Lohen perhokalastus korkealla vedellä

Kirjoittanut Jouni Rauha

Tässä artikkelissa käsitellään tilanteita lohijoella, kun vesi on reilusti normaalia korkeammalla. Pitkät sadejaksot nostavat lohijoen veden korkealle ja sateiden jatkuessa vesi voi pysytellä pitkäänkin korkealla. Monilla kalastajilla on käsitys että korkea vesi ei ole hyvä asia lohenkalastuksessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan lohen perhokalastus voi olla erittäin tuloksellista veden ollessa paljonkin normaalia korkeammalla. Korkea vesi tarkoittaa käytännössä aina myös sitä että lohijoen vesi on selväästi värjääntynyt ja usein myös roskaista. Siksi tälläisissa olosuhteissa ottipaikat, perhot, siimat ja tekniikat poikkeavat paljonkin niistä joita käytetään tavallisesti kyseisellä joella.

Korkealla vedellä kalastettavat paikat eivät ole samoja joita yleensä kalastetaan, vaan korkealla vedellä virtaus myös voimistuu ja normaalisti hyvissä ottipaikoissa virtaus on usein aivan liian voimakas. Virtauksen voimistuessa joen pääuomassa lohet muuttavat nousureittiään lähemmäksi rantaa ja pysähtyvät hyvinkin matalissa paikoissa joissa virtaus on hiukan heikompi. Käytännössä ainoastaan joen sisäkurvin puoleisella rannalla kannattaa kalastaa kun vesi on korkealla, ulkokurvin puolella virtaus on kaloille liian voimakas. Joen sisäkurvin puolelta etsitään virran reunoja ja lähellä rantaa olevia syvempiä painanteita sekä koskien niskoja joissa lohet korkealla vedellä pysähtyvät. Usein hyvät korkean veden ottipaikat ovat sellaisia jotka normaalilla vedenkorkeudella ovat joko hyvin matalia tai kokonaan kuivilla.

Veden ollessa reilusti normaalia korkeammalla se on käytännössä aina myös jonkin verran ruskehtavan sävyiseksi värjääntynyttä ja joskus jopa sameaakin. Lisäksi veden nousu tarkoittaa käytännössä myös sen lämpötilan laskua. Lohet eivät näe sameassa vedessä kovinkaan hyvin. Näissä olosuhteissa käytettävien perhojen kokoja on kasvatettava reilusti sekä siirryttävä värikkäämpiin perhoihin. Suuret värikkäät putkiperhot, joissa saa olla paljon myös kimalletta ja flashabouta ovat näissä olosuhteissa oikea perhovalinta. Putkiperhomallit Garry, Mickey Finn ja Black Sheep ovat hyviä perhoja silloin kun vesi on korkealla ja värjääntynyttä, perhon siipi saa olla näissä olosuhteissa 6-10 senttiä pitkä, jopa pidempikin.

Korkealla vedellä käytettävät perhosiimat ovat käytännössä aina erilaisia upposiimoja. Käytettävä perhosiima valitaan paikan syvyyden, veden lämpötilan ja virtauksen mukaan. Kun vesi on korkeimmillaan hyvä siimavalinta on 2 tai 3-nopeasti uppoava siima. Yleensä lohet ovat korkean veden aikaan melkoisen matalassa ja siksi nopeammin uppoavia siimoja ei lohenkalastuksessa yleensä tarvita. Yleensä virtaus on niin kova etteivät nämäkään siimat perhoa pohjaan vie, mutta niillä pääsee sopivasti kovimman pintavirtauksen alle, kalojen näkökenttään. Kun vesi on lähtenyt laskuun ja alkaa kirkastua on intermediate tai intermediate 2-nopeasti uppoavalla kärjellä hyvä siimavalinta. Silloin lohet näkevät jo paremmin ylempänä kulkevan perhon ja nousevat syvemmältä perhon perään.

Kun vesi on korkealla ja virtaus on voimakas kannattaa myös loiventaa käytettävää heittokulmaa eli heitetään enemmän myötävirtaan kuin normaalisti jotta perho ei kulkisi vedessä liian nopeasti lohien ohi. Jos yleensä käytetään 45-60 asteen heittokulmia, korkealla vedellä käytettävät heittokulmat ovat 45 ja 30 asteen välissä. Kun lohien näkökyky värjääntyneessä vedessä on rajallinen kannattaa korkealla vedellä kalastaa hiukan hitaammin kuin normaalisti. Eli jos normaalisti otetaan neljä tai viisi askelta heittojen välissä, otetaan korkealla vedellä kaksi tai korkeintaan kolme askelta heittojen välissä.

Kun vesi on joessa korkealla ja värjääntynyttä kannattaa kalastus keskittää valoisaan aikaan, sillä lohet nousevat näissä olosuhteissa ainoastaan päiväsaikaan ja lepäävät yöllä. Siksi yökalastus on näissä olosuhteissa ajan haaskausta, joten perhokalastajan kannattaakin nyt käyttää yöaika lepäämiseen. Sen sijaan aamulla kun päivä valkenee, lohet lähtevät liikkeelle ja ottavat toisinaan hyvinkin halukkaasti perhoon. Jopa keskellä päivää lohia voi saada korkean veden olosuhteissa hyvinkin. Samoin illalla ennen pimeän tuloa kun lohet pysähtyvät yöksi seisontapaikkoihin kannattaa kalastaa aktiivisesti pimeän tuloon asti.

Kun vesi on lähtenyt nousuun on usein hyvä ottihetki kun lohet lähtevät liikkeelle pitkäaikasista seisontapaikoistaan ja ovat siksi agressiivisia. Tämä ottihetki on kuitenkin usein valitettavan lyhyt ja kestää vain muutamista kymmenistä minuuteista muutamaan tuntiin. Sen sijaan siinä vaiheessa kun vesi nousee kovaa vauhtia on lähes toivotonta saada lohia ottamaan perhoa. Ne nousevat siinä vaiheessa ylävirtaan päin niin kovaa vauhtia että eivät yleensä välitä perhoistamme tuon taivaallista. Se onkin hyvä hetki lohenkalastajalle mennä lepäämään, sillä parhaat ottihetket ovat vielä edessäpäin.

Vasta kun veden nopea nousu on pysähtynyt tai kun se alkaa laskea on syytä painua takaisin joelle, sillä nyt lohet alkavat pysähdellä ja hakea sopivia seisontapaikkoja. Nyt on tullut lohen perhokalastajan kultainen hetki, sillä jokeen on tullut korkean veden myötä uusia lohia ja jo aiemmin joessa olleet lohet ovat nousseet ylävirtaan ja ovat nyt agressiivisia etsiessään uusia pysähdyspaikkoja. Lohet ottavat nyt hanakasti tarjottuihin perhoihin ja veden laskiessa ja kirkastuessa perhon kokoa voi pienentää ja niiden värejä kannattaa vaihtaa hillitympiin sekä siirtyä hitaammin uppoavaan siimaan. Tämä lohenkalastuksen ns. kulta-aika kestää yleensä vuorokaudesta useampaan vuorokauteen riippuen siitä kuinka nopeasti vesi laskee. Kun joen vesi on laskenut normaalille tasolle on tilanne yleensä tasaantunut ja käytettävät ottipaikat, perhot, siimat ja tekniikatkin on syytä vaihtaa taas erilaisiksi, normaaliin vedenkorkeuteen sopiviksi.