Perhokalastus parhaimmillaan on harrastamista hyvässä seurassa sääntöjä noudattaen, se on välineiden osalta jalostunein, kokonaisvaltaisin ja ehkä hienostunein kalastuksen muoto, olematta silti "hienoa". Se on hyvin verrattavissa mihin tahansa muuhun aktiivikalastuksen muotoon.

Muutamia asioita, joita kaikkien perhokalastajien tulee ottaa huomioon.

Perhokalastaja huolehtii siitä, että hänen kalastuslupa-asiansa ovat AINA kunnossa, riippumatta siitä missä hän kulloinkin kalastaa.

Hän selvittää itselleen, ja kertoo tarvittaessa myös toisille, kyseisen joen tai järven alamitat ja saaliskiintiön sekä myös noudattaa niitä. Alamittaiset kalat hän laskee vahingoittamatta ja viipymättä takaisin veteen. Samoin, jos joella tai järvellä on kiellettyjä kalastusalueita, hän ottaa kiellot huomioon ja noudattaa niitä. Myös mahdolliset koukku- ja siimarajoitukset hän ottaa huomioon.

Jos kalastettavalla alueella on käytössä saalisilmoituskäytäntö, perhokalastaja huolehtii oman saalisilmoituksensa täyttämisestä ja sen jättämisestä asianomaiseen paikkaan. Jos kalastettavalla paikalla vaaditaan varusteiden desinfiointia, perhokalastaja huolehtii siitä, että hänen varusteensa ovat asianmukaisesti desinfioidut ennen kalastuksen aloittamista.

Harrastaminen hyvässä seurassa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että perhokalastaja ottaa huomioon toiset, itselleen vieraatkin rannassa olevat kalastajat ja hän myös tervehtii toisia perhokalastajia. Hän ei menetä mitään olemalla kohtelias ja ystävällinen muita kohtaan. Ehkä siten myös häntä itseään kohtaan ollaan kohteliaita.

Hän ei roskaa rantoja, ei metelöi eikä aiheuta muutenkaan vahinkoa ympäröivälle luonnolle. Harrastukseensa oikealla tavalla suhtautuva perhokalastaja ei jätä käynnistään mitään merkkejä luontoon ja jaksaa tuoda rannasta pois sinne viemänsä roskat. Hän ei myöskään jätä siimanpätkiä jälkeensä. Oikein asennoitunut harrastaja tuo myös muiden jättämiä roskia niille kuuluviin paikkoihin. Perhokalastajan tulee huomioida myös rannassa oleva vakituinen ja tilapäisasutus sekä välttää ehdottomasti kulkua asukkaiden pihapiirissä.

Joessa tapahtuva kalastus on useimmiten alavirran suuntaan tapahtuvaa liikkuvaa kalastusta ja yleensä se aloitetaan kulloisenkin poolin ylämerkiltä. Poolit on useimmiten merkitty joen rantaan, yleisimmin maahan painetulla merkkipaalulla. Jos merkkiä ei ole, kalastajan tulee hieman silmäillä muiden tekemistä, ennen omaa aloitustaan.

Perhokalastuksessa ja erityisesyti lohen ja meritaimenen kalastuksessa noudatetaan poolikohtaista ns. kiertävää järjestystä, joka tarkoittaa seuraavaa: "Mennessäsi joen rantaan, siellä vuoroaan odottavat kalastajat aloittavat kalastuksensa ennen sinua. Joessa sillä hetkellä kalastavat jäävät jälkeesi ja oma vuorosi on ennen heitä". Perhokalastaja noudattaa toisten kalastajien kahluunopeutta eikä jää toisista jälkeen tai kahlaa edellä kalastavan "päälle".

Perhokalastuksen herrasmiessääntöihin kuuluu mm. se, ettei koskaan pidä mennä joessa olevan kalastajan alapuolelle. Ei ainakaan ennen, kun on käynyt kysymässä kyseiseltä kalastajalta siihen luvan. Jos luvan saa, asia muuttuu ja voi aloittaa siitä mistä oli aikonut. Jos lupaa ei saa, on odotettava kunnes voi aloittaa kyseisen kalastajan yläpuolelta.

Perhokalastuksen jalostuneisuus tulee parhaiten esiin välineiden tarkoituksenmukaisuudessa. Päästäkseen kahlaamaan haluamiinsa paikkoihin, perhokalastaja tarvitsee melko erilaiset varusteet kuin rannalta kalastaja. Perho-onki on erilainen verrattuna esim. virvelionkeen, ja näin ollen sekin on hyvin jalostunut. Myös perhosiimat ovat erikoissiimoja ja nekin kuuluvat kyseiseen, jalostuneeseen ryhmään.

Perhokalastaja itse on jalostunut siten, että hän kunnioittaa saamaansa saalista, tainnuttaen ja verestäen kalan nopeasti aiheuttamatta sille tarpeetonta kärsimystä. Näin hän tekee ainoastaan mitan täyttävälle kalalle.

Perhokalastuksen kokonaisvaltaisuus piilee siinä, kun sidotaan itse perhot joilla kalastetaan. Ne ajat joita ei voi käyttää kalastukseen, kuluvat kuitenkin harrastuksen parissa. Perhonsidonta on tavallaan harrastus harrastuksessa, joka kuitenkin tukee itse kalastamista.

Kokonaisvaltaisuutta lisää myös hyvä ja antoisa yhdessä tekemisen maku, eikä pelkästään saaliin määrä. Perho on erilaisista keinotekoisista houkuttimista ehkä kehnoin "saalistaja", mutta perhokalastuksen syvin olemus ei olekaan täyttää pakastinta, vaan saada itselleen hyvä mieli ja siihen tarkoitukseen se on erittäin hyvää tekemistä.

Sellainen perhokalastaja joka menee toistuvasti saaliinhimoisena joelle, järvelle tai merelle, todennäköisesti palaa sieltä pettymyksiä täynnä, eikä luultavasti jaksa pitkään harrastaa. Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottava ja sen ehdoilla harrastava perhokalastaja jaksaa palata mielipaikalleen vuodesta toiseen ja palaa hyvillä mielin sieltä takaisin.

Perhokalastajan ei tarvitse olla alkoholin suhteen absolutisti ja hän voi vallan hyvin kalastuksen päätyttyä ottaa "pari drinkkiä". Jokivarteen tai järvelle perhokalastaja ei kuitenkaan vie viinojaan, vaan käyttäytyy siellä herrasmiehen tavoin, selvin päin.

Perhokalastaja voi olla kuka hyvänsä, nainen, mies, sinä tai minä. Oikein harrastukseensa suhtautuvan perhokalastajan tunnistaa parhaiten siitä, että hän tulee juttuun ventovieraiden kanssa, eikä kalapaikoissa yleensä kyselläkään titteleiden tai henkilön omaisuuden perään.

Parhaimmillaan perhokalastus on ehkä silloin, kun rannalla mukavassa kaveriporukassa muistellaan menneitä tai suunnitellaan tulevia, kahvi porisee nokipannussa ja makkarat kypsyvät nuotiolla. Perhokalastus on ennen kaikkea hyvää, mielen virkistävää ja antoisaa yhdessä tekemistä. Parasta se on silloin, kun kalastaja tuntee itsensä olevan osana ympäröivää luontoa.

Parhaiten perhokalastusharrastusta aloittava pääsee alkuun liittymällä lähimpään mahdolliseen perhokalastusseuraan tai aloittamalla jonkun kokeneemman kalastajan mukana.

Perhokalastus on ehkä sittenkin parasta, mitä voi tehdä housut jalassa.