No, mehä lähretti tiätysti kahrel autol, Veijo hianol (voi paska) mersullas ja mää meijä viksul Pösöl, ja siin oli peräkärry persees, ja kaikkie meiä kahreksa kamat siin kärrys. Nii om paljo kivampi matkusta, ku ei ol niim piru ahrast. Matkaa lähretti yks ilta sii seittemä mais ja meinatti, et olla aamul peril.

Ja oltiin kans. Mut ku mää en ol mikkä juhakankkune, enkä tommimäkine, vaik kyl toi Veijo ajo niim pirusti meijä erel, nii me meinatti et mennä hiuka rauhallisempa reitti. Ja mentin kans. Ajetti tualt Parkano, Ikaaliste, Seinäjoe, Kauhava, Kaustiste ja Oulaiste kaut, ku siäl ei ol nii kauhiast liikennet. O vähä rauhallisempa ajella, tämmöse sunnuntaikuski.

Mul oli lisäks yäl hiuka huamio-otettavi asioi ku esimerkiks Joril o toi sokeritauti ja häne välipalas on tärkiät, vaik kyl se oli hianost ottanu ittes huamio. Sil oli piru hyvät eväät salkus, eikä mun tarvinnu olla yhtä hualissas siit. Mut ku Jori pyys toppama auto, nii sii samal me muukki hiuka tankatti itteämme, eikä ne tauot ollukka mittä turhi. Ei me tiätysti nii ajateltukka et ne Jorinka tauot turhi olis, mut joku muu vois luulla semmost. Katos ku aja pitkä matka, nii tankkaustauot ittellekki on tärkiät, ei pelkäl autol. Eikä Joril.

Noo, ku me olti ajettu semmoset seittemäntoist tunti, me oltim peril siäl Karikasniämes. Menti siin sit ensmäitteks syämä aamupala sinne Kalastaja majatalosse ja piru hyvä sapuska siäl oliki. Maistus tosi maukkalt pitkä matka jälke, vaik väsyneenä ei ruaka olkka sama makust ku nälkäsenä. Se onki jännä juttu, kui aikuse miähe ei ossa jäärä nukkuma johonki yäpaikka, vaa ajeta samoil silmil koko yä. No, sit aamul olla niinku pöllöi, vaik pöllöi täsä kai muutenki olla. Ei kai tämmösi matkoi muuten tehtäiskä.

Pöllöi tai ei nii reisus olti ja mahat täysnäisinä menti ens sihe K-kauppa ku o siin vastapäätä majatalo ja ostetti eväst hiuka ja menti sit sinne Kuappanivasse, mist olti varattu pari mökki. Ne ei muute olekka mittä paskamökei, vaa oiken kunnollisi ja niis o kaik mukavuure. Katos, ku tämmöne matkamiäs saa samal rahal kunno möki, ei sitä vähempä viittikkä tyyty. Ja tiätenki, ku kaikist joutu itte maksama, kai sitä jotta taso voi vaatiikki. No, ne mökit o semmosi, et niis o iso olohuane, pari makuuhuanet, väritelkkari, vessa, suihku, sauna, semmone piäni veranta (voi jee) ja tiätysti myäs keittovehket, ettei siäl tartte sormias imeskellä. Kato, ei kalamiähet mittä kynsilaukka syä, ne syä kalakeitto. Kyl sää sen tiärät.

Jaa, mut tarttisik mun hiuka kerto sul täst meijäm porukast. No ku muka oli kolme Antti ja niist toi Hirvesalo on viäl juniori ja käy koulu, niinku se Mikaeliki, minkä sukunime mää em saa millä päähäsän. No sit toi Särkijärve Antti, se on töis tual Raision tehtaal, no siäl markariinivapriikis ja se o semmone pirun pitkä, semmone honkankolistaja ja sitä me ruvettiinki sanoma pitkä-Antiks. Ja sit viäl se Suvanno Antti, aika vanha äijä mikä asu täsä meijä naapuris ja o semmone rekkamiäs. Se ajaa iso rekka, mut vaa öisi ja siit tuliki sit vanha-Antti. Nii ja se Hirvesalo oli juniori-Antti. Kato muute olis käyny pia nii, et ku joku olis huutanu Antti, nii kolme olis vastannu. Aika sohlaamine siit olis tullu.

