Perhokalastusopettajana ja vähän piikanakin

Kirjoittanut Ilkka Lehtinen

Useasti vuoden 2004 aikana olimme Jouni Rauhan kanssa keskustelleet mahdollisuudesta järjestää kohdennettu perhokalastuskurssi. Näiden keskustelujen pohjalta Fishmaster Finland Oy järjestää kuluvan vuoden aikana kaksi Spey-heittokurssia ja yhden pelkästään naisille suunnatun perhokalastuskurssin. Kaikki kolme järjestetään Merikarvianjoella ja olemme sopineet majoituksesta Mäkipuron Juhon kanssa. Olin lupautunut kursseille apuopettajaksi ja "talouskoneeksi" ja niin sitten 13.5 Jouni nouti minut kotoani ensimmäiselle kurssille. Kyseessä oli ensimmäinen Spey-kursseista, mutta kahdella kurssille ilmoittautuneella oppilaalla ei ollut aiempaa perhokalastuskokemusta, joten heidän osaltaan kyse tulisi olemaan peruskurssista.

Menomatkalla Jouni kertoili kalastusoppaan kiireistään ja valitteli, ettei ollut ehtinyt edes lounastaa vielä sen päivän aikana. Teimme matkaa Yläneen, Säkylän, Euran, Harjavallan ja Porin kautta ja muistelin, että ainakin Eurassa hänen olisi mahdollista päästä nälästään. Kuten sitten olikin. Kävimme samalla myös kaupassa ostamassa viikonlopun ruoat. Kurssit ovat ns. täyden palvelun kursseja ja ruokailut kuuluvat niiden hintaan. Perillä Jokimökillä olimme hyvissä ajoin ja vaikka tunnen paikan entuudestaan, katsastimme mökit ja totesimme kaiken olevan kunnossa. Jopa niin kunnossa, että kun Juho oli lämmittänyt mökkiä, oli sisällä "parisataa" astetta, kuten Jouni asian ilmaisi. Pieniä korjauksia joutuisimme majoituksen osalta kurssin aikana tekemään, mutta niistä emme sillä hetkellä tienneet ja mielestämme kaikki näytti hyvältä.

Paikkahan on itsessään aivan upea, joki virtaa mökin vieressä ja sen kuistilla on mukava istuskella ja katsella veden kulkua. Lisäksi mökin majoituskapasiteetti on lisääntynyt isännän rakennettua sen pihapiiriin kaksikerroksisen luhtiaitan, jossa sopii nukkumaan kuusi henkilöä.

Saatuamme ruoat jääkaappiin ja omat kalastustarvikkeemme puretuksi autosta lähdimme kurssilaisia vastaan Köffille, jonne Jouni oli sopinut tapaamisen. Mainittakoon, että jätimme mökin oven hieman raolleen. Salosta olivat tulossa isä-Jari ja poika-Janne sekä Järvenpäästä Tapio. Me löysimme salolaiset Köffin pysäköintialueelta ja Tapio puolestaan löysi meidät Jounin ollessa hoitamassa kalastuslupia kuntoon, joten porukka oli koossa. Ajoimme letkassa majoituspaikkaamme ja perille päästyämme laitoin tulokahvit pöhisemään

Majoittumisen ja kahvin juonnin jälkeen aloimme tositoimet ja minun osalleni jäi perhokalastuksen peruskurssista huolehtiminen. Aloitimme Jannen ja Jarin kanssa tavallisella rullausheitolla ja vielä tässä vaiheessa "perhona" oli turvallisuussyistä pätkä villalankaa. Aloitimme Rullausheitolla siksi, että isä kertoi Jannelle olevan hienomotorisia vaikeuksia, eikä yliolanheitto ehkä onnistuisi.

Oppilaani olivat loistoluokkaa ja pienen hetken opastuksen ja harjoittelun jälkeen he alkoivat päästä jyvälle. Jari-isä pääsi todella äkkiä rullausheittoon "sisälle" ja sinkautteli aikamoisia heittoja. Jannella oli hieman enemmän ongelmia heiton ajoituksen kanssa ja hän yritti myös ahnehtia liian pitkiä heittoja. Mutta kun oikean mittainen heittosiima löytyi, alkoi hänenkin osaltaan näyttää siltä, että aamulla alkaisi totinen kalastus ja oikealla perholla. Kuten sitten alkoikin. Jouni oli sillä aikaa perehdyttänyt Tapion Spey-heittoon ja silläkin saralla näytti hyvältä.

