Juhlahetki ja paljon muutakin Kuoppanivassa

       Kirjoittanut Ilkka Lehtinen

30.6 lähdettiin Leilan ja tyttärentyttären Ninan kanssa ajamaan kohti pohjoista. Matkalla sukuloitiin Evijärvellä, josta matka jatkui illan ja yön tunteina kohti Karigasniemeä. Perillä aamulla klo 8.00, juuri sopivasti aamupalalle Kalastajan majataloon. Sen jälkeen majoituttiin ja nukuttiin muutama tunti, illaksi saataisiin vieraita, koska meillä oli 30-vuotishääpäivä 1.7. 30-vuotinen "sota" oli sodittu.

Noin 17:sta aikaan saapuivatkin Jouni ja Maria ja muutaman hetken kuluttua Löytöjärven Ari-Pekka, hauskoiksi osoittautuneiden kavereidensa kanssa. Hauskoja muutkin "vieraat" olivat, ei sen puoleen. Jouni piti meille oikein puheenkin, joka onneksi oli sopivan mittainen, eli riittävän lyhyt. Myös Maria sanoi meille muutaman kauniin sanan ja Aa-pee:kin sanoi sanottavansa, mutta onneksi puheidenpitäjiä ei ollut enempää, joten saimme siirtyä itse asiaan, eli Vermouth:in naukkailuun. Saimme myös hienoja lahjoja, kiitos teille Jouni, Maria ja Aa-pee.

Jouni ja Maria lähtivät kalastamaan Sammalnivaan ja me loput marssimme rantaan suoraan mökiltä. Seurustelimme ja kalastimme illan ja osan yötäkin, muut ilman saalista, paitsi Leila, joka sai pari harjusta. Sellaisia paistokarkeita. Aa-pee:n ja kavereidensa matka jatkui jo seuraavana aamuna kohti Kuusamoa, joten emme enää tavanneet siellä "ylhäällä". Tiistai-iltana tuli kuitenkin lisää tuttuja asumaan samaan mökkikylään, nimittäin Kilven Veijo, Jari-isän ja Jiri-pojan kanssa, niin ettei tutusta seurasta ollut puutetta.

Ja olihan siellä muitakin tuttuja tien varrella. Eräänä päivänä kauppareissulta "kotiin" mentäessä huomasin tutun näköisen auton Niukkakosken kohdalla. No, Haukihan se siinä, eli Suomisen Pertti. Liinat kiinni ja kaulailemaan Perttiä, jonka saimme houkuteltua yöksi samalle kylälle kanssamme. Aamulla Hauki jatkoi matkaansa Angelin suuntaan ja lupasi poiketa Pahikkalan Sakaria katsomaan. Sakarilla on siellä tontti ja asuntovaunu, kertoi Pertti.

Tavattiinhan me muutkin turkulaiset kauppareissujen yhteydessä ja muutkin vuosien varrella tutuiksi tulleet, lähinnä Joensuun ja Tampereen "pojat". Ja muutama paikallinen tuttu. Ensimmäinen viikko kului luppopäivistä huolimatta aika mukavasti. Vettä satoi muutamana päivänä aika rankasti. Ihmeen paljon sitä mahtuukin tulemaan taivaasta alas kerralla. Sen seurauksena joen vesi nousi n. 70 cm mökkikylämme kohdalla ja alempana vielä enemmän.

