Huomioita Tenolta ja Inarijoelta 2007

Kirjoittanut Ilkka Lehtinen

Päähuomio kesän 2007 osalta kiintyy säähän, joka ei tänä vuonna kalastajia suosinut. Kesäkuun alkupäivistä yli heinäkuun puolivälin oli pääsääntöisesti kylmää, sateista, tai ainakin erittäin tuulista. Mainitsemaani ajanjaksoon mahtui ehkä 6 hellepäivää, mikä lienee tilastollisestikin alakanttiin. Eipä siinä helteet juurikaan päässeet kiusaamaan kalastajaa.

Näin ollen vesi oli kylmää, sen korkeus vaihteli sateista johtuen melko paljon ja vaikka kaloja nousi kohtalaisen säännölliseen tahtiin, enimmäkseen rantakalastajan ulottumattomissa. Eivät toki venemiehetkään ihan joka paikassa päässeet henkseleitään paukuttelemaan. Ja mitä tulee ajoverkkopyyntiin eli kulkutukseen, ei sekään tainnut olla tänä kesänä joen tyhjentämistä.

Kalat, joita perhokalastajien pyytöihin tarttui, olivat enimmäkseen isoja, joukossa monia yli kymmenen kilon lohia. Myös jalkaluokan kaloja kuulin monen saaneen. Heinäkuun puoliväliin mennessä isoja tittiparvia ei tietääkseni noussut jokeen, vaikka tittejäkin kyllä tarttui perhoihin sieltä täältä. Rantakalastajan osalta voisi yleisesti sanoa kesän olleen keskivertoa kehnompi, jos saalista pidetään mittarina. Tosin tiedän muutamia jotka saivat kaloja runsaastikin, mutta myös moni taitavaksi tunnustettu kalastaja joutui palaamaan kotiin kylmälaukussaan pelkkää ostomuonaa.

Muina huomioina voisin mainita yllättävän suuren lohenkalastajajoukon kehnohkon, jopa heikon heittotaidon, jota vielä korosti kova tuuli. En usko monenkaan keskinkertaisella tai jopa vähäisemmällä heittotaidolla kalastavan juurikaan nauttineen kalastusmatkastaan. Toki on niin, että jokaisella on oikeus heittää perhoaan siten kuin itse haluaa ja osaa, mutta uskoisin pienellä harjoittelulla näidenkin kalastajien heittotaidon kohentuvan sellaiselle tasolle, että kalastaminen olisi kovassakin tuulessa hieman mukavampaa ja vaivattomampaa.

Myös liian monen kalastajan kahluuvauhtiin jouduimme kiinnittämään huomiota. Varsinkin paikoissa, joissa saattoi olla kuuden - kahdeksan kalastajan rinki, hitaiden kahlaajien mateleminen pani usean hermot lujille kylmässä tuulessa vuoroaan odotellessa. Eikä kohteliaskaan huomauttaminen monessa tapauksessa helpottanut tilannetta. Olisikohan näillä etanan nopeudella liikkuvilla herroilla peiliin vilkaisun paikka. Ei lohenkalastus tietenkään mitään juoksukilpailua ole, mutta reipas siirtyminen heittojen välillä siihen tietääkseni kuuluu.

Entäs sitten se porukka joka eräänä iltapäivänä (1.7) valloitti koko Reistin Lomakylän edustan "harjusta kalastaessaan". Vajaat kymmenen miestä ankkuroitui samoille jalansijoilleen, eikä edes huomauttaminen liikkuvasta kalastuksesta saanut liikettä aikaan. Porukka liittyi edellisenä päivänä Yläkönkäällä olleeseen tapahtumaan, josta ilmeisesti oli jäänyt puuttumaan alkeellisimmatkin käytöstapojen opetukset.

Positiivisena puolena on mainittava rannalta lohta kalastavien yhä lisääntyvä kohteliaisuus toisiaan kohtaan. Tervehtiminen vieraidenkin kesken on entisestään lisääntynyt ja keskustelujen avaaminen on useimmiten mutkatonta. Tosin vieläkin joitain "mykkiä" väliinkiilaajia löytyi, mutta heidän määränsä vähenee – onneksi lajille – vuosi vuodelta.

