Perhoinfo perhokalastussivusto          www.perho.info

    Etusivu     Artikkelit     Uutiset     Matkaraportit     Kuvagalleria
    Kalapaikat     Perhot     Testit     Videot     Linkit

 

Perhohaukijahti Houtskärissa 6-8.10.2006

                                     Kirjoittanut: Ilkka Lehtinen

Jo pitkään oli mielessäni kangastellut päästä kalastamaan haukea perholla ja tilaisuus senlaatuiseen kalastusmatkaan tarjoutui otsikon ajankohtana. Olin keväällä sitonut Meri Kutsuu-messuilla muutaman Deceiver tyyppisen ison haukiperhon ja ne sekä muutama muu perho rasiassani suuntasimme perheretkelle – Leila, Mika ja minä - tyttäreni sulhasen Villen mökille Höutskäriin. Olimme sopineet lähtevämme päivällä ennen isäntäväkeä, jotka olivat päivätöissään, mutta meillä eläkeläisillä oli aikaa startata aikaisemmin. Olimmekin hyvissä ajoin ennen heitä perillä ja saatuamme tavarat pois autosta ja oikeille paikoilleen, kokosin perho-onkeni ja suunnistin laiturille. Sanottakoon, että olin tosiaan varautunut perholla onkimiseen, enkä ollut pakannut kalastusvarusteisiini tällä kertaa lainkaan virveliä.

Mökki sijaitsee erään lahden pohjukassa, josta yleensä on tarttunut hauki tai pari perinteisemmillä kalastustavoilla. Itselläni oli aluksi ongelmia uuden vapani ja siimani, vaijerista tekemäni haukiperukkeen ja valtavan kokoisen perhon heittämisessä, mutta kun viimein onnistuin heittämään laiturin sivulla olevan kaislikon lähelle, ensimmäinen perhohaukeni oli tosiasia.

Kalan vapautus onnistui helposti yksihaaraiseen koukkuun sidotusta perhosta. Muutaman minuutin kuluttua tunsin jälleen nykäisyn siimassani ja toinen hauki oli laiturin kupeessa valmiina vapautettavaksi. Jälleen muutamia heittoja ja kolmas perhohauki oli kiinni ja päästin senkin kasvamaan.

Kalat eivät olleet mitään jättiläisiä, ensimmäinen ehkä puolitoistakiloinen ja seuraavat kilon paikkeilla. Olin kalastanut kaikkiaan ehkä parikymmentä minuuttia ja voinut todeta perhon olevan hauenkalastuksessa todella tehokkaan. Oikeastaan tehokkaamman, kuin olin uskonutkaan. Kalojen vapauttamisesta mainittakoon, että mikään kolmesta hauesta ei ollut niin kiinni, että olisin joutunut vapauttamaan vahingoittuneen kalan.

Jonkin ajan kuluttua myös isäntäväki saapui ja heidän ehdittyään majoittumaan, kutsuin "vävykokelaani" rantaan katsomaan uutta aluevaltaustani. Illan jo hieman hämärtyessä sain vielä neljännen, jälleen reilun kilon hauen tarttumaan, mutta sitäkään emme ottaneet ylös vaan laskin myös sen kasvamaan. Kalojen painon arviointi tapahtui silmämääräisesti, eikä kaloja esim. haavittu punnittavaksi.

Lauantaiaamun jo reilusti sarastettua lähdimme kahteen mieheen kokeilemaan hieman kauemmaksi tuttuja hauenkalastuspaikkoja. Tuuli oli melko voimakasta ja jouduimme etsimään sopivan suojaisia rantoja, mutta kun sellaisen löysimme Sandön pohjoispuolelta, oli viides perhohaukeni melko pian veneen vieressä. Kala oli noin kolmikiloinen ja otti kolmanteen heittoon, eli ensimmäiseen jonka onnistuin heittämään riittävän lähelle kaislikkoa.

Hetken kuluttua myös Villen tarjoamassa lusikassa oli hauki kiinni ja tuntuikin, että olimme onnistuneet valitsemaan hyvän viikonlopun. Hauki oli mukavasti syönnillään. Siirtelimme venettä, tai oikeastaan se oli Ville joka sitä siirsi, ja kohteliaana kaverina piti etäisyyden kaislikkoon minulle sopivana. Heittoni eivät nimittäin olleet paljoakaan kymmentä metriä pidempiä ja vaihdoinkin perhoni hieman pienempään. Samalla sain lisättyä heittopituutta muutamalla metrillä ja Villen virvelikalastus osaltaan helpottui, koska hänen ei tarvinnut "jarruttaa" niin paljoa omien heittojensa pituutta.

Melko pian paikkaa vaihdettuamme oli molemmilla jälleen hauki kiinni ja nyt minun kalani oli ottanut perhon niin syvälle nieluunsa, että olimme pakotettuja "papittamaan" n. puolentoista kilon hauen.

Jatkoimme kalastusta siirtyen välillä uusiin asemiin ja ennen pitkää oli jälleen molempien siiman päässä tempoileva hauki. Molemmat kalat vapautettiin, koska tarkoitus ei suinkaan ollut täyttää pakastinta talven varalle. Toisaalta ei ollut myöskään tarkoitus kiusata kaloja ja olimme sopineet, että verta vuotavia kaloja emme laskisi takaisin. Jälleen hieman siirryttyämme perhooni tarttui kala ja se oli reissun kahdeksas perhohauki. Vielä kerran siirryttyämme Ville onnistui tartuttamaan hauen ja kala laskettiin jälleen kasvamaan.

