Kirjoittanut: Ilkka Lehtinen

Jo monen vuoden ajan Turun talousalueen kalastusseurat ovat olleet SUKL:n osastolla esittelemässä taitojaan Meri Kutsuu messuilla. Niin tänäkin vuonna, mutta nyt uuden isännän alaisuudessa, eli Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin. Kyseinen piiri perustettiin loppuvuodesta 2005 ja se on yksi Suomen Vapaa-ajankalastajain keskusjärjestön 12:sta Vapaa-ajankalastajapiiristä, kattaen Varsinais-Suomen ja Satakunnan.

Lauantain osalta perhojen sidontavastuu oli Varsinais-Suomen Perhokalastajat ry:n harteilla ja seuramme selvisi osuudestaan, kiitos muutamien asialle vihkiytyneiden rivijäsenten. Tämän vuoden messujen kalastusteemana oli hauen perhokalastus ja tarkoitus oli sitoa haukiperhoja.

Aihe on itselleni hieman vieras, mutta onneksi kaverikseni sattui Vyyryläisen Jouni, joka on "hurahtanut" kyseiseen kalastuksen lajiin. Lisäksemme oli seurakaverimme Aaltosen Pentti ja hänen kanssaan me vuorottelimme sidontapenkissä. "Vyrtsi" paahtoi omassa penkissään sen, minkä tuttujensa kanssa puhumiseltaan kerkesi. Välillä tuntuikin, että kaikki hänen tuttavansa olivat tulleet juuri lauantaina jolloin olimme paikalla, mutta ei kai se sentään ihan niin ollut.

Sitoa perhoja yleisön edessä on melko kahtiajakoista. Yhtäältä ehkä jopa hieman pelottavaa, mutta toisaalta erittäin mielenkiintoista. Omaan sitomiseeni toi aluksi lievää epävarmuutta ja käsien vapinaa perhojen outous itselleni.

Ennen aloittamistamme "Vyrtsi" näytti edellisiä aikaansaannoksiaan, opasti hieman alkuun ja kohtuullisen nopeasti pääsin perille haukiperhon sidonnan saloista. Sen jälkeen ei tarvinnutkaan enää jännittää, käsien vapina hävisi ja esiintymisen toinen, se mielenkiintoisempi puoli pääsi esille. Ihmiset, jotka olivat oikeasti kiinnostuneita asiasta, pysähtyivät kyselemään ja keskustelu lainehti välillä lähes "vaahtopäisinä" aaltoina.

Messuteemaan sopivasti, merellisistä messuista kun oli kysymys. Työskentelystä välillä melko runsaankin yleisön edessä tulikin mukavaa juuri monenlaisten keskustelujen kautta, koska itse sidontahan on lopulta melko rutiininomaista. Hieman oudosta aiheesta huolimatta, siis oudosta itselleni.

Yleisötapahtuma ainakin minulle, on lopultakin aika mielenkiintoinen paikka esitellä omia taitojaan. Äidit poikineen ja isät tyttärineen – tietenkin myös päinvastoin - katselivat ja kyselivät monenmoisista perhokalastukseen liittyvistä asioista. Mukava oli nähdä monen juniori-ikäisen, harrastuksensa ehkä juuri aloittaneen tai aloittavan, katselevan tarkkaavaisesti - osin jopa palavasilmäisesti - perhon syntymistä.

Muutaman kerran sai myös vastata jonkun lapsen esittämään kysymykseen: "Mitä nää karvakasat oikein on?" Myös yllättävän useat naispuoliset messuvieraat pysähtyivät katselemaan tekemistämme. Lieneekö mielessä käväissyt ajatus "käsitöiden" tekemisestä, vai mikä. Kiinnostuneina useat kauniimman sukupuolen edustajat kuitenkin jäivät katselemaan, jotkut pidemmäksikin ajaksi. Se lienee selvää, että perhojen sitojat eivät voineet olla syynä heidän pysähtymiselleen. Vaikka taidettiin siinä välillä vähän itseämme jopa "mainostaa".

Keskustelujen yhtenä hyvänä puolena voi pitää myös sitä, että vaikka perhokalastus alkaakin olla aika yleistä harrastuksena, sen tunnetuksi tekemistä ei kannata siltikään väheksyä. Aika monta kertaa kävikin niin, että ensin sidonnastamme kyseltyään, ihmiset alkoivat kysellä myös muista perhokalastukseen liittyvistä asioista. No, saipahan spigotti välillä huilata, kun oikein innostuimme kertoilemaan harrastuksestamme..

Meri Kutsuu messuilla pääpaino on tietenkin veneissä, moottoreissa, vesiliikenneturvallisuudessa ja niihin kiinteästi liittyvissä asioissa ja luulenkin perhonsidonnan olevan yleisölle sen verran erilaista, että se itsessään sai monet katselemaan ja kyselemään Ja mikäs on kysellessä, "Vyrtsi" tunnetaan hieman laajemmaltikin nauravana ja iloisena seuraihmisenä, enkä itsekään ole mikään varsinainen tuppisuu. Taidettiinpa jokunen kerta vastata esitettyyn kysymykseen jopa duettona, sen verran innokkaita olimme kertomaan harrastuksestamme.

Itselläni painoivat aikataulussa sukulaisen syntymäpäiväjuhlat ja ehdin sitoa omien vuorojeni aikana ainoastaan puolenkymmentä erilaista "karvakasaa". Luultavasti aion kuitenkin kokeilla aikaansaannoksiani tulevana kesänä. Hauen perhokalastus, varsinkin merellä, on reippaalla vauhdilla yleistymässä ja vaikka olen menettänytkin sydämeni virtavesikalastukselle, en voi jättää niin kiintoisaa kalastuksen aluetta kokeilematta.

Suomen Vapaa-ajankalastajain keskusjärjestön osastolla oli myös muunlaista kalastukseen liittyvää toimintaa. Oli kalankäsittelyä, vaapuntekoa, verkonpauloitusta, värikoukkujen tekoa ja monenlaisia kalastukseen sekä kalojen käsittelyyn liittyviä esitteitä ja lehtiä oli ilmaiseksi tarjolla järjestön toimesta. Nekin kaikki varmasti syitä joiden takia ihmiset pysähtyivät ja monet jäivät saman tien seuraamaan myös meidän "puhdetöitämme".

Kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, joskaan en ollutkaan ensimmäistä kertaa "pappia kyydissä". Kun (jos) ensi vuonna järjestetään taas Meri Kutsuu messut, niin kuka tietää, ehkäpä siellä jälleen tavataan.

Ilkka Lehtinen