Desinfiointi Tenolla

Kirjoittanut Ilkka Lehtinen

Anssi Eloranta kirjoitti Perhokalastus-lehden numerossa 3 kahdesta kuuluisasta lohijoesta, joista toinen oli Teno. Kirjoituksen sisältöön tai sen asiallisuuteen enempää puuttumatta, kiinnitin huomioni kappaleeseen "Gyrodactylus vaanii".

Olen vuosien mittaan ääneen ja myös äänettömästi usein ihmetellyt, miksi suomalainen kalastussääntöjä säätelevä virkamies ei ole rohjennut pakollistaa varusteiden desinfiointia Teno/Inari/Skiethamjoilla. Norjan vastaava virkamies on sen tehnyt, meikäläinen odottelee ja suosittelee, vaikka sama vesi hyväilee rajajoen kumpaakin rantaa. Toki teiden varsilla Saariselältä pohjoiseen mentäessä, on varsin näkyvät varoituskyltit, mutta liian moni Tenolle kiirehtivä ohittaa kyltit edes lukematta niitä. Ja liikaa on niitäkin, jotka eivät näkemistään varoituskylteistä piittaa. Meillehän on jo alakoulussa opetettu, että mitä ei ole erikseen kielletty, on sallittua. Ei kai kansalaiselta tässä virkamiesvetoisessa "silakkasaaressamme" voi muuta odottaakaan, vai voisiko ehkä sittenkin.

Loisen leviämisen mahdollisuus Euroopan parhaisiin lukeutuvaan, ellei peräti parhaaseen, lohijokeen on enemmän kuin mahdollista. Maaselän vedenjakajan (linjalla Pokka – Tankavaara – Saariselkä) eteläpuolella Gyrodactylus salaris esiintyy yleisesti, mutta siitä ei ole haittaa Itämereen laskevien jokien lohenpoikasille. Atlantinlohen poikasille loinen sen sijaan on erittäin turmiollinen. Hiuksia nostattavia esimerkkejä lähihistoriassa on Norjasta useita kymmeniä..

Pahimmassa tapauksessa yksi varomaton ja piittaamaton kalastaja voisi siis olla aiheuttamassa Tenon lohikannan romahtamisen. Elorannan tekstiä lainatakseni: "Tenon palauttaminen lohijoeksi veisi yhden ihmissukupolven ajan". Mielestäni asian tilasta on syytä olla paljon enemmän kuin huolissaan.

Ja miten kaikki sitten kauhuskenaariossani voisi tapahtua. Esimerkkini piittaamaton kalastaja kalastaisi Tenolle mennessään vaikkapa Tornionjoen vesistön osia vedenjakajan eteläpuolella, siirtyisi nopeasti Tenolle, eikä luonnollisestikaan huolehtisi välineidensä kuivattamisesta tai niiden desinfioinnista. Pahimmillaan vahinko tapahtuisi juuri näin ja olisi kaikessa karmeudessaan peruuttamaton.

Sen vaikutukset olisivat Tenojokivarren asukkaille ja sen matkailuelinkeinolle kuolinisku, kalaturistien ja eurojen hurahtaessa Karigasniemen, Utsjoen ja Tanan silloista yli Norjan puolelle. Keskustelin kesällä 2007 erään hieman varttuneemman matkailuyrittäjän kanssa siitä, mitä tapahtuisi, jos lohiloinen pääsisi Tenoon. "Lähdettävä täältä olisi, ei täällä olisi toimeentulon mahdollisuutta", hän vastasi. Taidatkos asian tuon paremmin ilmaista.

Eloranta kirjoitti myös valvonnan vähäisyydestä Tenolla eikä hänen mielipiteeseensä ole mitään lisättävää. Miten siis voitaisiin valvoa varusteiden desinfiointia. Mielestäni siten, että koska jokaisen kalastajan henkilötiedot jäävät jo nykyisin tietääkseni kaikki lupamyyjät kattavaan tietokantaan, kauden ensimmäistä Tenon kalastuslupaa ostettaessa kontrollointi olisi helppoa. Ensimmäisen luvan oston yhteydessä kalastaja velvoitettaisiin luovuttamaan kaikki (lue kaikki) kalastusvarusteensa desinfioitaviksi. Sen lisäksi todistamaan myös henkilöllisyytensä.

Luvanmyyjä – tai hänen edustajansa - olisi se henkilö, jolla ainoastaan olisi desinfiointioikeus. Luvan ostajan itse suorittamaa desinfiointia ei hyväksyttäisi ja mikäli luvan ostaja ei myyjän järjestelyyn suostuisi, jätettäisiin hänelle lupa myymättä.