No sit toi Jori, se oli vissin töis jossa rakennuksil, mut se kans opiskeli jotta. Mikähä siit oiken tule, ku se jaksa aikusena viäl käyrä koulu. No, kyl maar seki joskus viäl selvi. Toises mökis oliva viäl toi Kilve Veijo, mikä o semmone hiakkapuhaltaja jossa maalausvirmas ja sit oli se Aa-Pee ja se taas on joku ammattiyhristysmiäs. Semmone joku riitoje lopettaja, mut ei sentä mikkä valtakunnasovittelija, vaik kyl kai se semmosessaki hommas pärjäis. Mukava kaveri se o. Ja sit viäl mää itte, mää ole Turu Vesilaitoksel semmone nokkamiäs, mut lapiohommi mää siäl tee. Em mää mikkä sen kummempi ol, ku iha tavalline ruunari vaa.

No ensmäitteks ku oli mökil päästy veretti löysäp pois, eli otetti hiuka matkaeväi siin möki verannal ja puhutti hiuka paska. Se o semmone turkulaiste tapa olla viisai ja viksui, mut ei me mittä kunnon känni otettu, mut ku hiuka vaa. Tai vois siin joku hiuka laitamyätäse tullakki, mut ei se mikkä tarkotus ollu. Ei kai reisu tämmöttis muute aleta, mut ku kalastama sais alka vast illal seittemä aika, nii meinatti et rentouruta hiuka ens.

No sii sit tiätyst jutelti hiuka niitte paikkoje kalastamisest, ku mää ole aikasemmi siäl käyny ja ku mää muka ossa. Paskat mää mittä ossa, mut mää sit kertosi toisil ku olivas siin kuuntelemas, et kummosi paikkoi siin lähel o. Eikä ne mittä huanoi paikoi olekka, mää ole saanu joskus siit iha möki lähelt komia lohe mikä paino melke viis kilo.

No sii jutelles veretti tiätyst sikarei, nee ketkä poltti ja muut katteli sivust ilma sauhu. Määki veri siihe aika viäl sauhui ja korvensin kans iso sikari, minkä toi Jori piffas mul. Oli maar se hiano olevinas, mut mitäs ku o hiuka otettu, ei oike huamakka itteäs katto. Kyl kai sitä o aika pöljän näköne piänes hiprakas ja kamalan kokone sikari suupiäles. Ja kaik toise melke samas kunnos, nii paitti juniori, nee sai vaa katella ku äijäh harrastava. No, se oli vaa ensmäisenä päivänä semmost, ja sit myähemmi illal meki olti jo kalastamas ja saati niit harjuksi, mut ei lohei. Mää muute muista, ku yhtenäki päivänä Jori sai nii piru iso harjukse siit möki erustalt, ei me sitä heti pantu puntari, mut sit ku se oli sen sualistanu me punnitti se ja se paino viäläki yli 400 kramma. Ei mun miälest mikkä pikkukala, eikä muittenka miälest.

Noo, ne muut ny ei ollukka nähny mittän kunnon kaloi, mitä ny jotta kirjolohei ja jotta piäni taimenei, mut ei kunno harjuksi. Mut nää ny o semmosi mun ajatuksi, eikä niist kannata kauhian pal välittä. Kato, mää ole nähny semmosi harjuksi ennenki. Niist harjuksist tule muute sit hianom makune keitto. Kato ku toi Hirvesalo Antti vileeras niit muutama ja sit mää keiti niist römppeist semmose kalaliäme ja ku siihe liäme mää laito tiätysti suala ja pippurei ja sit noit keittojuureksi ja perunoi kans tiätty. Sit mää keiti sitä nii et nep potu oli jo melken kypsi, nii sit mää laito ne Anti vileoima harjukses sinne joukko ja sit tiätysti kerma kans oike aika lail ja viimetteks tilli, nii tuli siit vähä piru hyvä soppa. Kyl poja tykkäsivä. Sit mää savustin kans niit harjuksi, eikä nekä mittä huanoi ollu, vaik ei ne nii hyvi tehny kauppas ku se soppa.

Mut ku me olti oltu siäl yän yli, nii ton Aa-Peen kaveri Matti nimeltäs ja Kankaanpääst seki kotosi niinku Aa-Peeki, tuli sinne Kuappanivasse ja liittys meiäm porukka. Pirun komial varmarimersul se tuli ja iso sälli se o. Mää luule, et se o joku pohatta, semmoselt se ainaki näytti, mut siin vast oliki piru hauska kaveri, juttumiäs ja semmone rupatuuri, taik semmone yksillaulaja kans. Laulo välistäs nii hauskoi laului, et niit kuunnelles meinas tulla kuset housu ja oli muutenki nii piru hauska.

