Pohdintoja lohen ”nettikalastuksesta” 

                                                  Kirjoittanut Ilkka Lehtinen

Olen seuraillut aika ajoin kiihtyvää nettikeskustelua lohenkalastuksesta, koskien lähinnä Tenon tapahtumia. Ihmeekseni suuri osa keskustelijoista on jonkun sortin ”provoja”, joille ei minkäänlainen kalastajan, joen, sen tulevaisuuden, tai kalastuksen kannalta järkevänä pidettävä ehdotus kelpaa. Ainakin sellaisen johtopäätöksen vetäminen on melko helppoa. Itse en käsitä kenen etua jatkuva riitely tuon hienon joen kalastuksesta ajaa. Ei varmastikaan paikallisen matkailuyrittäjän, mutta ei myöskään etelästä matkaavan, ehkä reilusti yli tuhat kilometriä ajavan turistikalastajan. Mistä siis voi olla kysymys?

Yritän hieman pohtia, mikä nettiriitelyyn johtaa. Ensimmäisenä mieleeni tulee nettikeskustelun helppous. Profiilittomana on helppo iskeä toista tikulla silmään. Lisäksi ilmeisesti jokunen provosoija kuluttaa aikaansa ampuakseen alas asiallisuuteen pyrkivän keskustelun. No, se heille suotakoon, vaikka onkin häiritsevää ja jopa säälittävää. Toinen tunteita kuohuttava asia on lohi, tuo kalojen kuningas, ja sen saaminen tai saamatta jääminen. Sehän on kala jonka jokainen haluaisi saada koukkuunsa, mutta valitettavasti kaikki eivät koskaan onnistu, tai sitten kyllästyvät yrittämään ennen onnistumistaan. Riitelyn syy ei liene kuitenkaan näin yksiselitteinen ja helposti ymmärrettävä. Tenon kalastuksessa – ja myös saittikeskusteluissa – lienee ainakin kaksi eri osapuolta, soutukalastajat ja erittäin parjatut rannaltakalastajat, mikä lähinnä kohdentuu perhokalastajiin. Tenollahan ei kovin montaa viehekalastuspaikkaa ole.

Oman lisänsä keskusteluihin tuovat paikalliset matkailuyrittäjät, mutta se oikeus heillä toki onkin. Onhan osa heidän toimeentulostaan kiinni seuraavan kesän kalastajamääristä.

Yritän pohdiskella Tenon kalastusta perhokalastajan – tuon parjatun rannaltakalastajan -  näkökulmasta. Asiansa osaava ja harrastukseensa vakavasti suhtautuva perhokalastaja on tietoinen kirjoitetuista (tai kirjoittamattomista) säännöistä. Tässä kohden ei pitäisi olla mitään epäselvää, ei millään osapuolella.

Mistä sitten kiikastaa? Lähinnä kai siitä, että joillakin suosituilla rannaltakalastus- ja soutupaikoilla syntyy ruuhkia ja koska kuitenkin on ihmisistä kysymys, ei kumpikaan osapuoli ehdi/viitsi ottaa toistaan huomioon. Konflikti on valmis, eikä sitä ole edes vaikea ymmärtää.

On vaikeaa ymmärtää miksei kumpikaan osapuolista voi ”antaa periksi” noudattamalla sääntöjä. Molemmat syyttävät toisiaan saittisivuilla ja luonnollisesti jättävät oman osuutensa mahdollisena riidan aiheuttajana kertomatta. Jos kysymys olisi siitä, että kalastavaa turistia (lue rannaltakalastaja) ei enää haluttaisi Tenon rannoille, lopputulos on miettimättäkin selvä. Jos taas kysymys onkin siitä, että haluttaisiin nostaa esim. kalastuslupien hintaa, sekään tie ei pitkässä juoksussa toisi toivottua lopputulosta. Esimerkkejä tuon suuntaisesta hinnoittelupolitiikasta ovat maamme konkurssitilastot pullollaan. Kummankin suuntaista keskustelua kuitenkin käydään netissä, välillä kiivaastikin.