Seuraavien lupien saannin edellytyksenä olisi edellinen, vanhaksi mennyt/menevä kalastuslupa, jota vastaan voisi ostaa uuden luvan. Vanhan luvan puuttuessa, mutta henkilötietojen löytyessä tietokannasta, uutta lupaa ostaessaan kalastajan olisi jälleen kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä. Muutenkin olen sitä mieltä, että luvanmyyjien olisi jokaista lupaa kirjoittaessaan tarkistettava ostajan henkilöllisyys ja valtion kalastuksenhoitomaksun voimassaolo. Ja varsinkin niissä tapauksissa, jolloin kyseinen luvanostaja ei ole majoittunut ko. luvanmyyntipisteessä, eli on ns. "ei tuttu" henkilö.

No miten sitten lupien ostamista voitaisiin kontrolloida jokivarressa. Otetaan esimerkki Ruotsista, jossa eräillä virtavesillä kalastaja velvoitetaan kantamaan kalastuslupaansa muovitaskussa kaulallaan. Siis kaikkien – Tenolla myös harvojen kalastuksenvalvojien – nähtävissä. Me suomalaisethan imemme edelleenkin jo äidinmaidossa kelpo kateuden itseemme, eikä välttämättä enempää valvontaa edes tarvittaisi. Toinen kalastaja vahtisi toistaan, eikä varmasti saisi pidettyä suutaan kiinni, mikäli havaitsisi "kaulalaputtoman" kalastajan.

Kymmenen Tenon kesäni kokemuksella uskon, että varsinkin meitä etelästä matkanneita vahdittaisiin erityisen tarkkaan. Tältä suunnalta mahdollinen lohiloinen Tenolle matkustaisikin, joten erityistarkkailussa ei olisi edes mitään huonoa tai vääräksi koettavaa. Eikä varsinkaan niiden kalastajien osalta, jotka jo nykyisinkin huolehtivat lupiensa kunnossa olemisesta ja kosteiden varusteidensa desinfioinnista.

Kalastuslupakäytännön tulisi kuitenkin ehdottomasti koskea jokaista Tenon kalastajaa, kotipaikasta tai muodissa olevasta kirjojen siirrosta riippumatta. Siis myös paikallisille ja "paikallisille" kalastajille lappu kaulaan. Sanktioita voisi mielestäni myös hieman koventaa. Skotlannissa joillakin lupajoilla käytössä oleva, kalastusvälineistä autoon ulottuva - ilman takaisinlunastusmahdollisuutta - olisi mielestäni hyvä ja luultavasti myös riittävä rangaistus ilman näkyvissä olevaa lupaa (desinfioimattomilla välineillä) kalastavalle. Ja saattaisi jopa purra myös meihin "härmlandilaisiin". Onhan kuitenkin niin, että jos kalastusvälineiden desinfiointia ei koettaisikaan tärkeäksi, naapurissa kateutta aiheuttavan peltilehmän menetystä ei yksikään itseään kunnioittava "suomalaismies" kykenisi nielaisemaan.

Ehdottamani järjestelmä ei valitettavasti ole aukoton. Esim. Skiethamjoelle pääsee kalastamaan – niin halutessaan - kohtaamatta yhtään luvanmyyntipistettä. Myös Inarijoelta löytyy paikkoja, jossa luvantarkastuksen – ja muiden kalastajien kohtaamisen - todennäköisyys on häviävän pieni. Pahinta asiassa lieneekin juuri se, että ns. "pimeisiin" paikkoihin hakeutuvat kalastajat ovat niitä kaikista piittaamattomimpia. Ei välitetä lupien voimassaolosta, ei kalastussäännöistä eikä luonnollisestikaan varusteiden desinfioinnista. Päämääränä on ainoastaan saada jokunen kala, luvatta ja muutenkin huolehtimatta velvoitteistaan. Ja tietenkin mahdollisista joen kalastolle aiheutetuista, kammottavistakin seurauksista piittaamatta.

Kauhukuvani on pitkään jatkuneen pohdiskelun tulosta, mutta luultavasti ei kovinkaan kaukana syrjäisempien joen osien nykytodellisuudesta.

Toimintaan (luvanmyynti/desinfiointi) tarvittava mahdollinen lisähenkilökunta desinfiointikoulutuksineen, voitaisiin mielestäni palkata korottamalla Teno/Inari/Skiethamjokien lupamaksuja, vaikka ensin alkuun 20%. Tarpeen mukaan myöhemmin vaikka lisääkin.

Ehdotukseni – lukuun ottamatta lohiloisen saattamista Tenon vesistöön - ovat vapaasti hyödynnettävissä ja edelleen kehitettävissä. Mutta alkuun lohiloisen torjunnassa päästäisiin ilmeisesti jo tälläkin tavoin. Toivottavasti asioista päättävä virkamies ei tässä(kin) asiassa odota, että ensin tapahtuu ja säännöt luodaan vasta sitten, kun kaikki on jo liian myöhäistä.

Ilkka Lehtinen