Kirjoittanut Kimmo Österman

Tässä on tarkoitus tarkastella "Frödin" mallisen putkiperhon sidontaa. Oikeastaan tämä on johdatusta itse sidonta-artikkeliin joka julkaistaan Perhoinfo sivustolla myöhemmin. Näin vältytään turhalta asioiden selittelyltä itse sidontaosiossa. Lähes kaikki lohiperhot ovat muutettavissa tähän malliin kun vain käyttää mielikuvitusta. Lopputulos on usein todella siisti ja kalastava perho.

Tarkoitus on käydä yleisimmät kompastuskivet ja muutamat pikku niksit läpi, jotta itse sidonta sujuisi helpommin ja lopputulos olisi mahdollisimman siisti. Ehkä reseptien puute tai sidonnan monimutkaisuus tai jopa sopivien materiaalien huono saatavuus saattavat olla syynä ettei näitä perhoja rasioissa kovinkaan yleisesti näe.

Tärkeää tämän tyyppisen perhon sidonnassa on materiaalien laatu. Kiinnitä erityisesti huomiota siipimateriaalina käytettävän Arctic fox tail eli napaketun häntäkarvan laatuun. Käytän kettua korvaamaan vaikeasti saatavissa olevaa tempelhundin eli temppelikoiran karvaa, saatavuuden lisäksi värivalikoima on ketussa parempi. Siiven sidonnassa käytän aivan pieninpiä perhoja lukuun ottamatta 2XL sekä 3XL mittaista kettua; 2XL:stä teen alussiiven ja 3XL:stä siiven yläosan.

Ketusta leikataan ohuen tussin paksuinen kimppu karvaa ja aloitetaan siiven muotoilu. Tartutaan keskikohdalta kimppua ja kevyesti vetämällä poistetaan pohjavilla karvasta. Käsittelen samoin tuulikarvat eli poistan hajallaan harottavat ja ylipitkät tuulikarvat vetämällä. Tavoitteena on saada pisaran muotoinen rintava alussiipi joka on perhon sielu. Tarkoituksena on muodostaa tuki ja silhuetti perholle.

Hyvä ketun häntäkarva menettää tilavuudestaan vedessä noin 20-30 %. Huomioi tämä tehdessäsi siipeä, eli tee siivestä hiukan paksumpi mitä haluat sen vedessä olevan. Kun siipi on kiinnitetty paikoilleen kannattaa kevyesti kynnellä painamalla levittää karva putken päälle, näin saadaan edestä leveä perho ja oikea silhuetti.

Seuraava kimppu sidotaan AINA edellistä siipeä pidempänä! Siiven tulee olla sivusta katsottuna kartiomainen, takaa suippo ja edestä tuuheampi. Näin perho lähtee herkästi uimaan ja saa kauniin liikkeen jo hitaassakin virrassa. Jottei kuulostaisi liian helpolta niin pitäisi vielä saada siipi "läpikuultavaksi". Eli jos katsot perhoa käsissasi valoa vasten siiven loppuosasta pitäisi valon tulla siiven läpi. Tässä sitä asiaa perhon siivestä jo olikin mutta asiaan palataan vielä varsinaisen sidonta-artikkelin yhteydessä.

Putkena kannatttaa käyttää elastista putkea jota on saatavana hyvin varustetuista kalastusvälineliikkeistä. Itse käytän putkea joka on 2 mm päältä ja 1 mm sisältä. Näin saadaan liimattua coneheadin tarvitsema sisäputki paikoilleen joka on halkaisialtaan 1 mm. Coneheadin tulee sopia hyvin putken päälle. Kuvittele 4 millimetrin mutteri 5 millimetrin pulttiin… Liimana käytän Locktite 406:sta joka on tarkoitettu kumille ja muoville.

Putkien rungot ovat lähes aina takaa kierretty jollain litteällä materiaalilla ja edestä dubattu. Takarunkoon käytän HT-Braid sekä Electra braid nimisiä pakotettuja litteitä runkomateriaaleja. Eturunkoon yleisin materiaali on Ice dub tai Uv ice dub materiaalit. Ne on helppo harjata auki jolloin saadaan eturunko tuuheaksi runkohäkilän avustamana.

Kimalteena perhon siivessä kannattaa käyttää Angel hair kuitua koska se on helppo harjata karvan sisään lisäämään siiven hohtoa. Leikkaa kuidut kaikki eri mittaisiksi, näin vältät niiden nippuuntumisen vedessä. Yleinen virhe sidonnassa on myös  käyttää liikaa kuitua. Kuusi säiettä riittää loistavasti antamaan siivelle tarvittavan hohdon.

Yleinen virhe sidonnassa on myös että käytetään niinsanottuja paniikki kierroksia kierrettäessä lankaa, eli kierretään turhia kierroksia. Tämä aiheuttaa varsinkin siiven sidonnassa sen ettei tarvitse asentaa enää coneheadia perhoon koska sidos ei enää mahdu coneheadin sisään. Tältä välttyy osittain käyttämällä riittävän ohutta mutta samalla vahvaa lankaa, esimerkiksi Benecci 12/0 on hyvä valinta sidontalangaksi.

Häkilähöyhenien tulee olla riittävän pitkiä jotta runkohäkilä saadaan tarvittaessa kierrettyä koko rungon matkalle. Lisäksi siikasen pituus on hyvä olla pitkä varsinkin etuhäkilää kierrettäessä. Perus kukonniska tai kananniska käy tarkoitukseen ihan hyvin. Käytän häkilänä myös shlappenina jonkin verran joka tunnetaan paremmin haukiperhojen materiaalina. Sen etuna on tuuheat ja riittävän pitkät siikaset jopa suuriin yöperhoihin kuten esimerkiksi Mikkeli Blue.

Coneheadina kannattaa käyttää 5 mm coneheadia joita on saatavana mustana, kultana sekä hopeana. Katso että kyseessä on riittävän syvä malli ettei tule yllätyksiä liimattaessa coneheadia paikoilleen. Tungsten on mielestäni hyvä vaihtoehto, joskaan ei halvin. Varo markkinoilla olevia täysin kelvottomia coneheadeja! Nämäkin asiat oppii vasta kokemuksen kautta sitomalla ja vääriäkin valintoja tulee.

Tämä perhotyyppi ei ole ehkä helpoimpia perhomalleja sidottavaksi mutta se palkitsee sitojan upealla perholla ja kukaties ehkä myös komealla kalalla.