Hetken tutkailtuamme tuulen voimaa, päätimme ajaa Berghamniin erääseen suojaiseen lahteen, joka aiempina vuosina on ollut takuuvarma haukipaikka. Mutta ei ollut tällä kertaa. Lahden pohjukkaa oli ruopattu melko rankasti ja alueen hauet olivat ilmeisesti närkästyneet moisesta ja siirtyneet meille tuntemattomaan paikkaan. Aikamme kokeiltuamme tulimme siihen tulokseen, että päivän saldo oli ollut tähän mennessä jo riittävän hyvä ja lämpimään mökkiin olisi mukava palata.

Eilinen iltapuhde ja tämä päivä olivat näyttäneet, että perhokalastus on erittäin tehokas tapa saada haukia. Tai ehkä niin, että perho ärsyttää haukea enemmän kuin ns. perinteiset vieheet ja saa sen ahnaammin ottamaan tarjotun "suupalan". Yhtä kaikki, erittäin mielenkiintoista ja välillä jopa hauskaa puuhaa.

Sunnuntaina lähdimme kolmistaan, Ville, Mika ja minä, kokeilemaan Sandön ja sen vieressä olevan pienen saaren (Sandön korva) välistä kaislikkoa. Oma kalastukseni kärsi jonkun verran, koska halusin antaa poikamme Mikan kokeilla omaa "härveliään", kuten hän virveliään nimittää. Ja kolme kalastajaa noin viiden metrin veneessä on ehkä hieman liikaa, joten annoin ajan kulua ja lähinnä katselin toisten tekemistä.

Tänään oli Villen vuoro esittää osaamistaan, ensimmäinen heitto ja heti parikiloinen hauki. Vaihdoimme paikkaa hieman sisemmälle kaislikkoon ja ennen pitkää hänellä oli toinen hauki veneen vieressä, mutta enempää emme siitä kaislikosta kaloja saaneet. Mika kalasti vaapulla, mutta se ei tänään hauille kelvannut. Vieheistä sinisävyinen lusikka oli se jolla Ville oli kalansa saanut, emmekä olleet varanneet sellaista Mikalle.

Päätimme jättää paikan ja siirryimme kotirantaa kohti, mutta kopaisimme vielä pari kaislikon reunaa ja viimein onnistuin saamaan perhollani noin kiloisen sarkomatoosihauen, jonka otimme pois levittämästä tautia. Kalan hautasimme maahan riittävän etäälle rannasta.

Leila oli merellä ollessamme kalastanut laiturilta lauantaina sekä sunnuntaina, ja onnistunut saamaan kaksi haukea, jotka hän oli myös fileoinut myöhempää käyttöä varten. Näin ollen voimme laskea viikonlopun saldoksi 16 tarttunutta haukea, joista perhon kelpuutti yhdeksän. Ruoaksi otimme kolme kalaa, joka oli mielestämme hyvin riittävä määrä.

Viikonloppu oli osaltani erittäin onnistunut ja todisti sen, mitä olin ounastellutkin. Perho on "tappavan" tehokas viehe hauelle, mutta välineiden pitää olla tarkoituksenmukaisia ettei kalastuksesta tule liian raskasta. Itselläni ei näin ollut ja isomman perhon heittäminen olikin todellista työtä. Toki on sanottava, että en ollut erityisen hyvin perehtynyt esim. perukkeen rakentamiseen ja käytin suunnilleen kolmekymmensenttistä vaijeria ja sen jatkeena yksinkertaista viehelukkoa. Turhaa painoa oli ilmeisesti reilusti "yli tarpeen". Mutta kun hieman kyselen ja rakennan kevyemmän version perukkeesta, luulen kevään haukijahdin olevan heiton osalta paljon helpompaa. Ja kun nyt on kokemusta – vaikkakin vasta vähän – myös perhoista, luulen osaavani tehdä hieman kevyempiä versioita, joka sekin vaikuttaa heiton mukavuuteen.

Sen voin jo nyt todeta, että ainakin pienemmille hauille kelpaa myös hieman pienempi perho. Kalastin nimittäin alun perin tarponiperhoksi sidotulla punamustalla (Cockcroach) sidoksella ja sain sillä muistaakseni viisi kaloistani. Joten talvella pitänee keskittyä kaiken muun lisäksi myös haukiperhojen sidontaan.

Vapanani oli Vision GT-four 8# 9’ Saltwater ja siimana 9-luokkainen Visionin Big Mama Camo Intermediate/sink 2. Siima osoittautui melkoisen sopivaksi merikalastukseen ja hyvin yhteensopivaksi kyseiseen vapaan. Tosin isommalla perholla heittäessäni kaipasin luokkaa kevyempää siimaa, mutta heiton lopputulos sellaisella yhdistelmällä olisi voinut olla vieläkin huonompi.

Jospa nämä eläkeläisen "kiireet" keväällä hieman helpottaisivat, voisin keskittyä erilaisten siimayhdistelmien kokeilemiseen. Se on kuitenkin pomminvarmaa, että syksyinen haukijahti ei viimeiseksi senlaatuiseksi reissuksi jää. "Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan", lauloi aikanaan Irwin ja mielestäni laulun sanoja lainaten on mukava lopettaa tämänkertainen tarina.