Vaikka Tenojoki on yksi Euroopan parhaita ellei peräti paras ja viime vuoden saalistilaston mukaan tuottoisin lohijoki, riitely sen kalastuksesta ei varmastikaan johda mihinkään hyvään. Olenkin sitä mieltä, että järkevä ja kaikki osapuolet huomioon ottava (niin vaikealta kuin se kuulostaakin) keskustelu kalastavien turistien sekä paikallisten, mm. matkailuyrittäjien kesken, voisi johtaa paljon parempaan ja kaikkien yhteistä etua ajavaan lopputulokseen. Kumpikaan neuvottelevista osapuolista ei tietenkään pysty suoraan vaikuttamaan Tenon kalastussääntöihin, mutta voisivatpahan antaa neuvotteleville virkamiehille edes vinkkejä.

Ajattelen, että voitaisiinko meillä ottaa esimerkkiä norjalaisista. Ehkä jossain määrin, mutta ilmeisestikään ei kokonaan. Rajajoella on omat erityispiirteensä ja sen rannoilla tuntuukin olevan kahdenlaista ajattelutapaa. Mikä on/olisi hyvää norjalaisten mielestä, ei sovi suomalaisille. Esimerkkinä kesälle 2006 ehdotettu soutukalastajan vapamäärän rajoittaminen, tai vaikkapa desinfiointimääräykset Teno/Inarijoella. Norjan puolella pakollista, Suomen puolella suositus. Ja sama vesi virtaa koko joen leveydeltä.

Mihin tällainen sitten johtaa. Mielestäni se on johtanut jo ainakin siihen, etteivät Tenon kalastusta koskevat säännöt ole läheskään kaikkien mielen mukaiset. Mutta pitäisikö niiden ollakaan? Mielestäni ei, koska jokaisen joen erityissäännöt laaditaan juuri sille joelle. Ja jokaisen kalastajan noudatettaviksi. Jos kirjoitetuissa (tai kirjoittamattomissa) säännöissä lukee esimerkiksi, että rannaltakalastajan tulee väistää soutukalastajaa, hänen tulee myös tehdä niin, vaikka kuinka kivestäisi. MUTTA, se ei tietenkään anna venemiehelle mitään henkselinpaukuttelun paikkaa, eikä tee hänestä joen kuningasta.

Kyllä myös soutumiehen on otettava muulla tavalla kalastavat henkilöt huomioon. Olen täysin varma siitä, että törmäysten aiheuttajina eivät olekaan olleet pelkästään rannaltakalastajat, vaikka kieltämättä turhan moni kahlaa ”kainaloitaan myöten”. Ja liian usea on ankkuroitunut samoille jalansijoilleen, antamatta vuoroaan odottavalle mahdollisuutta kokeilla ”joen parasta kohtaa”.

Olen melko vakuuttunut siitä, että riitoja käydään myös soutukalastajien kesken. Lisäksi, kuinka paljon törmäysten provokaattoreina ovat olleet paikalliset soutajat, ei selviä ikinä eikä kenellekään. Takuulla paikallisissa kuten myös meissä etelästä Tenolle matkaavissa on niitä, jotka soveltavat kaikkia sääntöjä omalla tavallaan. Ja etsivät jokaisen mahdollisen porsaanreiän voidakseen olla noudattamatta herrasmies- tai muitakaan sääntöjä. Mielestäni heidän paikkansa ei olekaan Tenolla. Ei siinäkään tapauksessa, vaikka asuinsija olisikin sen rannalla.

Toinen saittikeskusteluissa kiivasta keskustelua aiheuttanut - ja syystäkin- aihe on ollut Gyrodactylus salaris-lohiloisen mahdollinen pääseminen Tenojoen vesistöön. Huoli on Tenon kalastajien yhteinen, mutta mitään yleispätevää säännöstöä sen torjumiseksi ei kyseiselle vesistöalueelle ole haluttu tai uskallettu laatia. Maaselän kannaksen ylitettyään ei voi olla törmäämättä tien varsien suosituksiin varusteiden desinfioinnista. Mutta riittävätkö pelkät suositukset tai varoitukset. Mielestäni eivät, koska virkamiesvetoisessa maassamme on liikaa niitä harrastajia, joita täytyy pakottaa. Ajattelutapa ”mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittu” imetään jo äidinmaidosta ja tunnettuahan on lisäksi, että porukoissa tyhmyys vielä tiivistyy.