Olimme laatineet kurssille eräänlaisen ruokalistan ja siihen kuului perjantai-iltana valmissalaatteja ja savukalaa. Jouni oli varannut tarkoitusta varten kaksi komeaa meritaimenta, jotka jossain välissä juoksin suolaamassa. Myöhemmin illalla aloin sitten savustaa ensimmäistä kalaa mukaan varaamallani retkisavustimella. Ensimmäistä siksi, että retkisavustimeni on tehty n. 300 millisestä rosteriputkesta makuuasennossa käytettäväksi ja siihen ei mahdu suuria kaloja kuin yksi kerrallaan.

Ensimmäisen kalan ollessa kypsymässä aloin lämmittää saunaa ja siinä vaiheessa huomasimme myös pikku puutteen luhtiaitassa. Siellä ei nimittäin ollut lämpöpatteria kuin alakerrassa ja koska Tapio majoittui yläkertaan, sinnekin oli saatava lämmintä, mutta puuttui jatkojohto. No, soitto isännälle ja hän kertoi mistä sellaisen löytäisi ja niinpä "kipaisin" hakemassa jatkojohdon. Sähköpatterin lainasimme omasta mökistämme. Sen saisi lämpimäksi puukamiinalla, asia joka oli todettu jo tullessa.

Kesken saunan lämmityksen otimme ensimmäisen savutaimenen pois savustimesta, Jouni avasi siltä "takin", suolasi kalan, käänsi nahan takaisin sen päälle ja laitoimme toisen kypsymään. Jossain välissä olin ehtinyt myös kattaa pöydän ja kun toinenkin kala oli valmis, kävimme saunassa ja sen jälkeen nautimme iltapalaa. Sellainen maistuikin tosi hyvältä pitkän ja "melko" toimeliaan päivän päätteeksi ja Jarin tarjoamat snapsit tekivät savukala-ateriasta vieläkin maukkaamman.

Sovimme illalla, että aamupala olisi kahdeksalta. Isä ja poika kysyivät kuin yhdestä suusta, saako myöhästyä ja totta kai sellainen lupa myönnettiin. Kurssilaisten siirryttyä yöpuulle jäimme hetkeksi analysoimaan mennyttä päivää ja totesimme onnistuneemme ainakin kohtuullisesti, jollei jopa vieläkin paremmin. Kovin pitkään emme kuitenkaan jutelleet, koska huomenna olisi edessä pitkä ja työntäyteinen päivä.

Nousin aamulla reilusti ennen kahdeksaa, laitoin kananmunia kiehumaan ja latasin kahvinkeittimen. Siinä ohessa viipaloin kurkkua, tomaattia ja paprikaa sekä katoin aamiaispöytään myös mysliä ja jogurttia. Tasan kello kahdeksan Tapio tuli aamupalalle, mutta isä ja poika "myöhästyivät", kuten olivat arvelleetkin.

Aamiaisen jälkeen minullekin jäi hieman aikaa kalastaa, mutta olin koko ajan tarkkana, koska Jari ja Janne saapuisivat aamiaiselle. Aikanaan he sitten ilmestyivätkin ja menin tarjoilemaan heille vatsan täytettä. Vitsailimme siinä, että on jo lähes lounasaika, mutta asiakas saa syödä aamiaisensa mihin aikaan haluaa.

Kalastelimme omaan tahtiin "kotipoolia" päiväruokaan saakka ja siinä minulla oli taas pientä vipinää. Olin ennakoinut muutamia asioita ja tehnyt kastikkeet kotona valmiiksi. Tänään tarjolla olisi perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Perusruokaa, jota jokainen suomalainen uskaltaa ainakin maistaa, mutta kurssilaiset olivat joko kohteliaita tai nälkäisiä, tai ehkäpä molempia koska tekemäni ruoka hävisi viimeistä pisaraa myöten parempaan talteen.

Ruokailun jälkeen Jouni vei Tapion ja Jannen Lehtisenkoskelle, minä jäin tiskaamaan ja Jari meni ruokalevolle. Tiskattuani painuin joelle aika vauhtia, koska oma kalastukseni oli "piikana" olemisen takia jäänyt erittäin vähälle. Nyt olisi aikaa, ainakin muutama tunti. Niin luulin, mutta parin tunnin kuluttua retkikunta palasi ja Jouni oli saanut kirkkaan parin kilon kalan. Myös kurssilaisilla oli ollut tapahtumia, mutta alamittaisia lukuun ottamatta muita kaloja ei ollut tullut. Itselläni oli ollut kalojen suhteen myös rauhallista ja nousinkin mökin kuistille katselemaan kurssilaisten heittämistä.

