinhan aloittaa sauhuttelun uudelleen vuoden tauon jälkeen ja vastaavasti panostaa muuhun hygieniaan. Näin selviäisi sekin, onko tupakoinnilla vaikutusta lohisaaliiseen.

Kysymyksiä heräsi useampia kuin löysin vastauksia. Päätin kuitenkin katsoa vielä kauden 2007 näillä eväillä.

Näyttö syy-yhteydestä saaliiden ja sauhuttelun välillä jäi kieltämättä hieman hataraksi, mutta ei kuitenkaan huono syy lopettaa tupakointi…