Olen aikaisemmin Perhoinfo sivustossa kirjoittanut perhon heittämisestä ja siitä kuinka tarpeellista on, että osaa erilaisia heittotapoja. Kun osaat käyttää erilaisia heittoja, ei tule ongelmatilanteita joella vaikka jokaisessa kalapaikassa ei olisikaan takaheittotilaa ja vaikka tuuliolosuhteetkin olisivat vaikeat. Tässä kolmannessa osiossa perehdymme lähinnä heiton tekniikkaan ja siihen kuinka alaheitto suoritetaan. Yritän kuvien avulla ja sanallisesti selvittää kuinka se tapahtuu. Siimoihin emme puutu tässä artikkelissa, sillä ne löytyvät aikaisemmista jutuistani.

Nosto: Uppoavilla siimoilla kalastettaessa joutuu siiman rullaamaan pintaan ennen varsinaista nostoa. Siimasi on suorana virran suuntaisesti ja vapasi kärki lähellä vedenpintaa, kunnes lähdet nostamaan siimaa ensin ylöspäin ja sen jälkeen käännät vavan sivulle hartia linjaa kääntämällä, tällä liikkeellä saadaan vapa pysymään oikeassa asennossa ja saadaan heitolle lisäaikaa/tilaa ja heittäjän hartialinja on valmiiksi kohden sitä suuntaa jonne haluamme perhon ja siiman lentävän joessa.

Noston täytyy kuitenkin tapahtua sen verran varovaisesti, mutta päättäväisesti, että osa siimankärjestä ja koko peruke (tai jos käyttää riittävän pitkää peruketta, pelkkä peruke) saadaan heittäjän vierelle suorana liukumaan pitkin vedenpintaa. Noston alussa siima/peruke lentävät ilmassa ja laskeutuvat heittäjän vierelle suorana siten että perho on suoraan heittäjän sivulla. Noston lopussa vapa on takana pysäytettynä noin asennossa klo 10.00.

Vesikosketus: Mielestäni tämä vaihe on kaikkein vaikein heitossa ja sen saa kohdalleen vain tiukan harjoittelun kautta. Osa siiman kärjestä ja peruke (tai mikäi käyttää riittävän pitkää peruketta, pelkkä peruke) pitäisi saada nätisti luistamaan vedenpinnalla saadaksemme vavan latautumaan tarpeeksi heittoa varten. Vesikosketuksen onnistuessa vesi ei roisku ja siitä jää vain hieno jälki veteen. Tämä osio vaatii vain paljon harjoittelua, että päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Heitto: Vapa on pysäytettynä takana noin klo 10:ssä noston jälkeen. Kun vesikosketus eli heiton ajoitus onnistuu sopivasti kohdalleen varsinainen heitto tapahtuu siten, että työnnämme ylemmällä kädellä vapaa eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla ja samanaikaisesti alakädellä vedetään ja painetaan vavan nuppi kohden vatsaa. Yläkäsi toimii lähinnä vain vavan ohjaajana. Pysäytämme vavan edessä noin kello 13 siten että heitto suuntautuu yläviistoon. Heiton loppuvaiheessa on tärkeätää että tähdätään riittävästi yläviistoon ja pysäytetään vapa riittävän aikaisin.

Kokonaisuus. Kaiken tämän pitäisi tapahtua rauhallisesti, rytmikkäästi, oikea-aikaisesti ja yhtäjaksoisesti ilman suurempaa voiman käyttöä ja repiviä liikkeitä siten että heitosta tulisi hyvä kokonaisuus ja saisimme perukkeen oikenemaan suoraksi veteen. Vavankärjen pitäisi taka pysäytyksestä lähtien kulkea eteenpäin viedessä mahdollisimman suoraa linjaa, eikä tehdä kaarevaa liikettä, silloin saamme siiman pohjukan pieneksi ja perho oikenee veteen hyvin.

Tärkeätä on myös, että vavan linjat ovat suorat heittoa tehdessä, koska kaikki ylimääräiset sivuttaisliikkeet syövät voimaa heitosta ja ne näkyvät myös siimassa heiton aikana. Tärkeätä on myös pyrkiä pitämään heiton aikana kädet mahdollisimman lähellä vartaloa. Heiton aikana tehtävät liikkeet nopeutuvat sitä mukaa, mitä nopammin uppoava siima on käytössä. Harjoittelu on kaikkein helpointa tehdä kelluvalla siimalla jolloin aikaa liikkeiden tekemiseen on kaikkein eniten.