Se kertos runoi ja jutui ja teki välil semmosi teetotei misä oli aika lail rommi seas, eikä ne ollukka mittä hassumpi ja tais ne hiuka hurahtaa kaaliinki.. Mut kyl se kans kalasti. Nee kävi ton Aa-Peen kans siäl Ralvarakses ja Outakoskes ja Tsulloveis ja misä muual ne mahtovakka käyrä, mut ei ne mittä lohei saanu. Auton mittari tuli vaa kilometrei, mut iha tyhjän takia. Taik ei kai iha niinkä vois sanno, kyl sii sentä hianoi maisemi näke, jos vaa viitti katella. Jaa juu, noi Ralvaras ja Outakoski ja Tsullovei o siäl Tenos, muutama kymmene kilometri pääs, eikä Inarijoes misä me muut kalastetti.

Käyti me kyl siäl Levajoe suus kans - se o kans siäl Tenos - koittamas harjust ja saatiinki muutama, mut ei ne mittä isoi ollu. Samallaisi ku siit möki erestäki saarut. Oli niis hiuka enemmä vauhti, mut ei ne mittä semmosi isoi ollu ku jokku ova kehune. Ne o sanonu, et Levajoe suust saa nii helvetimoisi harjuksi, mut ei me semmosi saatu.

Ne ova tainne puhu paska. Se om muute se Levajoe vesi semmost sulamisvett, semmost pirun kirkast ja kylmä. Mää luule, et jotta neliasteist, eikä siin ol mittä väri. No mitä väri siin vois ollakka, ku se o lumest sulanu. Eihä lumeska mittä väri ol, vaik se onki valkost. Sehä oj jäätyny vettä ja muuttunu valkoseks, mut annas olla ku se sula, nii kirkast siit taas tule. Kui nii jäätyny vettä ja valkost sää kysy, mut kato ku järvi tai meri jääty nii valkoseks neki pinnastas tule. Nii se vaa o, enkä mää sitä enempä selitä.

Mut sanom mää sen, et pirun kylmä se Levajoe vesi o. Keskel kesä munap paleleva jos vaa ei ol kunnollisi välihousui. Mää luule, et kunno raappahousu olis kaikkeim parhaimma. Mää muistele, et ne oli sillo mun nuaruures parhaimmak kalsarit. Mut saak semmosi enä mistä. Mää luulev vaa et nykysi on kaikki piru henkittävi kerrastoi ja onk semmoset mistä kotosi. En usko ja kalleiki ne ova. No kato, sinne Levajoel om matka semmone melke sata kilometri siält Kuappanivast, se Levajoe suu o Tenojoes ja me lährettiinki sinne aamust. Päivä kalastetti ja illal olti takas koto, jos semmost muato voi siit mökist käyttä.

Me menti sinne Leval Norjam pualt ja tultin takas Suamen pualt. Tulles käyti siin Porsankerin paaris, taik ei se mikkä oiken paari ol ku pahane kipsa vaa mut hianos paikas. Sii me juatin kahvit ja syätim possumunkik kans ja katelti sitä Yläkönkäst. Se onki komia könkäs, piru isoi kivei siin koskes ja komioi kuahui. Ei luulis, et siit lohet nouse, mut kyl ne siit vaa mene. Ei siäl ylempä kannattais eres kalasta, jos ei lohet nousis siit könkääst. Tairetti siit Porsankeri kipsast osta myäs jokune matkamuisto.

Se autotiä Suamen pualel onki pirun hianost rakennettu tiä sinne jokivartte. Välil olla iha rannas, melke veres ja sit välil mennä piru ylös sinne vaara reuna ja siält onki komia katella alaspäi sitä jokke. Välil näyttä silt, et koko mailma o iha varpaitte juures. Mää sanoisi, et mutkane ja mäkine tiä ja pirun komia.

Mut siäl on kans yhre jumalattoma rinttem pääl joku rakentanu ittelles möki. Mää e ymmärrä, mitä järke semmoses vois olla, mun miälest ei mittä. Siit alhalt ku katto sinne ylös, nii luule et sinne mökkisse mennä helikopteril, ku ei siihe mittä tiätä ainaka näy, eikä mittä trapui. Mist pirust semmose mahretan kulke. Se on niin pirun korkial, et mahtak siält nährä yli koko Norja, vaik kyl siäl Norjanki pualel o isoi mäei. Mut voi iankaikkine sentä, et kyl me sitä hiukka kans ihmetelti.