Siinä istuessani minulle esitettiin Jarin ja Tapion toimesta "pyyntö tai jopa vaatimus", kuten Jari asian ilmaisi. Taisin hieman hätkähtää, ennen kuin kuulin, että heidän kahvihammastaan kolotti ja painuin täyttämään janoisten toivetta. Olin unohtanut keittää iltapäiväkahvit kalastaessani ja taisinpa hieman manata itseäni moisesta kömmähdyksestä, mutta tekevälle sattuu, sanotaan.

Muutaman tunnin kalastuksen jälkeen oli taas saunan lämmityksen vuoro ja sen jälkeen söimme iltapalaa. Olin jossain vaiheessa perannut savukalat ja tein iltapalaksi vihersalaattia, johon lisäsin perkaamaani kalaa. Lisukkeina oli eiliseltä jääneitä valmissalaatteja, leipää ja kahvia. Ja Jounille teetä koska hän ei juo "vieläkään" kahvia. Nahka puhtaana ja vatsat täysinä kurssilaiset painuivat nukkumaan ja siivottuani pöydän istahdin hetkeksi muistelemaan päivän töitä. Kiirettä oli pitänyt, mutta ei vielä liikaa, joten huomisen kyllä kestäisi.

Sunnuntaiaamu eteni melko samassa järjestyksessä kuin eilinenkin, eli Tapio saapui ajallaan ja isä ja poika vetelivät "sikeitä". Mutta luvan kanssa. Ehdin taas kalastella muutaman tovin ja onnistuin sinä aikana karkuuttamaan kaksi kirjolohta. Jouni sen sijaan sai yhden kirkkaan taimenen, joka painoi noin puolitoista kiloa.

Jari ja Janne ilmestyivät aikanaan aamiaiselle jonka he tänään serveerasivat itse. Päiväruoan sovimme syövämme kahden maissa ja niin myös teimme. Mainittakoon tässä vaiheessa, että Janne oli todella innostunut kurssilainen ja hän olikin joessa siihen asti, että kutsuin hänet syömään. Hänen heittonsa oli kohentunut todella paljon, hän käytti myös yliolanheittoa ja jos kurssipäiviä olisi ollut lisää, hän olisi oppinut melko taitavaksi heittäjäksi. Oppii varmasti tulevaisuudessa, sillä intoa hänellä kyllä riittää. Ruokailun jälkeen Jari ja Janne lähtivät kotiinsa Saloon, mutta Tapio jäi vielä seuraksemme.

Tiskasin viimeisen kerran, siivosimme jälkemme ja toivotimme Tapiolle hyvää kotimatkaa. Hän puolestaan kertoi olleensa kurssiin tyytyväinen ja sanoi tapaavamme myöhemmin samoissa merkeissä. Sellainen kommentti oli mukava kuulla.

Mitä minulle jäi kurssista käteen. No ainakin se, että kurssilaisten ruoka- ja muussakin huollossa riittää yhdelle ihmiselle kiirettä ja huolehdittavaa ihan tarpeeksi. On nimittäin aamiaisen, päiväruoan ja iltapalan laittoa, tiskaamista, saunapuiden kantoa ja saunan lämmitystä, kahvin keittoa ja sellaista yleistä "päälle katsomista" mutta ainakaan omiin korviini ei ole kuulunut, että joku kolmesta kurssilaisesta olisi ollut tyytymätön. Silti opittavaa on myös itselläni, ja luulenkin seuraavalla kerralla osaavani taas hieman paremmin, koska asiat jotka koin tekeväni jotenkin väärin tai väärällä tavalla, voin ensi kerralla tehdä "oikein". Tai ainakin eri tavalla. Kaiken kaikkiaan tuollainen yleismiehenä olo on kuitenkin palkitsevaa ja lupasin Jounille olla mukana kahdella seuraavallakin kurssilla.

Seuraava kurssi on syyskuussa ja on suunnattu pelkästään naisille ja sopii yhtä hyvin aloittelijoille kuin hieman jo kalastaneillekin, ja viikko sen jälkeen on toinen Spey-kurssi. Uskon, että niilläkin ruokahuolto toimii ja ainakin toukokuun kurssilla opittiin heittämään, miksei siis syyskuussakin. Teen ennen kursseja taas joitain kastikkeita valmiiksi ja katsotaan sitten minkälaista syötävää niistä syntyy. Puiden kantamisen ja tiskaamisen jo osaan.