Seuraavalla viikolla vesi alkoi laskea aika lupaavasti, mutta lohet loistivat poissaolollaan. Hyppyjä tosin näimme, useitakin. Kalat eivät vain suostuneet ottamaan mihinkään meidän perhoihimme. Yhtä lukuun ottamatta, nimittäin 10.7 Leila sai Kuoppanivasta Norjan puolelta 1,4 kg:n koukkuleukatitin. Kun saatiin titti suolistettua, alettiin tulla lapintiirojen kanssa "juttuun". Saivat ruokaa. Lohifileet pakkaseen ja "romppeista" kalan makuinen keitto. Maukasta. Ja reissu pelastettu. Muuten oli lohen saamisen osalta erittäin hiljainen kesä. Hyppääviä lohia näimme varmaankin yli kolmekymmentä, mutta kun ei, niin ei. Kalaa saimme kuitenkin Luomusjärveltä, jonne isäntämme vei meidät. Saimme rautuja uistelemalla ja verkkosiikoja jotka savustin. Herkullisia. Viimeinen lisenssi kalastettiin perinteisesti Koikkinivassa, jossa taas lohet hyppivät, mutta eivät ottaneet perhoon.. Itse keskityin harjusten kalastamiseen, joka homma osoittautuikin mukavaksi. Varsinkin kun sain pari noin nelikymppistä ja useita hieman alle. Silmämäärämittauksella. Taisin samalla oppia jotain harjuksen uppoperhokalastuksesta. Vaati nimittäin erittäin aktiivista perhon uittoa, että harjus suostui ottamaan. Ja muutaman heiton jälkeen niiden mielenkiinto perhoa kohtaan sammui, joten perhon vaihto ja uusi kokeilu. Erittäin mukavaa puuhaa. Eikä savustettu harjus ole lainkaan hassumpaa syötävää. Sanoisin, että se on melkoista herkkua.

Aika kului kaiken kaikkiaan melko mukavasti ja tulihan siellä tehtyä muutakin kuin kalastettua. "Valloitimme" eräänä maanantaina nimittäin Nuhppir:in, joka on 516 m (meren pinnasta) korkea tunturi. Neljä kilometriä ensin ylämäkeä, mutta ylhäältä näkikin sitten melko pitkälle. Utuisesta päivästä huolimatta Rastigaissa näkyi selvästi, vaikka matkaa sinne onkin n. 90 kilometriä (tietä myöten). Lännessä ja etelässä korkeita tuntureita näkyi useita muitakin. On se Norja tunturimaa. Tosin Suomenkin puolella tuntureita on, mutta näytti, ettei Norjassa paljoa muuta olekaan. Muutama laakso huippujen välissä ja siinä se. Paluumatka onneksi alamäkeä, koko matkan. Eräänä päivänä emäntämme houkutteli Leilan mukaansa hillasuolle ja saimmekin kotiintuomisia kolmisen litraa. Kotimatkalla Rauduskylästä ostettiin sitten lisää hilloja.

Kaiken kaikkiaan taas mukava ja akut täyttänyt reissu muutamaa pientä vahinkoa lukuun ottamatta. Nimittäin vasen kahluukenkä hajosi kahdesti ja vaati liimaamista ja odottelua ja Nina astui vahingossa yhden vavankärjen poikki. Kukahan sen vavan siihen maahan laittoikaan?. Vavan olen jo korjannut ja kengät palautettu maahantuojalle. Kaikki niiltä osin hyvin.

Tänä kesänä pääsin lisäksi eläinten "ystäväksi", nimittäin piekanapariskunta ajoi minut kerran pois rannasta ja toisen kerran jouduin kyyristelemään melkoisen tovin tunturikoivujen katveessa saman pariskunnan ahdistellessa minua. On muuten aika hieno väritys piekanan vatsapuolella. Sain kunnian katsella sitä n. 7-8 metrin päästä alapuolelta. Ei muuten naurattanut. Lisäksi naapurista karannut koira (Norjanpystykorva?) sai pari kertaa vereni hyytymään. Ollessani kalastamassa, koira yksinkertaisesti loiskien ja uiden tuli viereeni ja molemmilla kerroilla takaapäin. Oli siinä hetken aikaa "rytmit" sekaisin. Onneksi ei sentään enempää eläimiä. Ei nimittäin ollut edes sääskiä. Kertaakaan ei tarvittu sääskikarkotteita kalastaessa. Kotimatkalla nähtiin luonnollisesti muutama poro ja Kolarissa upea uroshirvi, jonka vastaantuleva auto pelotti takaisin metsään. Matkaa tehtiin perinteen mukaan Kukkolankosken kautta, jossa ei ollut vettä hirveän paljoa. Sen verran kuitenkin, että komealta se näytti, varsinkin Ninan mielestä. Putoustahan siinä on 3500:n metrin matkalla 13,8 m.

Hyvää syksyä kaikille ja kireitä siimoja kalaretkille.

Toivoo Ilkka "D", kera Leilansa.

J.K. "Sota jatkuu.