Mitäs muute luulet siit Karikasniämest. Luuleks, et se o isoki kaupunki. Mitä paska, piäni kyläpahane, keskel kylä o iso paari kalastaji ja lappalaisi juapoi täyn ja majatalo, pari kauppa, muutama talo ja siin se o. Nii, ja tullikoppi sii tiä viäres, mist lähretä Norjam pualel. Siäl kyläl o se Härköne joka taita säärellä sen Karikasniäme asioi, katos ku sil o siäl iso marketti ja rautakauppa kans. Taik ei se marketti nii kauhia iso ol, turkulaise tavallise semmose nurkan taka oleva osuuskaupa kokone, mut niil selkosil se o aikamoine ja norjalaisi täynnä. Nee onki kovi ostama suamalaist kalja. No mää ole käyttäny sitä toist, sitä K-kauppa, ku mul o se Lussa-kortti. Kato saa niit pistei ja ku siin K-kaupas o se Alko palvelupiste, nii senki takia o joskus tullu asiaa sinne. Mut harvo. Muistaakseni pelkkä viini vaa, tai sit kavereil. Tai mitäs luulet, olisink mää kovi juappo. Voi olla, et olenki, mut kuka sen sit määrä, toine juappo vai.

Mut palatas takasi siihe kalareisu. Mehä olti siäl koko viiko aja ja kalastetti eri paikois nii pirusti. Koitetti lohta ja koitetti harjust, mut sitä harjust me vaa saati. Eikä me saatukka oikiastas yhtäkä lohta. Se oli semmone huanompi kesä, eikä siäl joes ollu vettä tarpeeks et lohi nousis. Olik se piru EU viäny ne veret siit joest, kuka piru sen tiätä, mut vähä sitä vettä oli.

No kato aikanas siält täytys lähte takas kottinpäi ja mee meinatti, et ajetanki takas siält Norjan pualt. Mennä ens Karasjokke ja siält Kautokeinosse ja Enontekiösse ja tulla sit siit sitä Torniojoe vartt pitki alas. No nii sit kans tehti ja kyl siäl oliki hiuka komiam maisema. Siit Karasjoelt ku oltim päästy pari peninkulma nii mää luuli, et ruvettinki kiipemä taivaissi saakka, semmosse ylämäkke jourutti.

Mut ans olla ku viimen päästi ylös, kyl oliva vähä piru hiano maisema. Siält me tulti semmost tunturiylänkö oike aika matka ja mää muistele, et Enontekiöst vast alko enemmä alamäkke No tulles tiätysti käyti Kukkolakoskes kans ja katelti kun vesi huila vähä premmal vauhril alaspäi. Ei siit kotimatkast muute ol paljo sanottava, semmoset tavallise kaffepaussi me piretti ja seuraaval aamupäiväl oltin koto. Aika luanikas reisu kaikkiastas, ainaski mun miälest.

Ei ol tullu kavereilt kysytty mitä miält ne oli siit reisust. Nii, et olik "ope" osannu niit autta vai täytyyk niitte mennä sinne uurestas opettelema. Mun miälest, vaik ne olis jotta oppinukki, niitten kannattais mennä uurestas, ku mun miälest siäl jokivarres on niin pirun mukava. Ja ku sattu oike hyvä kesä ja hyvät verenkorkeuret nii siält voi saara sen lohenki. Mut kyl kavereitten kans o kaikkiastas kiva tehrä reisui, ku siin tule nii piru harvo mittä riiroi. Ei tartte mukiloira kettä, eikä itekkä saa musta silmä. Ei silti, em mää enä jaksaiska kenenkä kans vehtata, mult o voimat jääny jo tiä vartte.

Joskus tommosil reisuil tule pikku vahinkoi, niinku meillekki kävi, et Veijo astus Jorin onken poikki. Ja oli tiätysti sitä miältä, et Jorin vika, vaik itte se siihe vapassen käveli. No, kui sää luulet turkulaise muutenka ajatteleva. Ainaha tääl – sattu mitä vaa – o toise vika. Vaik ajaisit kaveris auton paskaks, nii kaveriv vika. Tai ainaki sen kaveris auton. Eihä me turkulaiset mittän koska tehrä vääri. Jolles sitä enne tiänny, nyt tiärät.

Nii et lähtisiks turkulaise kans kalareisul. Mää kyl uskaltaisi, mut mää olenki turkulaine, ihan syntyjäs.