Toinen positiivisena pidettävä asia oli perhokalastavien naisten lisääntyminen jokivarressa. Kalastavien pariskuntien osuus kasvaa hitaasti, mutta varmasti vuosi vuodelta ja tapasinpa myös erään perhokalastavan naiskaksikon, joista toinen mainitsi heitä pidettävän jonkinlaisina kummajaisina heidän kulkiessaan kahdestaan eri joilla.

Kivittämisestä sekä erilaisten terveyden päälle käyvien uhkauksien jakelemisesta rantakalastajien ja venekalastajien välillä näyttää tulleen jokavuotinen muotiasia. Tänä vuonna jopa niin, että valtakunnallinen TV kiinnostui asiasta ja uutisoi tapahtumasta pääuutisissaan. Tapahtuman yksityiskohtia tarkemmin tuntematta en ota asiaan kantaa, paitsi sen verran, että kumpikin osapuoli voisi tykönään tehdä päätöksen olla palaamatta Tenolle. Kivittäjät voisivat aloittaa vaikka kuulantyöntöharjoitukset – Suomessahan ei taso juuri nyt ole korkeimmillaan - ja venemiehet siirtyä jollekin järvelle harrastamaan vetouistelua. Sen suuntaisesta toiminnasta lienee menneen kesän "kivisota" alkanutkin. Kummankin riitapuolen menettely on sellaista, että se ei sovi lohenkalastukseen. Ei siltikään, vaikka kyseessä olisi keskimääräistä heikompi vuosi saaliin suhteen. Eikä siinäkään tapauksessa, vaikka soutajalla olisi maksava asiakas veneessään.

Jos aiempina vuosina olemme kolunneet Inarijokea, tämän kesän kokemuksemme ovat pääsääntöisesti Tenolta. Ja aika monelta eri poolilta. Ilmeisesti kuitenkin ihan ruuhkaisimmat paikat onnistuimme kiertämään ja hyvä niin. Nytkin tuli vilu moneen kertaan tuulessa vuoroaan odotellessa. Kuinkahan kylmä olisi eräänä yönä tullut Piltamossa, jossa oli ollut kaikkiaan 18 kalastajaa. Tosin kaikki eivät kalastaneet samassa ringissä, mutta pitkien odotuksien yö siitä olisi kuitenkin tullut.

Inarijoella kalastimme kolmena päivänä, eikä ruuhkia ollut. Tosin, eipä ollut hirveästi kalojakaan. Sain sentään yhden titin Niukkakosken alapuolelta. Toivottavasti kalani ei ollut sitä kuuluisaa norjalaista "kassilohta", vaikka kalastimmekin paikkaa Norjan rannalta.

Kun aiemmin tuli mainittua TV, törmäsimme sellaiseenkin ihmeellisyyteen, että kun Suomi siirtyy 31.8 digi-TV aikaan, Tenojokilaakson ihmisten kuvaruudut pimenevät. Pimenevät ainakin suurimmalta osin, paitsi jos ovat norjalaisen TV-signaalin piirissä. Kyse on "silkkasaaremme" osalta marginaalisesta katsojaryhmästä, mutta ihmetyttää asia siitäkin huolimatta. Olin ollut siinä uskossa, että Tenonlaakso varsinkin Suomen puolella olisi kotimaatamme vaikka rajajoesta onkin kysymys, mutta ilmeisesti olen ollut väärässä. Ja varsinkin, mitä tulee digi-TV tarjontaan.

Summa Summarum. Huonomminkin olisi reilun viiden viikon mittainen loma voinut mennä, joten ei sentään heitetä kirvestä kaivoon, vaan odotellaan ensi vuotta, josta ilmeisesti ei voi tulla paljoakaan huonompaa, kuin mennyt oli. Pienen titin verran voi, mutta sen kyllä kestää. Eikä tarvitse kuluttaa aikaansa tyhjänpäiväisen TV:n tuijottamiseen.

Ilkka Lehtinen