Ihmettelen myös tätä asiaa. Useimpia, elleipä peräti kaikkia Norjan vaelluskalajokia säätelevät erittäin tarkat desinfiointimääräykset. Asiakas ei voi suorittaa toimitusta itse, vaan sen tekee paikallinen henkilö ja tunnollisen tarkasti. Toimitus on pilkuntarkka ja jos joku varusteita meinaa itseltä unohtua, desinfioitsija pyytää kyseisen varusteen hoidettavakseen. Ainoastaan uudet, käyttämättömät varusteet ovat toistaiseksi säästyneet ”liottamiselta”. Desinfiointi on myös kalastusluvan saamisen edellytys. Näin ainakin Gaulalla.

Miksi meillä ”härmlandiassa” ei sitten kyetä samaan, koska loisen leviämisen vaara on ilmeinen. Löytyyhän Gyrodactylus salaris yleisenä kaikista Maaselän kannaksen eteläpuolelle laskevista joista ja vesistöistä. Uhkakuva loisen pääsemisestä Tenon vesistöön on liiankin selvä. Päivän kalastus vaikka Tornionjoen latvaosilla, nopea siirtyminen Tenolle ja valmiiksi märillä desinfioimattomilla välineillä kalastamaan. Huonoimmassa tapauksessa tämä riittää. Eli yksi piittaamaton kalastaja voisi aiheuttaa koko joen lohikannan romahduksen.

En uskoisi desinfioinnin käyvän kenenkään sielurauhan päälle liiaksi, mutta jos käy, pysyköön sellainen hienohelma pois Tenolta. En myöskään usko, että pelko Tenon kalastajamäärien dramaattisesta vähenemisestä voisi olla desinfiointipakon esteenä. Edelleenkään en usko, etteikö kyseinen loisen ”levittämisen helppous” olisi myös Tenon kalastuksesta päättävien tiedossa. Siksi ihmettelenkin, ettei desinfiointia ole vielä tehty Suomen puoleisella joen osalla pakolliseksi.

Joissain saittikeskustelussa on heitetty ongelmaksi valvonnan puutteellisuus. Asiassa ei ole mielestäni mitään ongelmaa. Kun kalastaja ostaa ensimmäisen Tenon lupansa, velvoitettakoon hänet antamaan kaikki kalastusvälineensä desinfioitaviksi. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa lupa-asian tarkistaminen ei liene kovinkaan vaikeaa, vaikka nopeat laajakaistayhteydet eivät Utsjoen kunnassa olekaan tietääkseni mikään itsestäänselvyys. Lisäksi kalastaja voitaisiin velvoittaa kantamaan kalastuslupaa sekä desinfiointitodistusta muovitaskussa kaulallaan (käytäntöä sovelletaan ainakin Ruotsissa muutamilla joilla, eivätkä niiden kalastajat vaikuta kovinkaan neuroottisilta). Silloin luvitta kalastaminenkaan ei olisi ainakaan ”liian” helppoa. Lohenkalastajat, kateellisia kun ovat toisilleen, kyttäilevät erittäin tarkasti muiden tekemistä ja kaulasta puuttuva lupa aiheuttaisi takuuvarmasti ensin ihmettelyä ja sen jälkeen myös tunkeilevia kysymyksiä. Ja sama ”kaulalappu” pakolliseksi myös paikallisille kalastajille. Luvatta ja desinfioimattomilla välineillä kalastaville voisin ehdottaa ehdotonta linnatuomiota ja kalastusvälineet tuomittavaksi valtiolle ikiajoiksi.

Luulisi näillä ehdoilla 5 euron desinfiointimaksun sijoittuvan sille kuuluvaan paikkaan. Eli, luokkaan halpa, mutta pakollinen.